Kantarelli täytteinen lampaan filee tyyliin mä haluisin Tukholman finaaliin!

 

 

Jos otsikosta voi jotain päätellä niin blogini on mukana Cono Sur reseptikisassa jossa oli ideana rakentaa joko puna-tai valkoviinin ympärille alkuruoka,pääruoka tai suolainen leivos/piirakka.  Jälkiruokia ei liikaan kaipailtu näissä karkeloissa. Suomesta,norjasta ja ruotsista sitten valitaan 2 parasta kokkaamaan oman annos Tukholmassa käytävään finaaliin. Tarviiko edes sanoa kuinka paljon sinne haluaisin? Äänestää voi täältä. No sehän olisi unelmien täyttymys. Jotta ei menisi ihan levottomaksi, niin aihealuetta rajattiin vielä sen verran, että ruoan tulisi olla pohjoismainen, sen tekemiseen menisi max.1,5h, ruoassa piti olla pääraaka-aineena vieläpä lammas,lohi,omena tai peruna. Kaikkien noiden yhdistämisen sijaan keskityin yhteen, lampaaseen.

 

Sitten vain ne vähäiset aivonystyrät sykkimäään ja kirjaamaan paperille pohjoismaisia raaka-aineita lampaan kaveriksi. Sienet tuli heti mieleen, heti vorschmackin jälkeen. Sieniä sitten hyödynnettiin ihan urakalla. Hyllyllä lojui sopivasti sienisuolaa jota tuli aiemmin tehtyä kuivatuista suppilovahveroista, lisäksi kantarelleja tuli käytettyä itse täytteeseen. Lammas ja kantarellit, eikös niillä jo olla pohjoismaisessa mielentilassa?

 

Lisukkeeksi paukuttelin peri pohjoisen tyyliin ohrattoa rikotuista ja esikypsytetyistä ohrasuurimoista. Ohraton maustoin rosmariinilla, punaviinillä ja oikeaksi herkuksi nousseella pakurilla. Pakurista ja sen terveysvaikutteista on tietoa netti väärällään ja suosittelen tutustumaan tähän luonnoon omaan lääkkeeseen ja herkkuun myös ruoanlaitossa. Se on pohjoismaista, lähiruokaa, terveellistä, luomua, mitä muuta vielä?

 

 

 

Mutta se lammas, miten se sitten tehtiin? Lampaan ulkofile on helppo täyttää viiltämällä se kyljestä auki ja avaamalla fileen saat enemmän pinta-alaa. Nuiji vielä kevyesti lihaa hieman ohuemmaksi. Mausta sisältä rosmariinisuolalla (myös tavallinen käy) ja täytä paisetulla kanttiksilla,suppiloilla ja sipulilla. Kääri sitten liha rullalle kuin käärisit kääretortun. Mausta vielä pippurilla ja sienisuolalla /tavallisella ulkopuolelta.

 

 

 

laita päälle vielä rosmariinin oksa ja sido paistilangalla tiukaksi paketiksi. Paista pannulla kaunis väri ja kypsennä loppuun uunissa 175 asteessa. Noin 8-10min. Anna vetäytyä ennen leikkaamista.

Seuraksi sitä Punaviini-pakuriohrattoa. Ohje on helppo

 

Punaviini-pakuriohratto:

2dl ohraryynejä (esikypsytetty ja rikottu)
3dl vettä
3rkl kasvisfondia
3dl punaviiniä
3tl pakurijauhetta
3tl Fariinisokeria
suolaa
mustapippuria

 

Freesaa sipuli voissa, lisää sekaan vesi,kasvisfondi, pakuri ja viini. Anna kiehahtaa. Lisää sitten sekaan ohratto ja rosmariininoksa. Lisää sokeri ja anna hautua miedollä lämmöllä 30min. Tarvittaessa lisää vettä haudutuksen aikana.

 

Mikäli tykkäsit ja haluat tukea intohimoista kokkaajaa edustamaan meitä juroja Suomalaisia Tukholman finaalissa, niin äänestää voi täältä. Nöyrä kiitos kaikille äänestäjille!

viinit sponssasi Cono Sur

Kookossorbettia ja mutakakkua tyyliin hyvää settiä...

