Heissan! On suorastaan suuri ilo ilmoittaa teille että helmikuussa ilmestyvässä Kotiblogit - lehdessä on villit 6 siivua jorinoita minusta, blogista ja jokusesta reseptistä. Osa on blogissa, osa ei. Kyseinen lehti sisältää juttua muistakin kuin ruokablogeista joten kannattaa tsekkailla kun kyseinen lehti kauppoihin ilmestyy.
Se siitä julkisuudestani, tai kuten eräs hilpeä puistotrokari asian minulle joskus ilmaisi keveän juttutuokiomme päätteeksi, kunnia on mennyt mutta maine senkuin kasvaa. Puistojuopot on asia erikseen, mutta statuksesta huolimatta kuvassa näkyvä marjapiiras maistuu pirullisen hyvälle. Yksi asia tässäkin taas sai ihmettelemään. Nimittäin se, että miksi jäätelö maistuu aina paremmalta talvella, kylmällä säällä? Ei sillä, en minä tätä syönyt ulkona mutta silti. Voi toki olla, että olen ainoa joka tykkää jäätelöstään talvella enemmän kuin kesällä.
Toteamisen arvoinen seikka on myös se, että kyllä parhain piirakkapohja syntyy piimää tai luonnonjogurttia käyttämällä. Itse työnsin taikinaan piimää ja lopputulos oli jälleen sen pienen vaivan arvoinen. Joulupukin sponssaama Kenwood major kun hoiti hommansa moitteettomasti. Hienoja nuo koneet, laiskan leipurin ei tarvitse kuin kaivaa nenää vieressä ja todeta taikinan syntyvän kuin itsestään. Tosin kohta päästään tositoimiin eikä silloin ole kädet taskussa tai nenässä. Lihamyllyni saapuu pian ja sitten blogissa alkaa kesän makkaratalkoot.
Jos siis vain inasen makea, lämmin ja pehmeä piirakka on sinun suosikkilistalla, niin tätä kannattaa kokeilla. Se on nopea tehdä (ilman koneitakin) ja mielettömän helppo. Marjoja voit varioida oman mieltymyksesi mukaan, minä menin mustikan ja vadelman voimalla. Marjoja en sokeroinut, sillä pohja on juurikin sopivan makea. Marjojen sijasta voit käyttää myös esim.omenoita. Maista ja ihastu.
Maailman helpoin piimäpohja:
6- 8 palaa
2dl piimää
3dl venhäjauhoa
n. 1 tasainen tl leivinjauhetta
2dl sokeria
Täytteeksi:
Erilaisia marjoja
Yhdistä kaikki ainekset sekasin kunnolla ja kaada seos vuokaan tai valurauta pannuun (tämä vain minun ideani) lusikoi päälle marjoja ja paista 200 asteessa n.20-25min. Päälle jäätelö, vaniljakastiketta, sorbettia tai kreemiä. Fiilistele!
Olen suosioni huipulla somekokkailijana. Jokunen ihminen kiinnostui Pulled Pork lassestani Twitterissä ja Instagramissa. Mutta ei syytä huoleen tämän ohjeen julkaisun jälkeen tuskin anjovikset tai maito loppuvat kaupoista. Henri Alenkin saa (vielä) henkäistä rauhassa, en nimittäin ihan samaa suosioo nauti. Kaveri kun näyttää ottaneen jumalan paikan taivaan alla. Eikä siinä, hienoja vinkkejä Toveri Alen napsauttelee kansan hyväksi.
On ollut somemunakasta, avokadopastaa, muttia ja nyt jo pukkaavat karitsapatoja yms. ja porukka villiintyy kuin tytöt Beatlesista aikanaan. On hienoa että ruoka on tapetilla, siitä puhutaan, sitä syödään ja ennen kaikkea kokataan itse kotona. Olen aina unelmoinut tilanteesta jossa suomalaisessa kodissa turha hössötys ja älypuhelimet unohtuu edes hetkeksi ja perhe/ystävät kokoontuvat maässyjen äärelle. Nyt olemme jo askeleen lähempänä tuota päämäärää. Silti ihmettelen onko menestyksen syy reseptissä vaiko sen laatijan karismassa?
