MEIDÄN SAFKAA on Läskisoosi vm.2014

Ensinnäkin, Olen mukana Indiedaysin ja AVAn meidän safkaa- kampanjassa. Tänään kello 21.00 starttaa AVA:lla Meidän Safkaa ohjelma. Ohjelman takana on Safkaa kirjan luonut pariskunta Hanna ja Alexander. Safkaa kirjasta pitäisi ilmestyä myös toinen uusi eepos tässä kuussa. Olen innoissani tästä uutukaisesta ja vielä onnellisempi olisin jos kapinakokki Santeri Hämäläinen poistuisi ruudusta.

Avokadopastalla kaikki muut paitsi minut hurmannut pariskunta kokkaa ruokaa, jossa käyetään mahdollisimman paljon kauden, puhtaita raaka-aineita. Sarja on 10-osainen ja siinä kurkistetaan pariskunnan elämään niin saaristossa, nuuksion erämaassa kuin Helsingissäkin. Luvassa on herkkuja sinisimpukoista lankkulihaan. Reseptien takana häärii taitava Alexander jonka reseptit ovat juuri sitä mitä pitääkin. Ne ovat helppoja, yksinkertaisia mutta silti maukkaita. Minua niissä kiehtoo juurikin sen yksinkertaisuus ja hyvät simppelit maut. Alla video josta voit ottaa esimakua tulevasta.

MEIDÄN SAFKASTA tulikin mieleen Meidän Safka

Minähän ole muutenkaan perisuomalainen, sillä avokadopasta ei saanut minua sekaisin enkä juo alkoholia. Muuten omaan Suomalaisen miehen kaikki vähemmän hyvät puolet. Sen verran kotimaista henkeä minusssa vielä pihisee, että silpasin kaverin kanssa Läskisoosit tulille pari päivää sitten. Läskisoosiin kulminoituu pitkälti pohjoismainen ruoanlaitto. Jos yllä mainitsin Alexanderin reseptejä mutkattomiksi, niin sitä läskisoosikin on.

Tämä MINUN versioni läskisoosista voi saada paksun veren kiehumaan jossain päin Savoa, Karjalaa tai jossain Hämeessä. Jokaisessa kunnassa lienee se oma, aito läskisoosi. Luin yhden Tomi Björkin ohjeen ja sometyypit olivat raadolla kuin hyeenat vinkumassa oikea oppisesta läskisoosista. Hauskinta oli, että eräskin kommentoi Björkin olevan aivan taidoton kokki. Herra tekee vain noin miljoona euroa vuodessa kokkaamalla. Suomen mittakaavassa ei siis mistään Ritvan Kioskin pojasta ei ole kyse. Tämäkin on siis vain minun versioni ruoasta. Muistakaa se ennenkuin teette minusta läskisoosin pääraaka-ainesta! Tuskin se Italialainen pizzankeksijäkään laittoi lättyynsä aurajuustoa tai kebabia. Lihan kokoa ja pientä voin lisäämistä lukuunottamatta sain ruoan pidettyä niin perinteisenä kuin osasin.

Kukin tavallaan ja pyritään kunnioittamaan sitä. Kaikilla lienee tästä oma versio joka on opittu äitiltä, mummolta, mummon mummolta tai vaikka isäpuolen kaimalta. Se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi ainut,oikea,saati alkuperäinen ohje. Ensinnäkin tulee muistaa, että muinoin possu sai syödäkseen mm. ihmisten ruokaa. Tänä päivänä tuo makoissa sorkkaeläin joutuu lähinnä tyytymään johonkin rypsiin, jota en voi ymmärtää! Tämä siis tarkoittaa sitä, että liha ei ole enää lähellekään sitä mitä se oli vielä 1900-luvun alussa. Oikea kunnon läski on siis kadonnut.

Läskisoosissa kylkiliha, tai siis läski tulisi leikata n.6-8mm ohueksi ja käristää kuumalla valuraudalla, lähes polttaa. Minä muokkasin ohjetta tai periaatetta leikkaamalla tylysti n.2cm ja 170 grammasta siivua luuttomasta sian kyljestä (läskisoosipuristit narskuttavt nyt hampaitaan) Käristin lihasta pinnan savuavalla valuraudalla, jätin rasvan pannulle ja paahdoin lihaa vielä 300 asteisessa uunissa n.6min.

Sitten tullaan vaiheeseen jossa myös Farangin mies syötiin elävältä kommentien muodossa. Lisäsin pannulle kylkirasvan joukkoon voita. Voita, koska ei tuo possu luovuttanut rasvaa siinä määrin kuin olisin toivonut. Lisäsin siis rasvaa pikkaisen saadakseni tehtyä suuruksen soosille. Tässä kohtaa puristit rasvaavat jo lassoaan.

Tein soosin voista, pannulle jääneistä rasvoista ja  vehnä-ruisjauhoseoksesta. Paahdoin jauhotkin todella tummiksi ja sitten vasta sipuli, jatkoin paistamista ja vettä lisäsin sen mukaan mitä se imee itseensä. Tähän tuskin on mitään vakioo. Lopuksi nostin lihat pataan sooseineen ja haudutin matalalla lämmöllä 2½ tuntia. Koska kyseessä on autenttinen ja simppeli ruoka, niin maustoin maltillisesti mustapippurilla ja suolalla. Jos haluat kunnioittaa perinteitä niin mustapippuri pois ja tilalle maustepippuri.

Näin sain aikaan yhden parhaimmista possuruoista joita olen ikinä syönyt. se nautitttiin etikkapunajuurien ja suolakurkkujen kera. Helppoa ja aivan mielettömän hyvää. Ollaaan siis ylpeitä MEIDÄN perinnesafkasta. Ulkomailla eivät tajua meidän melankolista henkielämää, pimeyttä ja talveaa. Eivät siis ymmärrä läskisoosiakaan. Me tajuamme ja nautimme. Minun näkemys MEIDÄN safkasta on siis läskisoosi. Alla vielä ohje ja mitat.

1kg luutonta kylkeä (4- 0saan leikattuna pituussuunnassa)
2 sipulia silputtuna
30g voita
1dl Ruisjauhoa (Myllärin Luomu)
½dl vehnäjauhoa (Täysjyvä Myllärin Luomu)
vettä sen mukaan kuin kastike imee itseensä
suolaa
pippuria

kyytipojaksi vain keitettyä pottua, etikkapunajuuria ja suolakurkkua

Meidän safkaa

                      alkaa AVAlla tänään 21.00

Muista kääntää AVA:lle klo.21.00 ja tsekkaa Meidän Safkaa