maanantai 30. joulukuuta 2013

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Hyvää & Maukasta  Uutta Vuotta 2014!

Kiitos teille kaikille lukijoille jotka olette täällä piipahtaneet kerran jos toisenkin. Kiitos tästä vuodesta ja toivottavasti blogini tarjoaa teille makuja ja inspiraatiota myös tulevana vuonna! 

Tässä vielä kulunutta vuotta muutamien kuvien muodossa. Lämpimästi myös suosittelen teille huomiseksi makoisaa pippuripihviä Steak Au Poivre tai vaikka filee Wellingtonia. Itse nautin fileeni jo etuajassa, joten minun pöydässäni huomenna illalla töiden jälkeen taitaa lämmetä Raclettepannu. 

Kiitos teille! Palataan asiaan ensi vuonna!













sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta ja mahtavaa pihviä Steak Au Poivre!



Juuri kun yhdestä mässäilyn juhlasta on selvitty ja napa venyny tuplasti, on aika uuden juhlan. Uudenvuoden ruoaksi on vaikea nimetä mitään tiettyä, mutta naudan sisäfile taitaa olla ainakin yksi suosikeista.  Tuota herkullista ja ylihinnoiteltua ruhonosaa pukkaa markettien tiskeille isoja määriä joka myös tarkoittaa pientä alenemista kilohinnoissa. Toinen kestosuosikeita lienee kliseisen sisukan ohella myös nakit ja perunasalaatti. Jälkimmäinen fine mutta ei kiitos tänä vuonna.

Kunnon sisukkaa ei kuitenkaan ole varaa syödä kuin kerran tai kaksi vuodessa, joten itselle sisukka maistuu yleensä vuoden viimeisenä iltana. Nytkin nimittäin onnisti hvä sisäfile 24€/kg hinnalla. Aikaisemmin onnistui törkyisellä 18€/kg hinnalla joka olikin säkä. Tuo halppis päätyi Wellingtoniksi joka ei sekään ole pöllömpi uudeksi vuodeksi. Hieman työlas mutta palkitsee tekijänsä. Lohdutin itseäni sisukkaa ostaessa, että mielummin ammun vähemmän raketteja taivaalle ja syön paremmin. Valinta sekin. Tänä vuonna ostan rakettien sijaan raketin. Syön hyvin ja fiilistelen perheeni kanssa sen yhden ja nautin shown jonka muu kylä taivaalle ampuu puolestani. Tunne & ajatus, muuta me emme kaipaa.

Koska Wellington oli jo siis aiemmin tässä kuussa väännetty, niin ajattelin tyrkyttää teillekin juhlapöytään sisukkaa sen legendaarisen pippuripihvin eli Steak Au Poivre muodossa, Marsalan ja Stiltonin kera. Stilton sopii mainiosti kermaiseen ja inasen makeaan kastikkeeseen sopivasti ja soosi kruunaa hieman stydin pippuripiffin. Kastike ei ole kevyttä nähnytkään, mutta ennenkuin luvataan ne pakolliset laihdutuksen, niin nautitaan kuitenkin ensin kunnolla.

Kuten viime vuonna, lupaukseni on etten lupaa mitään! Näin en ainakaan kerää stressiä. Lupaus 10kg:n laihduttamisesta päätyy siihen, että maaliskuussa katson peilistä ja päädyn vetämään mahaa sisään ja totean laihtuneeni 10kg ja hauiksiin on tullut 30cm ympärysmittaa lisää! Vaikka asia on toisinpäin.



Pippuripiffit

160- 180g piffiä per kasvo
viispippuria
suolaa
öljyä
voita

 Pihvin paistamisesta sen verran, että lisää pannulle öljy ja kun pannu on savuavan kuuma niin lisää piffit (valurauta on tässä lajissa paras). Paista värit ja lisää pannulle voita, timjamia ja valkosipulia. Kun voi alkaa vaahdota niin lusikoi sitä kokoajan piffien päälle, mutta älä anna voin palaa. Näin saat täydellisen rapean, mutta ei poltetun pinnan. 2-2,5min per puoli, riippuen piffien paksuudesta ja medium! Tämä nopeuttaa touhua huomattavasti. 

Anna vetäytyä ilman foliota n.5min. Tunkemalla piffin folioon pilaat vaivalla rapeaksi paistetun pihvin pinnan. Eikä se siinä ajassa kylmene. Pippuripiffiin vielä sen verran, että ne reunat kannattaa kieputtaa viispippurirouheessa. Viispippuria saa kaupasta valmiina sekoituksena mutta sen voi myös tehdä itse ja hakata morttelissa. Rose,viher,musta,valko-ja maustepippuria samoissa suhteissa ja rouheeksi. Äläkä heitä pihvien paistosta jäänyttä nestettä pois vaan tee kastike siihen pohjaan. Pippuripiffi ei ole legenda suotta. Sen voi huoletta tehdä myös ulkofileestä.

Marsala

pannulle jääneet paistoliemet
2dl kuohukermaa
2rkl voita
1dl marsalaa
100g Stilton tai aurajuustoa
(hunajaa jos haluat lisää makeutta)
Lisää kuumalle pannulle marsala ja irrota sen avulla pannunpohjasta kaikki maut talteen. Lisää kerma ja anna kiehahtaa kunnolla. Lisää lopuksi juusto ja nokare voita. Anna kiehua kokoon.

Oikein hyvää ja onnelista uutta vuotta 2014 kaikille! Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, te teitte tästä kommenteillanne ja käynneillänne aivan mahtavan vuoden. Vuosi takaperin liikennettä blogissa oli yli 100 000 vähemmän! Toivottavasti muistatte minut vielä tulevanakin vuonna. Kiitos!



torstai 26. joulukuuta 2013

Piilota piirakkaan! Rapea päältä, kermainen sisältä!





Huh, alkaa olla joulu ainakin ruokien osalta paketissa. Taas voi todeta joulun olleen herkullinen, liiankin herkullinen. Nyt nuo rosollit,kinkut ja laatikot alkavat kääntymään itseään vastaan. Tänä(kin) jouluna pysähtyi taas katsomaan sitä ruoan määrää pöydässä ja lautasilla. Ruokaa on pöydät pullollaan, niin myös vatsat. Silti sitä ruokaa jää yli, ja ihan kunnolla. Tämä ei tietysti päde kaikissa perheissä ja usein minusta tuntuu että vain meidän suvussa on tapana laittaa mieletön määrä kaikkea erilaista joulupöytään. Tänäkin jouluna pöydässä paikkansa lunasti mm. Kinkku, hevosenpaisti, poropata poronpotkasta, sienisalaatti, graavilohi,graavisiika, savusiika, laatikot, juustot, rosollit yms. Eikä tuossakaan varmasti kaikki ollut. Normijouluista poikeiten porukasta puuttui smetana ja mäti, lipeä kala yms. 