 

 

 

Blogini on viime aikoina ollut mukana vähän siellä ja täällä kaikenlaisissa virityksissä. Muutamalle viinilafkalle, jauhopuljulle ja nyt vielä superfoodi hässäkälle on tullut väsättyä jotain. Onko se nyt sitten kaupallista mainostamisroskaa tai mitä lie?- Aivan sama, eipä näistä liikoja itse kostu, mutta saapa inspiraation ja ajatuksen rullaamaan.

 

Tämänkertainen viritys oli selvästi haastavin, sillä lähdin mukaan cocovin järkkäämään pikku kilpailuun jossa ideana on luoda heidän sponssaamistaan jutuista joko pää tai jälkiruoka tai vaikkapa molemmat. Kun on puhe lucumajauhoista, kookosjauhoista, inkamarjoista yms. ollaan hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta ja ideaarkku lyö ovet säppiin. Tuskaa lisäsi se, että työpaikalla vaihtuu ruokalistat pohjoismaiseen ja lähiruoka teemaan sopivaksi. Kun niitä on tullut pohdittua ja suunniteltua, niin lampaiden,tyrnien,punajuurien yms. porkkanoiden keskellä inkamarjat laittaa ideat tukkoon.

 

Ideana oli käyttää vähintään kahta ainesosaa cocovin lähettämästä laatikosta. Kookossokeri teki heti vaikutuksen pakurin ohella mutta niiden yhdistäminen tuotti vain tyhjiä ideoita. Pakuri siis päätyi toiseen ideaan, josta sitten joskus myöhemmin. Kookossokeri taas päätyi kookossorbettiin ja mutakakkuun. Lisäksi laatikosta käyttöön päätyi kookosjauhe ja pähkinä mix.

 

Kookossorbetti oli vain hetken mielijohde joka kyllä kannatti kokeilla. Raikas ja kevyt sopi loistavasti mutakakun kanssa,. Kevyt siis maun kannalta, ei ravintoarvojen. Kookossorbetti oli itselle uusi, ja mikäli se on kokematta, niin kannattaa kokeilla.

 

Kookossorbetti

 

1dl glukoosisiirappia

1dl kookossokeria

1dl vettä

2,5dl Turkkilaista jogurttia

2,5dl kookoskermaa

1 limen kuori ja mehu

1 liivate

 

 

kiehauta keskenään kookossokeri,limenmehu ja vesi. lisää lopuksi sekaan glukoosi ja  liivate ja nosta jäähtymään.

 

Sekoita kookoskerma ja jogurrti ja vispaa kunnolla sekasin. Lisää sekaan vielä sokeriliemi ja raastettu limen kuori. Sekoita kunnolla sekaisin ja pakasta 5h, mielellään yön yli.



 

Mutakakku

 

4 kanamunaa

2dl kookossokeria

200g suklaata

200g voita

1dl kookosjauhoha (cocovi)

2dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

Cocovi pähkinä mixiä maun mukaan

 

Sulata suklaa ja voi yhdessä. Yhdistä kaikki kuivat aineet ja sokeri. Lisää kanamunat suklaaseokseen ja lisää sekaan vielä jauhot. sekoita kunnolla sekaisin. Kaada massa n.26cm halkaisijaltaan olevaan astiaan ja paista 200 asteessa n. 20-25min

Kookossokerit,jauhot ja pähkinät sponssasi Cocovi

Pestolla & Parmesaanilla täytetty Ciabatta!

 

Hellurei jälleen pienen paussin jälkeen. Viikko on taas hurahtanut viime kerrasta. Blogihiljaisuus rikotaan tällä kertaa suorastaa irstaan herkullisella ciabatalla. Blogi on mukana Myllärin Luomu leivonta hommelissa, jossa ideana on innostaa itsensä lisäksi myös kaikkia muita leipomaan, pöllyttämään jauhoja. Nyt siis etsitään inspiroivinta leipojaa. Kuukausittain vaihtuva teema pitää kisailun mielenkiintoisena ja tässä kuussa ideana oli pöllyttää jauhoja! Mielenkiintoista ja myös hauskaa. Leipominen kun on kivaa koko perheen hommaa.