Oli miten oli, on hienoa että hengen ja sielun ravinto on näkyvillä. Ruoka on hieno asia ja se on muutakin kuin ruokaa. Samalla pitää mediassa tasapainotella ylipumpattujen bodarikuvien ja pulled pork lasagnen tihkuvan juustoisten kuvien välimaastossa. Kumpikin herättää ajatuksia ja päämääriä. Jos unelmoit täyteläisistä, pumpatuista käsivarsista joissa verisuonet pullottavat ankarasti voit mennä salille. Voit myös tehdä Pulled Pork Lasagnen jonka rasva-ja suolapitoisuus saa varmasti verisuonesi pullottamaan bodarin lailla.
En edes yritä väittää tämän mahtuvan suolan 5g saantisuositukseen tai muuhun EU:n taulukoihin. Jos nautit elämästä ja ruoasta, voit myös hyvinmielin nauttia slaissin tätä herkkua itsesi kunniaksi edes kerran. Hyvää se on ja siitä saa hyvää fiilistä, vaikka se hieman tuhtia onkin.
Tomaattisoosin salaisuus on muutama anjovis, mutti, punkku ja oregano. Lihapuoleen kruunaa possun uuniliha jota hauduteltiin tomaattisoosissa n. 2½ tuntia ennen Lasseen päätymistä. Bechamel soosin kruunaa valkoviini,muskotti ja raastettu emmental. Näillä tuskin ruoka voi ainakaan epäonnistua. Vai? Pinnan kruunaa juustokuorrute.
Mihin ikinä teetkin juustokuorrutetta/gratiinia, niin vinkkinä kannattaa aina sekoittaa juustion joukkoon loruas kermaa ja keltuainen. Näin gratiinista tulee pehmeän kermainen, ei kuiva koppura.
Loistava myös pizzassa.
Pulled Pork Muttisoosissa
1,5kg Possun Uunilihaa
1 prk Muttia
2,5dl lihalientä
2dl punaviiniä
1rkl Kuivattua oreganoa
4 anjovisfileetä
1 sipuli lohkoina
1 valkosipuli
Pilko liha muutamaan osaan ja suolaa ja pippuroi mutta älä poista läskiä. Kiehuata lihaliemi ja punkku. Nosta suolattu liha pataan ja lisää muut tarpeet. Hauduta 150 asteisessa uunissa 2½ tuntia. Siivilöi soosi talteen ja anna kiehua kunnes puolet jäljellä. Revi liha ohueksi nauhaksi ja nyt voit halutessasi poistaa läskin.
Bechamelkastike
3rkl voita
1rkl vehnäjauhoa
2dl maitoa
1dl valkoviiniä
½tl muskottia
½tl valkopippuria
50g emmental raastetta
suolaa
Sulata voi kattilassa, älä anna ruskistua. Lisää jauho ja kun seos on paksua mutta vaaleeta, niin lisää maito ja viini.Lisää neste osissa ja lisää tarvittaessa maitoa. Anna poreilla 5min miedolla lämmöllä. mausta, sekoita ja lisää joukkoon juusto. Kun juusto on sulanut on kastike valmis.
Mozzarellakuorrute
150g mozzarellaa (minulla oli iso pata)
50g emmental raastetta
1 keluainen
Loraus kermaa
Revi mozzarella ja yhdistä emmentalin ja kerman kanssa.
Kokoa lasagne. Öljytylle ohjalle lasagnelevyä, päälle lihaa ja tomaattisoosia sekä bechameliä. Sitten sama uudestaan. Lopuksi vielä päälle levyä ja mozzarellakuorrutetta.
Paista 200 asteessa n.30min. Jos alkaa pinta tummumaan liikaa, niin laita kansi tai folio päälle.
Viime vuoden puolella läksin mukaan DanSukkerin juttuihin kehittelemään reseptejä liittyen hillosokeriin, glukoosiirappiin ja fariinisokeriin. Glukoosisiirapista kyhäilin joulun tienoilla After Eight Semifreddoa ja kuten olettaa voi otsikoinnista, tämä on panokseni hillosokeriin. Hillosokerista oli tarkoitus kyhäillä hilloa, chutneyta tai muuta sokerista lisuketta. Minä päädyin pohdintojen jälkeen kokeilemaan villiä ideaani eli suklaahilloa.
Koska 90% jälkiruoistani sisältää suklaata tai manteleita jossain muodossa, niin sain ne myös ängettyä hilloon. Suklaa ja hillo kuulostaa erilläänkin makealta ja yhdessä suorastaan irstaalta. Vaan sitä se ei ole ja hämmästykseksi se ei ollut juurikaan makea sillä käytössä oleva suklaa oli 70% suklaata.