Ainoa tärkeä asia joka joulusta puuttui oli lumi. Lapset työnsivät Stigaa ja potkukelkkaa märällä nurmikolla. Me isännät lämmitimme puusaunan mutta kieriskely lumihangessa jäi unelmaksi. Vaihtoehtona oli kieriä mutaisella nurmikolla, ei kiitos. 

Tarjontaa riitti ja syöjiäkin oli, mutta ainahan jotain jää yli. Niin käy joka joulu. Blogit on täynnä vinkkejä näiden jämien tuhoamiseen ja uudelleenkierrätämiseen. Kannan oman panokseni tähän vinkkien viidakkoon piirakan muodossa. Piirakka on siitä kätevä, että sinne on hyvä tunkea lähes kaikki mitä yli jää. Nyt sinne oli hyvä tunkea kalkkuna ja serrano sekä stiltonjuusto sekä hapankaali. Voih, miksi tätä ei ole tullut ennen tehtyä?

3 kpl lehtitaikinalevyjä
400g kalkkunaa/kanaa/possua yms.
100g serranoa/ pancettaa
150g hapankaalia/kaalia/purjoa
1 sipuli
2dl kermaa
100g stilton/aurajuustoa
öljyä
50g  voita
2rkl vehnäjauhoa
valkopippuria
suolaa

ruskista lihat öljyssä. Nosta sivuun. Lisää pannulle voita,öljyä, kaali,sipuli ja serrano. Paista hetki ja lisää sitten kerma. Kun kerma kiehuu niin lisää sekaan jauho ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää viimeisenä juusto ja anna muhia hetki kunnes neste suurustunut. Kauli taikinalevyt ja kaada täyte vuokaan. Aseta taikina kanneksi päälle ja valele kanamunalla. 



Joulu on nyt taputeltu kinkkujen osalta, nyt keskitytään uudenvuoden herkkuihin. Kaikkea kivaa, siis hyvää  tulossa! Rauhallista ja makoisaa joulunaikaa kaikille.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukinkun hajuista joulua

 
Henkselit olalla, typerällä ilmeellä toivottelen hyvät joulut


Oikein rauhallista, iloista ja ennen kaikkea maukasta joulua kaikille tasapuolisesti! Hevosenpaisti check, poropata check, graavi-ja savukalat check. Kinkun tuoksua ilmassa, nyt on mentävä. Hyvää joulua.

Nauttikaa vuoden kovimmista mässäilystä!
 
 
 

torstai 19. joulukuuta 2013

Aikuisten Joulujuoma: Jallukaakao kanelivodkalla!




Okei, lähdetään siitä liikkeelle että on erityisen tärkeää antaa lapselle raitis joulu! Kukaan ei halua että isä ja äiti on pussihousut kintuissa ja naama väärinpäin jo ennen pukin tuloa. Ja ihan yhtä kivaa on se, että pukkikin haisee mielummin porolle kuin pontikalle. Valitettavasti kaikki eivät tätä ymmärrä, sillä on aikuisia joille joulu on enemmän syy olla saappaat vinossa kuin mikä jouluntarkoitus oikeasti on. Jouluhan on lasten juhla, koko perheen juhla. En siis yllytä ryypiskeleen vaan ennemminkin maistamaan hyviä makuja.

Kun pukki on lahjansa jakanut, lapset kuvattu sen sylissä ja laulut laulettu alkaa yleensä ilta olla aluillaan. Kaikilla on masut pullollaan ja kuten Juice sen sanoiksi puki: "Oi kuinka isi syö, isiltä loppuu vyö". Siinä sitten iltahämärässä kun lapset nukkuu, ei ole iso synti isin ja äidin nauttia aikuisten kaakaot villasukat jalassa sylikkäin. Mutta vain yhdet ja tuskin alkuillan suklaaövereiden jälkeen enempää maittaakaan.





Kanelivodka kerkiää vielä hyvin jouluksi. Muutaman päivän kun kanelitankoja uittaa vodkapullossa saa makuja viunakseen. Kaneli,suklaa ja Jallu toimii hyvin yhdessä. Päälle kun vielä raastaa suklaata ja appelsiininkuorta niin juoma alkaa olla taputeltu ja joulunmaut koottu yhteen. Itse innostuin vielä tekemään päälle marenkikannen jonka tohottelin edustavamman näköiseksi. Tuomaristo joi juomat ja kaikki tykkäsi. Tuomaristo suosittelee!

Jallukaakao kanelivodkalla

5dl kermaa
100g suklaata
1tl luomu kanelia (urtekram)
4cl kanelivodkaa
4cl jallua

Lämmitä kerma ja sulata sekaan suklaa. Nosta liedeltä ja lisää viunakset. sekoita ja kaada laseihin. Koristele marengilla, appelsiinin kuorella ja tarjoa pilliksi kanelitanko! Jouluntunnelmaa voit lisäillä siivilöimällä päälle lunta, eli tomusokeria!


niin ja asiasta toiseen blogin Facebook sivuillakin meni 200 tykkääjän raja rikki, kiitos siitä. Toinen ilouutinen blogille oli mieluinen voitto Atrian resepti-skabasta. Kaikki osallistuneet 15 blogia saivat aikaan mahtavia herkkuja joten kyseisessä seurassa voitto tuli yllätyksenä.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Se ihana omena crumble! Maailman paras tietysti!




Omenapiirakka ja ylipäänsä omena on omia suosikkeja ruoanlaitossa, tai no ainakin jälkiruoassa. Omenapiirakka taitaa olla jäätelön ohella kokaitun juttu blogissani. Tietenkin myös nuo molemmat on yhdistettykin uuniomenajäätelön merkeissä. Omena kuuluu syksyyn, mutta minulle omena kuuluu yhtälailla jouluun. Omena on parhaimillaan vieläpä joulunmakujen kuten kanelin, vaniljan ja appelsiinin kanssa. Myös kardemumma ja tähtianis sopii omenalle loistavasti. 

Gordon Ramsay ei kuulu minun joulupöytääni, mutta miehen omena crumble on aina paikallaan. Tämä resepti jota jopa maailman parhaaksi kutsun, on nimenomaan ryppyotsaisen miehen käsialaa. Hieman sitä olen vain muokannut ja hyvin minimaalisesti olenkin. Olen nimittäin lisännyt ohjeeseen vain appelsiinin kuorta ja mehua. 