 

Myllärin Luomu lähetti siis minulle kasan erilaisia jauhoja ja leseitä yms. Ainoa huono oli lähetti joka paukahti maanantai aamuna oven taakse 07.20 ja soitti niin raivoissa ovikelloa että oikein hirvitti.

 

Koska en ole mikään taikuri leivonta hommissa, niin hain ideaa myös jauhojen ja hiivan ulkopuolelta. Ciabattaa tuunasin kotitekoisella rosmaarinisuolalla, pestolla ja parmesaanilla. Jälkimmäinen ei tosin ollut kotitekoista. Parmesaanin voit korvata halutessasi esim. Mozzarellalla tai fetallakin.

 

Rosmariinisuola on muutes ihan vinkkinä, helppoa tehdä itse ja antaa mukavaa makua ruokiin. Sormisuolaa ja tuoretta rosmariinia vain sekaisin ja mortteliin. Seos paperille ja anna kuivahtaa pari päivää. Pakkaa sitten suola lasipurkkiin ja anna maustua vielä muutama päivä ennen käyttöä. Samalla kaavalla tein myös sienisuolaa kuivatuista suppilovahveroista. Sienisuola tuo mukavaa metsänmakua ruokiin.

 

Mutta palataanpa leipomisen pariin. Ciabattaan käytin Myllärin Luomun valmiita ciabatta jauhoja. Leivästä tuli juuri niin hyvä kuin halusinkin. Uskon kyllä että hyvään lopputulokseen pääsee myös muilla venhäjauhoilla, eli nou hätä! Pesto ja parmesaani teki ciabatasta kyllä täydellisen. Tein 2 leipää ja vartissa oli enää puolikas jäljellä. Eli taisi maistua kaikille. Valehtelematta paras leipä jota olen syönyt. Helppo täältä on huudella, maistakaa niin uskotte.

 

Viimeksi jokin leipä säväytti näin kun söin faijan tekemää saaristolaislimppua, mutta sori isä-ukko, nyt poika vei voiton!

 

ps. Ja mikäli Andalusiassa tätä luetaan, niin olen aika varma että tykkäisit tästä. Sen verran sama maku meillä on ruokien suhteen!

 

 

300g Myllärin Luomu Ciabatta jauhoja

3dl vettä

n.1/3 pala hiivaa

loraus oliiviöljyä

2tl Rosmariinisuolaa/ tavallista suolaa

pestoa

parmesaania

 

 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää muut aineet. Vaivaa taikinaa n.10minuuttia.

 

Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa tunti. Jaa taikina 2 leipään ja anna nousta vielä 30min.

 

Viillota leipä ja täytä pestolla ja parmesaanilla. Paista 230 asteessa n.15-20min.

 

Niin ja menossa on myös Glorian blogi Awardsit ja mikäli blogini sattuu olemaan vaikka sinulle se lemppari, niin anna äänesi täällä. Kiitos! ja se URL on http://laaxojnas.blogspot.fi

 

Jauhot sponssasi Myllärin Luomu

Rukiiset Kanttarelli-Suppilovahverocannelonit

 

 

Italialaista kotimaisella otteella ja sillä myös blogini ampaisee mukaan Jacobs Creekin luomuviini skabaan, jossa oli tarkoitus suunnitella kasvisruoka luomuviinin kylkeen. Jokunen viikko sitten postista tupsahti 3litraa luomulientä ja kilpailunsäännöt. Luettuani kilpailun säännöt ajattelin, että kyseessä on helppo homma. Vaan eiipä ollutkaan, sillä ideoita syntyi jo liikaakin. Oikeastaan ainoa asia jonka tiesin valkoviinin kasvisruoan yhdistämisestä oli sienet. Sienet nimittäin sopii erinomaisesti valkoviinin kanssa, joten siitä lähdettiin. Sitten ajattelin mielessäni piirakkaa, ja vieläpä kanttarellipiirakkaa, mutta Jokihaka kokkasi ensimmäisenä sen samaiseen skabaan, joten olisi ollut aika tylsää lähtee samalle linjalle. Onneksi huomasin asian jo hyvissä ajoin.