Suklaahilloa duunatessa ei siis kannata käyttää mitään maitosuklaata tai mitään alle 70% suklaata. Makeutta hilloon tuo muhkeat 5dl sokeria, joista tosin puolet on vähemmän makeampaa muscovadoa. Hillon täydentää appelsiini ja mantelit jotka sopivat suklaan joukkoon aivan mainiosti, unohtamatta ripausta sormisuolaa.
Minulle ei koskaan ole tullut mielitekoa syödä esimerkiksi pelkkää mansikkahilloa kauhalla suoraan purkista. Vaikka suklaamiehiä jonkin verran olen, ei sekään saanut minua syttymään idealle syödä pelkkää hilloa. Sitten mieleeni juolahtikin suuri herkku, eli churrot. Churrot ovat ikään kuin Espanjalaisten näkemys munkeista,ei muotonsa mutta kaiken muun puolesta. Sen jälkeen kun duunissa tein ekan kerran churroja, olen aina tehnyt munkkitaikinan samalla tavalla.
Taikina on simppeli ja pirullisen nopea. Se tehdään suoraan kattilaan ja se tulee sekunneissa sen jälkeen kun kattila on kuumana. Tarvitaan saman verran vettä kuin jauhoja, ripaus suolaa, 80g voita ja 3 munaa. Esimerkiksi 3,3dl vettä kattilaan, sekaan suola ja 1 rkl sokeria ja annetaan kiehahtaa. Sitten sekaan 3,3dl jauhoa ja sekoitetaan kunnolla ja nostetaan liedeltä jäähtymään. lopuksi sekaan munat, massa pursotin pussiin ja frittaillaan tankoja jotka vielä kieritellään sokerissa. Helppoa. Tuoreita, lämpimiä Churroja on sitten kiva dippailla jäähtyneeseen suklaahilloon, ei pöllömpi mässy.
Appelsiini-suklaahillo
150g tummaa suklaata
ripaus sormisuolaa
1 appelsiininkuori ja mehut
2,5dl muscovadosokeria
2,5dl DanSukker hillosokeria
2rkl murskattuja manteleita
Raasta appelsiinistä kuori ja purista mehu kattilaan. Lisää sekaan sokerit ja anna kiehahtaa kunnolla. Nosta liedeltä ja lisää sekaan murskattu suklaa, mantelit ja appelsiinin kuori sekä ripaus suolaa. Nosta kylmään jäähtymään hetkeksi ja tarjoa churrojen tai keksien kanssa.
Pohjoisen ruoasta puhuttaessa olisi syntiä skippailla poro. Pororuoat herättää aina jonkinlaista kunnioitusta ja jotain mystistä siinä piilee. Poronkieli, tai siis ylipäänsä kieli on turhankin väheksytty ja jopa halveksittu ruhonosa nykyään. On toki myös niitä jotka ymmärtävät tämänkin herkun päälle. Veikkaisin että suurin osa niistä, jotka kehuvat kieltä ällöksi ja limaiseksi eivät ole ikinä edes kieltä maistaneet.
Eikä siinä, vaikka olisit kielimiehiä, niin en suosittele kyseistä lihanpalaa raakana heiluttelemaan ensitreffeillä, ehkä jopa tulevan rakkaasi edessä. Sen jälkeen hän tuskin on tuleva. Kieli ei ole kaunis raakana, mutta sen takia ei kannata ruokaa skipata. Kieli on hyvinkin helppohoitoinen ja lopputulos on ihan kaunis ja maittava. Kaiken kukkuraksi kieli on hyvinkin edullinen raaka-aine, omista vasankielistä jouduin pulittamaan huikeat 1,5€/kpl.
Kieli tykkää tulla keitetyksi, joten älä suotta heti kaiva timanttipannuasi esiin. Pienille poronvasankielille riitti hyvin 1½ tuntia keittämistä. Kielet kannattaa myös syödä kylmänä leikkeleen tavoin tai lämpinä esim.keitossa Iskä Kokkaa Blogin takaa löytyvän Ilkan vinkkiä noudatten.