Urtekram otti yhteyttä joulukuun alussa ja laittoi paketin tulemaan erilaisia jouluun liittyviä luomutuotteita kuten kanelia,rusinoita,viikunoita yms. Toivoivat että näitä sitten käyttäisin ruoanlaittoon, eikä olisi pahitteeksi jos mainitsisi asiasta blogissa mutta pakko ei ollut. Olin jopa unohtanut koko asian ja sitten omenahässäkkää miettiessä muistin luomukanelin (jauhettu) ja voi pojat mikä tuoksu pöllähti. Luomukanelin tuoksu on meinaan huikean ihana, jopa inasen väkevä! Huimia makueroja tarjoaa tavalliseen verrattuna myös luomu vaniljatanko.Tähän piirakkaan tuli käytettyä niin paljon luomutuotteita kun kaapeista löyty. Voita ei ollut luomuna, enkä sitä erikseen lähtenyt hakemaankaan. 

Maku sai joulufiilistä nousemaan mukavasti näin mustan ja sateisen joulukuun keskellä. Piirakalle tein vielä kylkeen perinteistä Sabayonia ja "gratinoin" sillä crumblen tohottimen avulla. Jos pidät oikein makeasta niin yhdistelmä on juuri sinulle. Jos haluat vähämmän makean, unohda Sabayon. Omasta mielestä Sabayon oli jopa hieman turha tähän mutta tulipa kokeiltua. 

n. 1dl sokeria
4 luomu omenaa
1 luomu sitruuna kuorineen ja mehuineen
1 luomu appelsiini kuorineen ja mehuineen
1 luomu vaniljatanko
2rkl kuivattuja karpaloita (biokia)

Kaada sokeri pannulle, lämmitä ja odota kunnes sokeri karamellisoituu ja alkaa kuplia. Lisää sitten 1 omena raastettuna ja sekoita. Anna muhia hetki ja lisää sitten 3 omenaa lohkoina sekaan. Pyörittele kunnolla sekaisin ja jatka kunnes omenat saa kauniin ruskean värin. Lisää sekaan karpalot, sitruuna kuorineen ja mehuineen, samoin appelsiini.

Crumble

1dl luomu jauhoja (myllärin luomu)
1dl luomu mysliä
2rkl luomu rusinoita (Urtekram)
50g voita
2rkl ruokosokeria
1tl luomu kanelia (Urtekram) 

Sekoita kaikki sekaisin sormilla. Lusikoi seos omenahässäkän päälle ja nosta 180 asteiseen uuniin ja anna olla 12-15min



Sabayon, eli viinivaahto

4 keltuaista
1,5dl kuohuviiniä
1dl sokeria

kaikki sekaisin kulhoon. Vatkaa vesihauteessa seos on kuohkeaa ja viinin vaahtominen loppuu. Nosta hauteesta. Älä tee kokkelia! Hyvä vinkki on se, että kun määrä on tuplautunut on soosi valmista.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Boeuf Wellington eli Wellingtonin pihvi






"Beef tai oikeestaan,Boeuf Wellington, raivoavan punanaamaisen Gordon Ramsayn, tuon seksilääkettä vetävän ja maksullisia naisia hienostohotelleissa huonolla menestyksellä pökkivän brittikokin bravuuri. Ei, se ei ole alkujaankaan brittiruoka, vaan ranskalaien. Se oli ranskalainen klassikko jo paljon ennen Wellingtonin aikaa,mutta Waterloon taistelun sankarin kunniaksi se nimitettiin uudestaan Beef Wellingtoniksi, ja nimi on säilynyt. Ruokalaji oli 1800-luvun alun juhla aterioiden suosikki ja tiedettiin etenkin Wellingtonin herttuan herkuksi,jota isäntä lussutti posket lommolla. " 

Näillä sanoilla alkoi päivitys Wellingtonista vuosi takaperin Marraskuussa jolloin blogi oli alle kuukauden ikäinen, minä olin kuitenkin 27v. Jokunen päivä sitten katselin vähän tilastoja siitä mitä lukijat ovat mielellään lueskelleet ja wellington komeili 3 luetuimman joukossa. Tämä siis tarkoittaa, että kyseinen liharuokien päällikkö nauttii suosiostaan. Ajattelin siinä, että voisin leipaista yhden luetuimmista postauksista uudelleen. Pohdinnan keskellä päädyin Wellingtoniin.

Päätöstä ei ainakaan puoltanut naudan sisäfileen kilohinta markkinoilla, mutta sen asema liharuokien pomona taas puolsi puolesta. Onneksi en kävelllyt onneni ohi, vaan sain juuri sopivasti tuttavan kautta naudan sisäfilettä hyvään alle 20€:n kilohintaan. Mikäli onnistut saamaan tai jo omistat hirven tai peuran sisukkaa, niin se on myös oiva liha tähän.

Kun puhutaan Wellingtonista, niin useimmat puhuvat vaativasta ruoasta, osa pitää sitä jopa ylitsepääsemättömänä. Se, että eräs Ramsay nosti ranskalaista klassikkoa päivänvaloon huutamalla kokeilleen sen kypsyysasteista ei tee ruoasta vaikeaa. Itse asiassa Wellington on helppo ja yksinkertainen jos muistaa pari tärkeää asiaa joissa olen joskus myös itse kämmini tehnyt.

Wellington kulminoituu muutamaan osaan: Sisäfileeseen, taikinaan ja duxelles sienimassaan. Itselle on opetettu tapa, jossa sisäfilee suolataan suolaliemessä tunnin ajan ja rullataan kelmun avulla tiukaksi vuorokausi ennen valmistamista. Herkun voi toki muokata yhtä koreaksi ulkofileestä. Sitomalla ulkofileen tiukaksi paistinarulla ja poistamalla narut vasta ennen taikinaan käärimistä. Eihän se sama asia ole, mutta huomattava säästö kustannuksissa.  Toki ulkofile ei kuulu alkuperäiseen, mutta ei sen käyttö ainakaan ruokaa pilaa.

Toinen on taikina jossa osaa käyttää voitaikinaa, osa lehtitaikinaa. Voitaikina on myös asia jota ei ihan pakko ole tehdä itse. Kaupasta saa kuitenkin erittäin hyviä voitaikinoita, mutta jos haluaa tehdä niin laitan oheen hyväksi havaitun voitaikinaohjeen.  Kyseisellä taikinaohjeella tulee ihan parhaat piirakat, vink vink, varsinkin jos sekaan laittaa vielä juustoraastetta.

