Pääsiäispöytään yrttistä karitsaa ja härpäkkeitä

meidän pääsiäispöytä valmistui jo etuajassa.

Ensiksi hehkutukset työrintamalta: Olen nyt virallisesti Chaine Des Rotisseurs jäsen a.k.a Paistinkääntäjä. Nyt on sitten diplomia seinälle ja odotellaan enään, että saadaan käädyt kaulaan. Joillekin pieni juttu mutta minulle pienetkin asiat kokkaamisen saralla ovat erittäin suuria. 

Pääsiäisenä trullit ryskyttävät oven takana ja himoitsevat namuja vaikka ovatkin lapsen puhtaalla omalla tunnolla kilisevät mielessään. Lapset natustelevat ylihinnoiteltuja Angry Birds ja Kinder munia, kun taas me aikuiset kömmimme mieluusti ruokapöytään natustelemaan aivan muita herkkuja. Meillä ei ainakaan muistaakseni kotona ole ollut omassa lapsuudessani edes tapana syödä lammasta. Itse olen kehittänyt sitten oman perinteeni, oman perheeni kesken. Tämäkin on lähinnä vain minun juttu sillä meidän 3 henkisestä yhteiskunnasta vain minä pureskelen lammasta. Kauniimpi osapuoli kun ei voi sietää ainakaan lammasta muuta kuin sisäfileen muodossa. Sekin pitää olla ylikypsää käppänää. Lammas ja karitsa muissa muodoissa kun kuulemma maistuu sille villalle. 

Itse en ole koskaan saanut mitään villanaromeja kieleeni mutta toki maku on vahvempi kuin fileissä tai kareissa. Tämä ei ole huonoasia vaan päinvastoin. Olen riistaruoan suurkuluttaja ja juurikin sen takia koska niissä on juurikin sitä makua, vahvaa makua. Lammas on itseasiassa kuulunut suosikkeihini vasta noin 4 vuotta. 

Pääsiäisenä yleensä karitsa saa rinnalleen ne kliseisen kuuluisat minttunsa tai punaviininsä, niin myös nyt. Tosiasioita on turha lähteä kiertelemään, ne nimittäin sopivat toisilleen. Tosin punaviinikastikkeen sijaan tässä ohjeessa syöjälle jää punaviini juotavassa muodossa ja minttu vain osana marinadia. Kevään kynnyksellä, tai eiköhän se kynnys jo ole ylitetty, on jo kiva alkaa säestämään ruokia yrteillä. Kaupat ovatkin mukavasti tukeneet tätä ideaa ja kaikenlaisia yrttejä on alkanut hyllyille valumaan. 

Minä valmistelin viululleni yrttimarinadin jossa lilluttelin viulua päivän verran ennen H-hetkeä. Rosmariinin,mintun, persiljan ja timjamin yhdistelmä nimittäin toimii loistavasti lihalle kuin kanallekin. Kun sekaan vielä lisätään sitruunamehua ja valkosipulia, niin alkaa olla maut kohdillaan. Paistamisesta jäänyt liemi ei ole roskakamaa vaan se kannattaa säästää, sillä juuri siinä kaikki maku piilee. Lisukkeiksi valmistui vielä minttu-herneitä, hapankaalia ja kurkku-jogurttikastiketta. Eli jos pääsiäispöydästäsi uupuu pääruoka, niin voin suositella juurikin tätä. Kylkeen vielä pullo Castillo De Molina Pinot Noir, joka muutes on valittu Vuoden Viiniksi Suomen kamaralla, eli mistään yläasteen pikahiivaviinistä ei ole kyse. Eikä kyseessä tarvi olla pääsiäinen, tämä karitsa kyllä maistuu vuoden ympärikin.

Oivapari. Sanon minä.

Yrttinen karitsanviulu

1 puntti Persiljaa

1 puntti minttua

2 oksaa rosmariinia

½ punttia timjamia

ripaus sormisuolaa

1 luomu sitruunanmehu + kuoret raastettuna

(+ 1 sitruuna paistamisvaiheeseen)

1dl oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä raastettuna

Kaikki blenderiin ja aja tahnaksi. Viillä viuluun viiltoja ja  hiero tahnaa karistanviululle kauttaaltaan ja anna marinoitua kylmässä muutamasta tunnista vuorokauteen. 

Ota liha huoneenlämpöön ainakin 2h ennen paistamista mutta mieluiten niin, että sisälämpö olisi ainakin +10 ennen paistamista. 

Ota uunipakki ja laita pohjalle muutama rosmariinioksa, sitruunaviipaleita ja oliiviöljyä. Laita pakin päälle ritilä ja ritilälle karitsanviulu. Paista 150 asteessa kunnes sisälämpö paksuimmasta kohdasta n.60 astetta. Anna vetäytyä 10minuuttia. Sisälämpö nousee vielä tuona aikana muutaman asteen mutta lopputulos on mukavan punertava. Kaada pakkiin valunut neste öljyineen tarjoiluvadille ja nosta karitsa mukaan. Nautiskele vaikka soseutettujen herneiden ja mintun sekä hapankaalin ja kurkku-jogurttisoosin kera.

Yhteistyössä Pernod Ricard kanssa