Minulla oli selvä suunnitelma jo tilausta odotellessa sen suhteen mitä kielistä kokkaan. Tsekkailin kirjahyllystä jos jonkinlaista ohjetta ja Muru-kirjasta bongasin kieli tonnato ohjeen. Tässä vaiheessa luulin olevani oikein edelläkävijä lajissani ja keksin korvata tonnikalan savuahvenilla. Savuahvenia kun vielä sopivasti lojui purkki kaapissa ja mikäpä sen kruunu pohjoisenherkkuun. Vaan googlettaessa eteeni osui ohje Maku.fi sivuilta ja savuahventahnalla! Lannistuin mutta kokosin itseni ja laitoin kielet kattilaan. On vaan niin raivostuttavaa kun luulee keksineensä jotain ja sitten tajuaa keksineensä pyörän uudelleen. Ehdottomasti koukuttavin setti oli juurikin savuahventahna jota varmasti tulen tekemään useasti muidenkin ruokien kylkeen, taivaallista!
Poronkielen kanssa sopii mainiosti sitruuna, kapris ja parmesaani. Todettiin hyväksi setiksi kaverin kanssa latoa kaikkea ruisleivän päälle. Avot! Me diggailimme ja söimme kaiken kerralla puristellen sitruuna päälle oikein urakalla. Kieli on hyvää, se on helppoa tehdä ja se on halpaa, eli kielet keittymään!
Kieltä on duunailtu myös Italo twistillä Sillä Sipuli - Blogissa ja huhuja tulevasta kieliherkusta leijailee myös Andalusian Auringossa - blogista. Kielityyppejä siis hemmotellaan nyt oikein urakalla.
3 Poronkieltä (vasankieliä) vettä 1 oksa rosmariinia 1 oksa timjamia 1 laakerinlehti 1 sipuli 3 valkopippuria 3 maustepippuria 1tl suolaa Laita kattilaan vettä reilusti ja lisää sekaan kaikki ainekset. Keitä kannen alla n.1½ tuntia ja kuori mahdollinen vaahto pois. Nosta kielet kattilasta. Tee viilto tyveen ja vedä nahka pois kielestä. Se irtoaa helposti vetämällä ja se on merkki siitä, että kieli on ready! (Kielet on kuumia mutta kastele sormia kylmään veteen jos polttelee liikaa) Nosta kuoritut kielet takaisin liemeen ja jäähdytä esim.yön yli tai näin talvella jäähdytä ulkona. Nosta jäähtyneet, kylmät kielet leikkuulaudalle ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Ripottele päälle sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria. Tarjoa savuahventahnan tai Vitellon tavoin, kylmän tonnikalakastikkeen kera. Päälle vielä sitruunaa lohkoina/siivuina, kaprista ja parmesaania.
Savuahventahna 1 purkki n.150-170g savuahvenia liemessä /tai tonnikalaa öljyssä 1 keltuainen 1dl öljyä laita keltuainen ja kalat blenderiin ja soseuta ja lisää samalla sekaan öljyä. Lopputulos tulisi olla kuin majoneesia. Ps. Meikäläisen jorinoita, kuvailuja ja tulevia juttuja voi käydä kurkkimassa myös Instagramissa
Ensinnäkin, Olen mukana Indiedaysin ja AVAn meidän safkaa- kampanjassa. Tänään kello 21.00 starttaa AVA:lla Meidän Safkaa ohjelma. Ohjelman takana on Safkaa kirjan luonut pariskunta Hanna ja Alexander. Safkaa kirjasta pitäisi ilmestyä myös toinen uusi eepos tässä kuussa. Olen innoissani tästä uutukaisesta ja vielä onnellisempi olisin jos kapinakokki Santeri Hämäläinen poistuisi ruudusta.
Avokadopastalla kaikki muut paitsi minut hurmannut pariskunta kokkaa ruokaa, jossa käyetään mahdollisimman paljon kauden, puhtaita raaka-aineita. Sarja on 10-osainen ja siinä kurkistetaan pariskunnan elämään niin saaristossa, nuuksion erämaassa kuin Helsingissäkin. Luvassa on herkkuja sinisimpukoista lankkulihaan. Reseptien takana häärii taitava Alexander jonka reseptit ovat juuri sitä mitä pitääkin. Ne ovat helppoja, yksinkertaisia mutta silti maukkaita. Minua niissä kiehtoo juurikin sen yksinkertaisuus ja hyvät simppelit maut. Alla video josta voit ottaa esimakua tulevasta.