Kolmas päänäyttelijä on hienolta nimeltään Duxelles. Kaunis nimi mutta pitää sisällään herkkusieniä, salottisipulia,valkosipulia ja pekonia/kylkeä sekä persiljaa. Duxelles on muutenkin hyvä lisuke mille tahansa ruoalle. Itse teen sitä usein ja lisään sekaan vain pikkaisen Worchesterkastiketta. Sitten se tärkeä muistutus: kun olet jo näin pitkällä Wellingtonin valmistuksessa, niin tässä sen voi vielä pilata. Anna sienimassan ja fileen jäähtyä ennen kuin lisäät sen taikinan päälle. Voitaikina meinaan tuppaa sulamaan sen verran, että se voi revetä riekaleiksi rullausvaiheessa.

Koska otin uusinnan tästä herkusta, niin pidin myös mukana viimekertaisen, todella hyvän tumman valkoviinikastikkeen. Kastike sopii kuin nenä päähän. Kastikkeen ohje taitaa olla peräsin Master Cheffin ensimmäiseltä tuotantokaudelta.

Wellington on hyvä ja ihan näyttävä ruoka kotiin ja juhliin, joten pikkujouluihin ja joulupöytäänkin niille jotka eivät välttämättä kinkkua kaipaa tai niille jotka panostavat joulupöydässä enemmän laatuun kuin määrään. Minulle tämä on enemmänkin pikkujoulupiffiä!


1 Naudan sisukka 

Putsaa filee. Suolaa lihoja tunti 10% suolaliemessä.  Kuivaa lihat huolella ja rullaa pötköiksi kelmun avulla. Jätä muotoutumaan yön yli. voit myös heittää fileen pintaan normaalin suolan ja jatka hommaa samantien, mutta jos haluaa vimosen päälle niin kannattaa valmistaa näin vuorokautta ennen. Paista sitten pinnat kiinni ja ANNA JÄÄHTYÄ!



Suolaliemi:

1,5 l vettä
n.75 g suolaa

Yhdistä ainekset ja kuumenna, kunnes suola on sekoittunut veteen. Jäähdytä


Duxelles 

300g herkkusieniä
100 g shalottisipulia
1 kpl valkosipuli
1 puntti persiljaa

Pilko sienet sekä shalotti kuutioiksi. Paista pannulla kauniin väriseksi voin kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi hienonnettu persilja
. ANNA JÄÄHTYÄ ENNEN KUN LISÄÄT MASSAA VOITAIKINALLE!


Voitaikina: Tai sitten voit ostaa valmiina kaupasta

350g voita, huoneenlämpöistä
350g vehnäjauhoa
3 kpl munia
20 g suolaa
(halutessas voit lisätä myös juustoraastetta taikinaan)

Yhdistä ainekset yleiskoneessa tai käsin taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä yön yli.
Kauli voitaikina ohuiksi levyiksi hyvin jauhotetulla pöydällä. Aseta tämän jälkeen duxelle-massaa voitaikinalevylle
.Sitten filee päälle ja kääri koko komeus rullalle. Paista 185 asteisessa uunissa niin kauan kuin sisälämpö on 56 astetta. Anna levätä (sisälämpö nousee vielä pari astetta) ja leikkaa annospaloiksi. Suosittelen käyttämään paistomittaria. Tähän en voi sanoa aikaa, sillä siihen vaikuttaa mm.uuni,fileen koko, taikinanpaksuus yms.


Tumma valkoviinikastike

1 dl sherryviinietikkaa
0,5 plo valkoviiniä
0,7 l lihalientä (vahvaa)
150g voita

Kuumenna kattila. Lisää ensiksi etikka ja tämän jälkeen valkoviini. Keitä, kunnes jäljellä on noin 5 dl.
Lisää tämän jälkeen liemet ja keitä, kunnes paksua. Lisää lopuksi timjamia ja lehtipersiljaa.
Poraa lopuksi sauvasekottimella joukkoon suolatonta voita.

torstai 12. joulukuuta 2013

Juhlahumussa valkosipulivodkalla liekitettyä ulkofilettä




Huom! Jos et siedä valkosipulia, niin tässä reseptissä ei ole sinulle juuri mitään. Tässä on nimittäin valkosipulia joka paikassa!

Olen siis mukana Atrian reseptihaasteessa jossa oli kaksi eri kategoriaa : Arjen nautintoja ja Juhlahumua.
Juhlahumua-haasteseen kokkaillaan annos Atrian Kulinaari Pihvinaudan ulkofileepalasta.Arjen nautintoja -haastessa arkiruokaresepti Atrian A-lk. Kulinaari herkkunakeista.

Haasteeseen osallistuvat saivat joulukinkun,1kg:n ulkofileetä ja nakit. Kummastakin kategoriasta valitaan voittajat ja palkinnoksi joululaatikot, ridderheimit sekä ruokansa joko Ravintola Graniitilinnan menuun tai Palmia ravintolan lounaslistalle.

Juhlahumua haasteeseen siis tartun tällä valkosipulipiffi annoksella josta valkosipulia ei ainakaan puutu. Annos ei siitä huolimatta maistu liikaa valkkarilta. Paahdettuna valkosipuli ei ole niin tujua, eikä henkikään "tuoksu" puolison mielestä niin pahalta. Ainakaan minun makuuni, mutta olenkin friikki valkosipulin suhteen. Käärin fileen rullalle jotta saisin annokseen enemmän sellaista pihvin "muotoa". Ison ja leveänkin ulkofileen saa näyttämään hyvältä rullaamalla sen ja sitomalla sen narulla paiston ajaksi. Jos halua kunnon jämäkän muodon niin sitoo lihan ja vuorokausi ennen paistamista. Sitten tuntia ennen liha huoneenlämpöön ja juuri ennen paistamista suolat ja rouhittu pippuri pintaan. Liha jota haasteen myötä sain käyttööni, oli Atrian kulinaarin naudan ulkofile. Liha on Suomalainen, vapaana kasvanutta, laadukasta pihvirotunautaa. Tälläisiä lihoja on aina suuri ilo kokkailla.



Suunnittelin ruoan itsekkäästi sen mukaan mitä itse haluaisin raflassa syödä. En viihdy liian fiineissä paikoissa jo hinnan takia ja vielä vähemmän jos joutuu ostamaan koko vaatekerraston uusiksi vain sen takia. Pihvi saa olla iso ja verinen,valkosipuli saa "haista" ja tarjoilija saa heittää läppää! Toki mielelläni seuraan näiden isojen poikien mielettömiä keksintöjä ruoan suhteen ja sitä kuinka luodaan uusia makuja ja annoksia. En ymmärrä että puhutaan valkosipulista ja haisemisesta, nimittäin valkkarin tuoksu saa aina miettimään herkkuja.
Liekitys tai kuten hienommin sanotaan flambeeraus,on ikivanha  ruoanlaitossa käytetty termi. Liekitettäminen on lyhyesti sanottuna sitä, että kaadetaan kuumalla pannulla olevan safkan päälle alkoholia, kuten konjakkia,vodkaa tai rommia. Myös liköörejä käytetään jälkiruoissa esim. Cointreau tai Grand Marnier. Pääasia liekitettäessä on se, että alkoholi on väh.40-prosenttista.