 

Seuraava idea oli kanttarellipasta, myös punajuuret kävi mielessä, mutta sille tielle ei lähdetty. Pastasta ajatus jatkoi kuilkuaan canneloneihin ja siitä syntyikin maukas resepti. Ajattelin vielä muuntaa pastaa hieman kotimaiseen muottiin, sillä täytteeseenkin tuli sentään kanttarelleja. Lisäksi kaapissa notkui suppiksia, niin laitettiin nyt nekin mukaan. Rukiinen pastataikina toimi hyvin ja oli yhtä helppo työstää kuin perus durumtaikina. Makukin oli hyvä, joten sen puoleen ei valittamista. Mikäli pastataikinan veivaaminen ei innosta, niin voit toki käyttää valmiita,perus canneloniputkia tai tehdä vaikka tagliatellea.

 

Ruoka on yksinkertainen, ja kuten kilpailussa toivottiin on se myös helppo toteuttaa omasta maasta. Sieniä kun jokainen löytää (paitsi nyt on ollu kyllä pirun kuivaa) ja sipuliakin löytyy monilta omasta takaa. Sekaanhan voi lisätä muutakin kasvista. Porkkanaa, punajuurta, lanttua yms. kaikki käy. Jos ruoka on helppo, on se myös pirullisen hyvää. Ruoan kruunasin tomaateilla,oliiviöljyllä, ruohosipulilla ja savujuustolla. Nauti.

 

Rukiinen Pastataikina

 

8-10kpl

 

2dl vehnäjauhoja

1dl Ruisjauhoja

2 kanamunaa

sormisuolaa

 

Lado jauhot pöydälle ja tee niistä keko. Tee keon keskelle kolo ja lisää sinne munat ja suola. Vaivaa taikina kunnolla. Nosta kiinteä taikina elmukelmuun käärittynä kylmään n.2 tunniksi.

kauli taikina todella ohueksi tai käytä pastakonetta. tee 8-10 lasagnelevym kokoista ja muotoista palaa. Käytä pastalevyt kiehuvassa vedessä n.2-3min. Anna jäähtyä ja täytä sienitäytteellä. Nosta cannelonit vuokaan, kaada päälle kermaa. Anna olla 175asteisessa uunissa 15-20min. Nauti salaatin,yrttien ja savujuuston kera.

 

Kanttarelli- Suppilotäyte

 

Kanttarelleja

Suppilovahveroita

1 Iso Sipuli

1 Solo valkosipuli

50g voita

3-4rkl vehnäjauhoa

3-4dl punaista maitoa

Sormisuolaa

Valko- ja mustapippuria

 

Lado pannulle voita/margariinia, sienet ja sipuli. Paista kunnes sipuli on pehmeää. Siirä sivuun.

 

Tee sitten kastike:  Lisää voi ja jauhot, paista hetki mutta älä anna ruskistua. Lisää maito ja maut. Lisää vielä sienet ja anna hautua. Kastike saa olla paksua. Lisää täyte canneloneille.

 

Vinetot sponssasi Jacobs Creek

T-Luupihvi, jokaisen lihansyöjän se "kerran elämässä juttu..."

 

Lähdetään siitä liikkeelle, että jokaisen itseään kunnioittavan lihansyöjän ja wannabe-barbarin tulisi edes kerran elämässä syödä kunnon T-luupihvi (T-Bone) Pihvi siis saa nimensä siitä T-kirjaimen muotoisesta luusta jonka toisella puolella on ulkofileetä ja toisella puolella sisäfileetä. Eli pihvifanien pakko valinta.

Rasvakin oli niin maukasta että huh huh....