Minähän ole muutenkaan perisuomalainen, sillä avokadopasta ei saanut minua sekaisin enkä juo alkoholia. Muuten omaan Suomalaisen miehen kaikki vähemmän hyvät puolet. Sen verran kotimaista henkeä minusssa vielä pihisee, että silpasin kaverin kanssa Läskisoosit tulille pari päivää sitten. Läskisoosiin kulminoituu pitkälti pohjoismainen ruoanlaitto. Jos yllä mainitsin Alexanderin reseptejä mutkattomiksi, niin sitä läskisoosikin on.
Tämä MINUN versioni läskisoosista voi saada paksun veren kiehumaan jossain päin Savoa, Karjalaa tai jossain Hämeessä. Jokaisessa kunnassa lienee se oma, aito läskisoosi. Luin yhden Tomi Björkin ohjeen ja sometyypit olivat raadolla kuin hyeenat vinkumassa oikea oppisesta läskisoosista. Hauskinta oli, että eräskin kommentoi Björkin olevan aivan taidoton kokki. Herra tekee vain noin miljoona euroa vuodessa kokkaamalla. Suomen mittakaavassa ei siis mistään Ritvan Kioskin pojasta ei ole kyse. Tämäkin on siis vain minun versioni ruoasta. Muistakaa se ennenkuin teette minusta läskisoosin pääraaka-ainesta! Tuskin se Italialainen pizzankeksijäkään laittoi lättyynsä aurajuustoa tai kebabia. Lihan kokoa ja pientä voin lisäämistä lukuunottamatta sain ruoan pidettyä niin perinteisenä kuin osasin.
Kukin tavallaan ja pyritään kunnioittamaan sitä. Kaikilla lienee tästä oma versio joka on opittu äitiltä, mummolta, mummon mummolta tai vaikka isäpuolen kaimalta. Se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi ainut,oikea,saati alkuperäinen ohje. Ensinnäkin tulee muistaa, että muinoin possu sai syödäkseen mm. ihmisten ruokaa. Tänä päivänä tuo makoissa sorkkaeläin joutuu lähinnä tyytymään johonkin rypsiin, jota en voi ymmärtää! Tämä siis tarkoittaa sitä, että liha ei ole enää lähellekään sitä mitä se oli vielä 1900-luvun alussa. Oikea kunnon läski on siis kadonnut.
Läskisoosissa kylkiliha, tai siis läski tulisi leikata n.6-8mm ohueksi ja käristää kuumalla valuraudalla, lähes polttaa. Minä muokkasin ohjetta tai periaatetta leikkaamalla tylysti n.2cm ja 170 grammasta siivua luuttomasta sian kyljestä (läskisoosipuristit narskuttavt nyt hampaitaan) Käristin lihasta pinnan savuavalla valuraudalla, jätin rasvan pannulle ja paahdoin lihaa vielä 300 asteisessa uunissa n.6min.
Sitten tullaan vaiheeseen jossa myös Farangin mies syötiin elävältä kommentien muodossa. Lisäsin pannulle kylkirasvan joukkoon voita. Voita, koska ei tuo possu luovuttanut rasvaa siinä määrin kuin olisin toivonut. Lisäsin siis rasvaa pikkaisen saadakseni tehtyä suuruksen soosille. Tässä kohtaa puristit rasvaavat jo lassoaan.
Tein soosin voista, pannulle jääneistä rasvoista ja vehnä-ruisjauhoseoksesta. Paahdoin jauhotkin todella tummiksi ja sitten vasta sipuli, jatkoin paistamista ja vettä lisäsin sen mukaan mitä se imee itseensä. Tähän tuskin on mitään vakioo. Lopuksi nostin lihat pataan sooseineen ja haudutin matalalla lämmöllä 2½ tuntia. Koska kyseessä on autenttinen ja simppeli ruoka, niin maustoin maltillisesti mustapippurilla ja suolalla. Jos haluat kunnioittaa perinteitä niin mustapippuri pois ja tilalle maustepippuri.
Näin sain aikaan yhden parhaimmista possuruoista joita olen ikinä syönyt. se nautitttiin etikkapunajuurien ja suolakurkkujen kera. Helppoa ja aivan mielettömän hyvää. Ollaaan siis ylpeitä MEIDÄN perinnesafkasta. Ulkomailla eivät tajua meidän melankolista henkielämää, pimeyttä ja talveaa. Eivät siis ymmärrä läskisoosiakaan. Me tajuamme ja nautimme. Minun näkemys MEIDÄN safkasta on siis läskisoosi. Alla vielä ohje ja mitat.