Monet herkut on syntyneet vahingoista niin myös liekittäminen. Nykyaikaisen liekityksen "kehitti" tarjoilija Henri Charpentier, joka sytytti vahingossa tuikkas tuleen pannullisen ohukaisia, joita oli kokkailemassa Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle kuninkaalle Edward VII:lle. Charpentier havaitsi, että setti itse asiassa parani pikku kämmistä ja näin syntyi liekitys.

Wikipedia antaa minua mutkattomamman selityksen liekitykselle:  Kastikkeen sytyttäminen alkoholilla vaikuttaa sen kemiaan. Kun alkoholi syttyy 65 asteessa, vesi kiehuu sadassa ja sokeri karamelisoituu 160 asteessa, kaikkien näiden ainesosien sytyttäminen saa aikaan monimutkaisen kemiallisen reaktion, varsinkin kun palavan alkoholin pinnan lämpötila on enemmän kuin 240 astetta.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että liekittäminen ei ole varsinaisesti ruoan kypsentämistä, vaan enemmänkin maun kruunaus. Liekit sinänsä eivät mausta ruokaa, vaan tärkeintä on siitä jäävä aromi. Jos haluat liekityksestä näyttävän spektaakkelin illanistujaisissa niin tee se hämärässä valossa, sillä liekit ei oikein näy valosassa. Kuten kuvastanikin voi päätellä.

Itse käytin liekittämiseen vodkaa jota ei yleensä suositella, koska siitä jäävä maku on hyvin pieni. Maustoin vodkani kuitenkin jo aikaisemmin valkosipulilla ja sain näin ollen myös makua vodkaani. Valkosipulivodkan tekoa suosittelen kaikille niille jotka tykkäävät valkosipulietanoista. Liekittämien toimii myös etanoille hyvin. Lisäät vain reilusti valkosipulinkynsiä vodkapulloon ja annat maustua n.3-4vrk ennen käyttöä.



Valkosipulivodkalla liekitetty ulkofilee 4lle:

n.800g Ulkofilettä (Atria Kulinaari)
suolaa
pippuri
paistinarua
timjamia
Liekitykseen: Valkosipulivodkaa
Paistamiseen: Öljyä ja voita

Pujota paistinaru lihaan ja solmi tiukaksi pötköksi. Anna muotoutua yön yli kylmässä. Voit myös kiireessä paistaa pihvit heti. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista pannulla väri ja lisää sitten voita ja timjamia ja paista kaunis pinta. Paistaessa lusikoi vaahtoavaa voita lihan päälle. Kypsennä loppuun uunissa. Aseta lihaan mittari ja anna olla kunnes sisälämpö on 56 astetta (medium) anna vetäytyä. lIhan sisälämpö nousee sen aikana vielä n.2 astetta. Liekitä kaatamalla pannulle vodka ja sytytä se tikuilla tuleen, anna alkoholin palaa loppuun. poista narut ja tarjoa.


Valkosipulikreemi:

2rkl Paahdettua valkosipulia
5rkl majoneesia
2rkl creme Fraichea

Nosta 2 kokonaista valkosipulia kuorineen uuniin ja paahda 200 asteessa n.40min tai kunnes pehmeitä. Jäähdytä. Purista sisus ulos ja paseeraa halutessasi.

sekoita keskenään majo,fraiche ja 1 kokonainen paahdettu valkosipuli. Anna maustua kylmässä.

Valkosipuli-punaviinikastike:

5dl lihalientä
5dl punaviiniä
fariinisokeria
1 kokonainrn paahdettu valkosipuli

Kaada lihaliemi ja punkku kattilaan ja keitä kunnes n.8dl jäljellä. Lisää sokeri ja valkosipuli ja anna kiehua kunnes 4dl jäljellä. Vatkaa sekaan voi ja siivilöi. 


Valmista punaviinikastike ja soseuta sekaan 1 paahdetun valkosipulin sisus

Valkosipuli-palsternakkapyre:

500g palsternakkaa
4 valkosipulinkynttä
2,5dl kermaa
2,5dl maitoa
suolaa
50g voita

Keitä pieneksi pilkotut palsternakat kermassa ja maidossa niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Kun palsternakat on pehmenneet ja kerma-maitoa enää noin 1dl jäljellä,soseuta ja lisää voita kuutioina. Lisää suolaa oman mukaan. 

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jääpaisti eli Routapaisti




Jääpaisti on ruoka joka on tullut itsellekin tutuksi vasta jokunen vuosi sitten. Ruokaan ihastuin ensin sen nimen perusteella ja vasta jälkimmäisenä maun. Routapaisti kuulostaa jotenkin mukavalta ja se istuukin hvyin tähän vuoden aikaan, eikä se ainakaan paha tee jos sen joulupöytäänkin laittaa. Kun puhutaan yksinkertaisesta ruoanlaitosta on routapaisti ansainnut paikkansa niissä puheissa. Aikaahan tähän menee tekijästä ja nälästä riippuen 5tunnista yli vuorokauteen. Työnmäärä tosin voidaan laskea minuuteissa.


Tämähän periaatteessa kuuluisi tehdä hirvestä,porosta tai kauriista, mutta koska pihistelen kahta ensimmäistä joulupöytään,niin turvauduin naudan paahtopaistiin. Tosin kukan estää tekemästä tätä vaikka lampaasta? Kaiken taustalla on kuitenkin valmistaa kyseinen herkku jäisestä lihasta jota sitten vielä marinoidaan hyvässä liemessä ja nautitaan kylmänä leikkeleen tai joulukinkun tavoin.





Tykkäisin kovasti kertoa tämän herkun historiasta, mutta koska en sitä tunne niin en voi varmaksi sanoa mitään. Epäilen tosin että aikanaan hirvi-poromiehillä oli iskenyt tohinassa ärsyttävä nälkä. Tosin mahan kurniessa sitten havaittiin että liha on jäässä! Puutkin oli mökistä loppu mutta leivinuuni vielä virui lämpöisenä ja liha tuikattiin sinne. Isännät sitten pitivät lihaa uunissa ja laittoivat sen liemeen lillumaan ja nauttivat suurta herkkua jonkin ajan päästä. Tosin teoriani on suorastaan surkea, sillä nälänkourissa kurniva metsämies tuskin jaksoi odotella yli vuorokautta saadakseen safkaa. Tässä taas palataan siihen, että jospa ne kehittävätkin käristyksen. Eivät jaksaneet odotella lihan sulamista, vaan vuolivat jäisestä palasta lastuja ja pistivät käristäen.