 

T-luupihviä, eli naudan fileeselkää ei löydy ihan joka marketista, ei edes isoimmista mutta lihaa on kyllä kotikokillakin mahdollisuus saada. Itse jouduin tosin hakemaan omani 200km matkan päästä, Hämeenkyröstä. Siellä isäntä suostui leikkaamaan tätä herkkua. 5kilon T-luun mukaan tarttui myös 13kg naudan ribsejä, joista sitten lisää joskus toiste. Pyöreät 20kg täyttä herkkua kustansi näin normaalille tallaajalle vain 180euroa. Eli kilohinta oli todella maltillinen. Joku saattaa kauhistella ja ajatella onko moisessa mitään järkeä?- Kyllä on. Samaa voisin kysyä ihmisiltä jotka maksvat jostain kuohareistaan 600euroa per pullo! Se on intohimoa. Eikä lihat olleet edes kalliita, halvempaa kuin missää marketissa. Mureutta,marmoria,rasvaa,laadukasta fileetä, kaikki yhdessä. Siihen pystyy vain t-luupihvi!

 

 

 

 

 

Olen varmasti maininnut tämän ennenkin, mutta käydäänpä tämä nyt läpi. Eli sisäfileetä en pidä raaka-aineena juuri minään, paitsi ylihintaisena ruhonosana. Sisäfileetä fanitan carpaccion muodossa, mutta kiitos EU:n on tuostakin helposta herkusta tullut kokoomuksen kahvipöydän herkkua johon tavallisella kuolevaisella on vain harvoin mahdollisuus.

Mikä sitten T-luupihvissä niin kiehtoo?- No se luu! Voisin veikata että jokainen aktiivinen lihansyöjä tietää, että liha jossa on luu mukana on paljon mehukkaampaa kun liha jossa ei ole luuta. Esim.ribsit ja potka on suorastaan mahtavaa. Ei fileissäkään vikaa ole, mutta kyllä maussa luulliselle häviää mennen tullen (tämä on makuasia, ja niistä pitää kiistellä) Lisäksi minulla kävi säkä ja ostamani liha oli todellakin hyvin marmoiroitunutta ja mureaa. Eli kaikki edellytykset oli kunnossa. Nyt vain ripaus onnea köökin puolella ja hieman makua lihalle niin hyvä tulee.

 

 

Yllä oleva kuva toivottavasti todistaa kuinka hyvässä kunnossa liha oli. T-Luupihvi leikataan yleensä 500gramman painoisiksi lätyiksi, koska kyseessä oli nyt 2 brutaalia isäntää, niin leikkasimme vaatimattomat 900gramman pihvit! Hullua?-kyllä, ja kaveri söi omansa muutamassa minuutissa ja vieläpä 2 makkaraa päälle. Ite nautiskelin omani puoliksi naapurin kanssa. Syödessä vallitsi hiljaisuus ja ilmeet oli iloisia. Kaikille siis maistui.

Mikäli lihakauppiaasi ei ole leikannut, tai et antanut sen leikata lihoja niin varaudu kokkailuun rautasahan kanssa. Itse leikkasin lihaa puukolla (terävä!) luuhun asti ja lopun rautasahalla. Eikä luu kauheasti edes sahaamista vaatinut. Kun olet leikannut lihat n.500gramman osiin, niin suolaa ja pippuroi lihat kunnolla sormisuolalla ja jauhetulla pippurilla. Anna olla ainakin tunti huoneenlämmössä ennen paistamista. Koska leikkasin meille niin isot pihvit niin jouduin turvautumaan myös uuniin. Paistoin lihasta pinnat kiinni valurautapannulla ja laitoin mittarilla uuniin kunnes sisälämpö oli 40 astetta. Sen jälkeen vasta alettiin grillaamaan. Jos kuitenkin leikkkaat inhimillisemmän kokoset pihvit, niin grillaa huoletta kuin grillaisit normaalistikin ja velele lihaa aurajuustovoilla kokoajan. Kruunaa annos aurajuustovoilla ja sienimarmeladilla. Hyvä liha ei muuta kaipaa kaverikseen, paitsi ehkä sen bissen tai pullon punkkua! Nauttikaa.

n.500grammaa piffiä per syöjä

Suolaa

Pippuria

Öljyä

 

Aurajuustovoi

 

100gAurajuustoa

75g Voita

 

Sekoita pehmeä voi ja aurajuusto kulhossa sähkövatkaimella. Pyöritä pötköksi leivinpaperiin ja nosta kylmään. Maku on parempi jos annat sen maustua rauhassa 2-3päivää.