1kg luutonta kylkeä (4- 0saan leikattuna pituussuunnassa) 2 sipulia silputtuna 30g voita 1dl Ruisjauhoa (Myllärin Luomu) ½dl vehnäjauhoa (Täysjyvä Myllärin Luomu) vettä sen mukaan kuin kastike imee itseensä suolaa pippuria
kyytipojaksi vain keitettyä pottua, etikkapunajuuria ja suolakurkkua
Meidän safkaa
alkaa AVAlla tänään 21.00
Muista kääntää AVA:lle klo.21.00 ja tsekkaa Meidän Safkaa
Mäkin syön chiliä! Ennen söin hyvin paljonkin mausteista/tulista ruokaa mutta se jäi innostuttuani muista jutuista. Lisäksi kuontaloni ei enää kestä kauhean tulisia juttuja, joten Poppamies ei kuulu minun kaveripiiriini. Maltillisesti ja samalla sopivan ärhäkästi maustettu texmex-henkinen setti kyllä uppoaa venyneen mahalaukkuni sulatukseen.
Onneksi tulisuus on käsitteenä iisi ja ihanat lähikauppamme myyvät mitä erilaisimpia sooseja, eri tulisuusasteilla ja tämän vuoksi pystymme kukin säätelemään tulisuutta mieleiseksemme. Ruoan rungon ei siis varsineisesti tarvi olla mitään dynamiittia, vaan sitä voi sitten lisätä erikseen. Toisinpäin se ei oikein onnistukaan.
Lisäksi liika tulisuus pilaa mielestäni ruoan. Eräässä ketjupaikassa vuosia takaperin sain habaneroburgerin josta sain ainakin 5 mahahaavaa kerralla! En oikein tykännyt. Kaiken kukkuraksi tuon burgerin takana 99%:lla varmuudella oli vieläpä nykyinen työkaverini. Tämä kokemus on siis tuonut meidät vielä saman lieden äärelle kokkaamaan.
Sen olen jo anteeksi antanut mutta hieman katkera olen varmaan loppuun asti. Nyt kuitenkin kokkailin omille hermoille sopivaa chilipataa. Ohjeen tai ainakin osan siitä bongasin jostakin tanskalaisesta reseptijutusta. Cowboy Chili vaikutti nimellisestikin jo äärettömän hyvältä, niin sitähän oli tehtävä. Cowboyt, nuo autenttiset isännät jotka usein kuvataan kurttunen sätkä huulessa iltanuotiolla sai ruokahaluni nousemaan.
Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluisi nauta mutta joulukuussa saapuneesta 25kg:n heppaerästä oli vielä syömättä osa, niin todellisina Cowboyna toverini kanssa uhrasimme heppamme pataan ja kävelimme loppumatkan. Itse asiassa hevosenliha sopikin maultaan tähän loistavasti. Ruoan kruunasi vielä loppuvaiheessa sekaan lisätty tummasuklaa. Kyytipojaksi päätyi maissilastuja, tortillalättyjä, ranskankermaa sekä mielettömän hvyää chipotlesoosia. Pam! Loistavaa!
2kg hevosta
250g possunkylkeä
1purkki papuja (Heinz)
1 varsiselleri paloina
2 sipulia silputtuna
2prk Muttia
2rkl Chilitahnaa
chipotlesoosia (heinz) lisätiin lopussa oman maun mukaan
1 solo valkosipuli raastettuna
1rkl juustokuminaa
½ rkl korianterinsiemeniä jauhettuna
½rkl sinapinsiemeniä jauhettuna
tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
mustapippuria
paahda 2cmx2cm kokoiset lihapalat ja pieneksi pilkottu kylki 300asteisessa uunissa n.6min. Paahda siemenet kuivalla pannulla ja nosta sivuun odottamaan. Freesaa sipuli ja nosta pataan ja lisää kaikki loput ainekset suklaata lukuunottamatta. Lisää sekaan lihat ja hauduta 150 asteisessa uunissa 2½ - 3 tuntia. Lisää suklaa viimeisenä ja sekoita. Itse raastoimme vielä tuoretta valkosipulia juuri ennen syömistä.