Oli syntytarina mikä tahansa niin pääasia että joku sen kehitti. Kylmän talven keskellä suosittelen siis jääpaistia sielua lämmittämään. Valmistus on helppoa ja siitä selviytyy kokki kuin kokki. Tässä se paistomittari on kokin paraskaveri. Lihan kanssa sopii mainiosti mm. vodkakarpalot joista on tullut oma suosikki tai sitten lihan voiu nauttia ihan leivän päällä. Olut tuskin kuuluu alkuperäiseen ohjeeseen, mutta eipä siihen kuulu nautakaan. Tummaolut mielestäni sopii tähän loistavasti joten sitä myös "marinadiin" laitoin.


n.1kg hirveä,poroa,kaurista tai nautaa
n. kourallinen merisuolaa
pippuria


Homma on simppeli: Lihan niskaan maut ja jäinen köntti 100asteiseen uuniin. Kun liha sulaa, niin työnnä mittari kiinni ja odota kunnes sisälämpö on 60 astetta, kypsälle 68


liemi

1l lihalientä
1 plo tummaa olutta
2 laakerinlehteä
4 katajanmarjaa
oksa rosmariinia
muutama maustepippuri


Kiehauta liemi ja anna jäähtyä. Kun liha on 60astetta,nosta se uunista ja laita liemen sekaan. Nosta liha kylmään ja annan maustua muutama tunti, mieluiten yön yli. Leikkaa ohueksi ja nauti esim. leivän päällä tai esim.vodkakarpaloiden kera.

Taikajuoma ovelin, flunssantaltuttaja tee





Ulkona kylmä? käsivarresssa  -40 astetta! Talvella on mukava rämpiä lumihangessa, tehdä lumienkeleitä ja jäätyä pulkkamäessä. Vielä kivempaa on tulla ulkoa kotiin posket punaisena ja nauttia kuppi kuumaa teetä. Teen terveysvaikutukset tiedetään ja se onkin oikein hyvä flunssan taltuttaja. Nyt varsinkin viimepäivinä täällä on käynyt silmätulehdus ja yleinen flunssa. Nytkin kurkkua kutiaa ja nieleminen on raskas harrastus.

Onneksi apu on lähellä. Lääketieteen sijasta käännyin teen puoleen. Flunssantaltuttajia on lakritsijuuri ja tähtianis.Tähtianis auttaa mm.kipeeseen kurkkuun ja flunssaan. Monet terveysjuomat on usein kamalanmakuisia (minun mielestä) mutta tätä juo mielellään. Lakritsijuuri on hyvä ja mielenkiintoinen maku jota muuten käytetään mm. Guinnes oluessa ja tietty karkeissa. Ole kuitenkin varovainen nimittäin sitä käytetään myös sokerin sijasta ja se on jopa 50 kertaa makeampaa. Maistelemalla syntyy omat mittasuhteet.

Lakritsijuurta myy mm.ekosoppi. Se sopii mainiosti myös jälkiruokiin makeuttajaksi.

Flunssantaltuttaja Tee

5dl vettä
1dl mustikkamehua (sokeriton)
1/2 vaniljatanko
1rkl lakritsijuurta
2 tähtianista
2rkl Mustaa teetä
muutama mintunlehti

torstai 5. joulukuuta 2013

Mites tehään 3 ruokalajin menu 650 naamalle?



Blogini puolella on useasti puhunut työstäni tai maininnut muutamalla sanalla. Blogiani useamman kuin kerran lukeneet jo tietävätkin että olen kokki. Olen kuitenkin hyvin välttänyt jutut koskien työtäni. Nyt kuitenkin päätin, että voisin jouluruokien ohella myös valaista hieman mitä työrintamalla tapahtuu.
Nyt kun viime lauantaina vielä onnistui olemaan hieman normaalista poikkeava päivä. Vietin viime viikolla 2 päivää Rantasipi Tropiclandiassa tai siis paremminkin Ravintola Waskiassa. Ravintola Waskiassa olen aiemmin työskennellytkin ja nyt kun Waskian keittiöpäällikkö Lassi pyysi minua mukaan, en voinut kieltäytyä. Samaisen isännän alaisuudessa olen ollut tekemässä huikeita iltoja ja maistuvia pöperöitä 400-1300 hengelle. Kaikki ovat olleet kokemuksena erilaisia mutta mahtavia. Kokemukseksi kai voi sanoa hirvitournedoksen valmistaminen 700 naamalle, 700 neliön lasiteltan nurkassa. Oman jännityksensä siihen toi se,että meiltä meni sähkötkin poikki.  Lassi on myös henkilö joka minua on alusta asti kovasti kannustanut työssäni.




Omassa työpaikassani keittiö on pieni ja asiakaspaikkoja on 100 kieppeillä. Joten kun tulee tilaisuus valmistaa kolmen ruokalajin menu 650 hengelle, 20 kokin voimin isossa köökissä,ei siitä voi kieltäytyä. Kysessä oli siis erään yrityksen pikkujoulut joissa musiikista vastasi mahtava Poets Of The Fall ja illan juonsi Vappu Pimiä. Menu oli mielestäni hyvä ja ajan henkeen sopiva, ei liian kikkailtu ja helppo tarjota isolle asiakasmäärälle. Henkilönkuntaa oli kaiken kaikkiaan n.100henkeä ja tämä teki kaikesta vielä helpompaa. Kokkeja hieman jokapuolelta Suomea mm. Vaasasta, jyväskylästä ja Tampereelta.

Työt, tai kuten on tapana sanoa, misaaminen aloitettiin kyseistä perjantai iltaa varten tietysti jo hyvissä ajoin. Torstaina sitten tehtiin kaikki mitä ennen perjantaita voi tehdä. Ilta myös muistutti jälleen siitä että kokin työ on muutakin kuin ruoanlaitto. Siitä saa muistutuksen kun kuskaa kellarista 650 alkuruoka, 650 pääruoka- ja 650 jälkiruokalautasta ja laskee ne omiin pinoihinsa. Tai miltä kuulostaa pilkkoa pieneksi 200 tomaattia, puhdistaa 100kg peuransisäfilettä, tehdä 100 ahvenrullaa, tai leipoa 50 juustokakkua? rakentaa annokset lautaselle kun pääruoan on oltava esillä 25minuutissa pyynnöstä? Hyvällä porukalla ja hyvin johdetulla porukalla se kuitenkin on jopa hauskaa. Siitä kaikessa on kyse, hyvästä porukasta joka toimii yhteen.