 

Sienimarmeladi

 

200g sieniä pilkottuna

1 iso sipuli

50g voita

suolaa

mustapippuria

2rkl worchesterkastiketta

1dl sokeria

3rkl hunajaa

timjamia

 

freesaa sienet ja sipulit voissa. Lisää sekaan tilkka vettä, worchesterkastike ja mausta suolalla ja pippurilla sekä kuivatulla timjamilla. Lisää lopuksi sekaan hunaja ja sokeri. Nosta kylmään muutamaksi tunniksi.

Vähän rustiikimpi Tiramisu

'

 

Hojo, hojo pitkästä aikaa jotain reseptiikkaa tännekin. Hiljaiseloa on ollut ruoanlaitossa kotioiloissa, jälleen.  Työ on vienyt tänä kesänä niin paljon enemmän kuin vuosi takaperin. Kotona ei ole ollut paljoa annettavaa, ei edes keittiön puolella. Takki on niin sanotusti tyhjä, eikä mitään ideoitakaan ruoanlaiton suhteen ole ollut. Toisaalta vähätkin vapaa-ajat kotona on mennnyt työasioiden parissa. Uusia ruokalistoja työpaikalle suunnitellessa on tietysti ideoita tullut pyöriteltyä, mutta nekin ruoat on sitä luokkaa, ettei tänne tule laitettua. Tämän kun yritän pitää kanavana tarjota helppoja ruokia ihan jokaisen tehtäväksi ja itselle sellaisena rentona omannäköisen ruoan reseptivihkona.

 

Tälläisen hiljaiselon aikana on myös tullut paljon hyviäkin juttuja kaiken väsymyksen keskellä. Suomen makein jäätelökisan kakkossijan johdosta postista putkahti Jäätelökirja palkinnoksi, myös Glorian ruoka & Viini lehden säilöntäkisassa resepti menestyi kivasti ja päätyi jopa lehteen asti. Tervattu Bbq soosi tuo mukanaan pienen tuote palkinnon Dan Sukkerilta. Pieniä juttuja, mutta ainahan se mieltä ylentää kun jossain saa tunnustusta. Lisäksi tässä on vielä muutama pikku skaba jossa blogi on mukana, mutta niistä sitten myöhemmin.

 

Ja koska sunnuntain kunniaksi on muotoutunut jo pieni tapa pojan pyynnöstä tehdä suklaasta jotian hyvää, niin nyt sitten tehtiin pizzaa ja jälkiruoaksi Tiramisua. Tiramisu nyt ei ihan suoranaisesti ole mikään pelkkä suklaaleivos, mutta ei se pilalle mene jos sinne "vähän" suklaata sujauttaa. Enkä millään jaksanut alkaa kanamunien kanssa veivaamaan. Tai aloin, mutta onnistuin söhläämään valkauisvaahdon, joten lisäsin vain kerman määrää. Tämä oli kaikesta huolimatta aivan loistavaa jälkiruokaa ja se on tärkeintä. Jos makeaa tekee mieli, niin suosittelen kokeilemaan. Se on helppoa ja sen on liiankin hyvää!

 

 

 

 

 

 

Pohja:

200g Linnunkielikeksejä

1,5dl vahvaa kahvia tai espressoa

mantelilikööriä

 

lado puolet kekseistä vuoan pohjalle ja kostuta espresso-likööri sekoituksella. Murskaa loput keksit hieman pienemmäksi ja lisää päälle mutta älä kostuta. Lisää päälle täyte ja anna olla kylmässä ainakin tunnin verran.

 

Täyte:

 

4dl kermaa

1dl sokeria

200g Mascarponea

kaakao- tomusokeriseosta koristeluun

150g tummaa suklaata raasteena koristeluun