Illan menu kaiketi meni näin

alkuun 

kalalautanen
lohta,ahventa,siikaa & maalahden limppua

pää

Peuraa  54°c & Perunaa
Peuransisäfilettä , vuohenjuusto-perunakakku,karamelliporkkanoita, lanttupyre  & riistakastike

jälki

Tyrni & Rommi
Rommi-tyrnikakkua & valkosuklaa-vaniljakastike

       
Jotta kaikki saatiin menemään kuin rasvattu jaettiin porukka osiin: Osa hoiti alkuruoat ja alkuruoan tekijät pilkottiin vielä omiin osiinsa. Pääruokaporukka joka pilkottiin lihoihim,perunaan ja soosiin,karamelliporkkanoihin ja lanttupyreeseen. Jälkiruokaporukka jaettiin vielä omiinsa täytteet,pohja ja kiille juttuihin.Sitten vielä oma hommansa oli tietenkin Dieetit, allergiat joiden annokset oli mielestäni todella kauniit.  Tarjolla oli mm. kukkakaalipyreellä täyettyä porkkanarullaa ja lanttukakkua. Kaunis ja hyvänmakuinen annos, jossa tekijän mielestä paistoi hieman liikaa inkiväärin maku. Omasta mielestäni se oli juuri täydellinen.
Lisäksi vielä lautaset laskea jokaiseen nostopaikkaan, sekä henkilökuntaruoat 100 hengelle jotka söimme prämeästi buffet tyyliin. Henkilökuntaruoksi tarjolla oli mm. Hirven Entrecote ja  Savulohiceasaria.

Väki otettiin sisään hieman ennen klo.18.00 jolloin porukat pääsi hommiinsa. Alkuruoan tekijät alkoivat työstämään komeita alkuruokia joka oli kalalautanen. Se piti sisällään kalaa monella eri tavalla mm.ahvenrullaa hörytettynä, cevicheä sekä siikatahnalla täytettyä lohta. Annoksia meni pyöreästi se 650 ja tähän osallistui n.10 kokkia ympäri pöytää jossa jokainen lisäsi oman komponenttinsä annokseen. Alkuruoat nostettiin yhdestä pisteestä. Alkuruoat asiakkaat nauttivat heti pöytään päästessään.


kasvisannos oli mielestäni kaunis


kalalautanen


Pääruoka pyydettiin ulos n.19.00 ja 650 pääruokaa + dieetit nostettiin 4 eri pisteestä. 150,200 ja 300 ryhmissä + dieetit omasta. Aikaa tähän meni suunnittelusti se 25min ja aikataulussa pysyttiin komeasti. Pääruokana siis tarjottiin peuransisäfilettä joka oli kyllä mielettömän hyvää niin kokkien kuin mikä tärkeintä,asiakkaidenkin mielestä. Kylkeen laitettiin karamellisoituja luomu porkkanoita, vuohenjuusto-perunakakkua, lanttupyreetä sekä makeaa riistakastiketta. Täydellinen kokonaisuus, eikä liian vaikea nostaa näin isolle ryhmälle.

Peura


Jälkiruoka nousi kello 21.00 ja silloin päättyi myös oma vuoro ja 10 tuntia meni kuin siivillä. Jälkiruoka nostettiin pääruoan tavoin koko porukan voimin. Rommijuustokakku sai päällensä tyrni-appelsiinikiilteen ja kylkeen vielä valkosuklaa-vaniljakastiketta. On varmaan itsestäänselvää että tämä oli hyvää?

rommi-tyrnijuustokakku

Asiakkaat saivat mitä halusi ja kokit tekivät kaikkensa. 2 iltaa hienossa seurassa mahtavien kokkien kanssa oli jälleen kokemus. Vanhojen työkavereiden kanssa oli hieno jälleen kokata pari päivää. Lassi hoiti hommansa hienosti ja tutun kylmänviileällä olemuksellaan. Vappu Pimiä tosin sai isännän posket helottamaan. Kiitos siis kaikille hienoille kokeille, tarjoilijoille ja iso kiitos myös tiskareille jotka usein jäävät kokkien ja tarjoilijoiden varjoon kiitospuheita jaettaessa. Kaikkia tarvittiin tasapuolisesti että ilta saatiin hienosti purkkiin.

Näin etukäteen oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille ja kanssablogaajille!


tiistai 3. joulukuuta 2013

Kukkoa Viinissä. Lahtauksesta lautaselle. Ei herkimmille!


joulukuun klassiko: Coq Au Vin
 


Coq Au Vin on ollut tehtävien ruokien listalla päivästä ja vuodesta toiseen. Sitä olen tehnyt tasan kerran koulussa. Silloinkin kukko loisti poissaolollaan enkä laske sitä samaksi ruoaksi. Eräässä vanhassa työpaikassa mm.kyseinen ruoka oli listalla ja se tehtiin maissikanasta. Onhan se eri kuin normi broisku mutta ei kukko. Koska kukkoa on ollut myös kovin vaikea tavoittaa, niin olen luopunut pikkaisen kyseisestä ruoasta ja odotellut hetkeä jolloin saan kokata sitä itse kukosta. 

Nyt tähänkin sai mahdollisuuden. Tuttava pariskunnalla, Tiinalla ja Esalla kun kukkoja on sen verran, että harvennusta kaivattiin niin sain tilaisuuteni. Kyseisiä kukkoja on jo hieman kysellyt aiemminkin mutta nyt aikataulut osui yhteen. Samalla sain myös toisen haaveeni toteutumaan, nimittäin valmistaa kyseinen ruoka aivan alusta loppuun. Eli tehtävä myös se mitä normaali kuluttaja ei saa/joudu tekemään/näkemään ja lahdattava kyseiset kukot.

Minua on aina kiehtonut tapa tehdä ruokaa omista eläimistä alusta alkaen.Omat eläimet saa vieläkin odottaa, mutta tämän lähemmäksi en nyt unelmaani päässyt. Kerrostalon vankina en tosin ole saanut mahdollisuuksia liikaa. Monet jotka näin tekevät myös sanovat kuinka kunnioitus ruokaa kohtaan nousee. Kun sen kanan tai tässä tapauksessa kukon ottaa häkistä, kantaa ulos saunan taakse ja lyö pään irti, on se hieman erilaisempi reissu kuin käynti lähimmässä K-kaupassa. Sitten vielä kyniä ja tyhjentää kukko ennenkuin edes haaveillaan sen kokkaamisesta. Näin ollen tämän herkullisen, perinteisen Ranskalaisen padan valmistaminen vie koko päivän. 

Vaikka olenkin lähestulkoon 100% lihansyöjä, niin ei tämä silti ihan läpihuutojuttu ollutkaan. Kamerallani innostuin heti kuvailemaan kukkoja,kanoja ja pikkuveijareitakin jotka näyttivät vielä aikas kivoiltakin lämpölampun alla. Oli kuitenkin selvää että paikalle saavuin sillä seurauksin, että 2 kukkoa ei tule joulua näkemään. 

Illan isäntä, opettaja ja muutenkin mukava naama, Bo näytti miten homma hoidetaan ja minä opiskelin perässä. Kukko haettiin, otettiin käteen ja talsittiin lumisateessa kanalan nurkalle ja poks. Homma ohi sekunnissa ja kukkopata mielessä. Ei sen pahempaa. Tai ainakin luulisi asian olevan näin. Bo on selvästikin tehnyt saman tuhat kertaa ennenkin, sillä aika luonnolliselta tuo kaikki näytti. Kukko hengiltä, nuuska huuleen ja sähkötupakka suuhun,kukin tavallaan sanon minä.

Sitten kun oma vuoro tuli ja kukko oli kädessäni jaloistaan ja siivistään, niin mieli olikin ihan erilainen. Ei sillä että olisin tullut surulliseksi, mutta oma fiiliksensä siinä on ja halusin vaan hoitaa homman pikaisesti alta pois. Taas kanalan nurkalle, kirves käteen ja poks, homma ohi. Kieltämättä oli aivan erilainen fiilis kuin ensimmäisen kukon kanssa jonka lahtausta vain katsoin vierestä, erilainen olo kuin marketin kassajonossa pizzasuikaleet korissa. Voisin jopa vannoa, että esimerkiksi jonkin juottopossun, vasikan tai lampaan lahtaus olisi paljon vaikeampaa henkisellä tasolla. Tuntuu että tällä hetkellä nuo viimeksi mainitut on helpompi ostaa valmiina paloina. Mutta tämä kaikki laittoi onneksi ajattelemaan asioita jälleen uudelta kantilta.

Kanat ja kukot oli ja on hyvissä oloissa kasvaneita ja saavat kesätkin chillailla vapaana. Ne on pääasiassa munia varten, ei  niinkään syömistarkoitukseen. Talon väelle, Tiinalle ja Esalle harrastus ja lapsille mukavaa fiilistä tarjoava kanala ei siis ole mikään tehotuotantolaitos. Ehkä tämäkin fakta teki hommasta helpomman/vaikeamman. Eläin sai hyvän elämän ja me saamme mahtavan makuisen padan, näin se homma menee. Ei kaikille mutta meille ainakin.  Kannattaa myös tsekata hyvää juttua samasta aiheesta ja verbaalisesti lahjakkaaman Chez Jasun Blogista.



Mutta mites se viinikukko tehtiin?

On asioita joita pidämme itsestään selvänä kuten hunajamarinoitua broilerinsuikaletta ja valmislihapullia. Jos ruokansa voisi edes halutessaan tehdä näin kun nyt tein, niin olisihan se raskasta mutta varmasti palkitsevaa eikä mitään heitettäisi hukkaan. Näin ollen kokkaamani Coq Au Vin sai liemeen makunsa rangoista,kivipiirasta,sydämestä ja maksasta jotka kaikki otettiin tietysti talteen kukkolientä varten. Yritin tehdä ruoan niin lähelle alkuperäistä klassikkoa kuin mahdollista, mutta samalla myös hyödyntää kukosta kaiken.

Sisäelinten käyttö viinikukon ruoassa ei taida olla alkuperäinen idea, mutta voihan se olla mahdollista ja olisi aikaan sopivaakin. Halusin että padan liemi on tuhti, silti samettinen ja täynnä makuja. Joten hauduttelin sisäelimet punaviinissä ja konjakissa ennen nesteen lisäämistä pataan. Muutenhan viinikukko on helppo ja vähätöinen ruoka. Sen esivalmistelu tällä tyylillä vie suurimman ajan. Demi Glasen tein itse, mutta lihaliemen sijaan siis käytin osaksi myös roippeista ja sisäelimistä tehtyä kukkolientä.





Coq Au Vin- Kukkoa Viinissä

2  kukkoa / 1 yksi iso broileri (paloiteltuna 4 osaan)
250g herkkusieniä
250g siankylkeä (myös pekoni käy)
2 salottisipulia
1 valkosipuli (solo)
1plo punkkua
2,5dl demi glacea(ruskea kastike+kukonliemi + punkku) myös valmis demi käy
3rkl konjakkia
timjamia
suolaa
pippuria
2 laakerinlehteä
vehnäjauhoa




paista kylki pannussa ja kun rasvaa alkaa irtoamaan ja kylkipalat ruskistumaan, niin lisää sienet ja sipulit. Paista hetki ja nosta sivuun. Anna rasvan jääda pannuun.

Pyörittele kukot/kanat jauhoissa ja ruskista kuumalla pannulla,kylkien rasvassa väri pintaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta kukot,sienet ja sipulit pataan odottamaan.

lisää pataan demiglace,konjakki, punkku ja loput maut. Nosta 200 asteiseen uuniin ja anna olla 15min. Laske lämpö 150 asteeseen ja anna olla 2h. Nauti salaatin ja maalaisleivän kera.


Mahtava käynti Tiinan & Esan luona. Kiitos kukoista joita en kaupasta saa ja kiitos siitä, että sain mahdollisuuden toteuttaa yhden haaveeni. Tämä visiitti todellakin sai ajattelemaan ruokaa jälleen eri tavalla ja varsinkin sen valmistusta ja kuluttamista. Jos sinulla on mahdollisuus ja halua tehdä ruokasi näin juurta jaksaen, niin tartu tilaisuuteen. Minunlaiselle kaupunkipojalle kokemus oli mahtava ja nyt voin sanoa oppineeni päivässä lahtaamaan ja kynimään ruokani, tehdä sen alusta asti itse. Fiilis oli hieman sekava, mutta opettavainen ja antoi paljon mietittävää ruoasta,sen alkuperästä ja sen kulutuksesta. Nyt minulla on taito ja kokemus jota monella omanikäiselläni ja minunlaisella city kasvatetulla nulikalla ei ole. Tuskin tämäkään viimeinen kerta oli. Kiitos myös opettaja Bo:lle joka opetti, että kukkoja kyniessä ei kannata samoilla likaisilla käsillä laittaa nuuskaa huuleen. Voi tulla salmonella!

Ps. Viinikukko sopii hyvin joulupöytään!