Hieman sitä ihmettelee itseään ja tottumuksiaan. Minä kun olen n.99% lihamiehiä, niin saattaisi olettaa, että rasvainen, tahmea ja grillattu kilon biisonipihvi on lempiruokani. Vaan eipä ole, vaan Bouillabaisse jonka lausumista en ole ikinä oppinut. Enää en edes yritä. Bouillabaissea olen kokannut kymmeniä ja kymmeniä kertoja kotosalla. Raaka-aineet voivat joidenkin ohjeiden mukaan olla hyvinkin korkeita tähän ruokaan. Tästä huolimatta olen uhrannut euroja tähän makunautintoon, mutta samalla myös opiskellut ruokaa ja sitä kautta säästänyt kuluissa. Lempiruoan tästä tekee liemi. Liemi joka on tajuttoman hyvää.
Ensimmäisen Bouillabaissen valmistin hummerista, simpukoista, kuhasta ja ahvenesta. Ei siis mikään ihme, että kyseinen soppa kävi lompakolle ärhäkkäästi. Tästä on onneksi jo kauan. Vuosien varrella olen kuitenkin perehtynyt ruokaan ja sen ideaan, sitä kautta myös tajunnut oleellisia seikkoja. Kyse ei ole mistään porvarisopasta, päinvastoin. On tietysti seikkoja joita en voi välttää: Ravut ovat kalliita ja itse en ravusta. Hummeria olen syönyt vain 4-5 kertaa ja joka kerta olen todennut sen olevan vain iso rapu. Ei muuta, rahastusta.
Bouillabaissesta saa parhaimman hyvin pienellä vaivalla, mutta euroja joutuu pullittamaan silti. Ei tätä makaroonilaatikon hinnalla tehdä mutta onko se edes tarkoitus? Paras soppa syntyy yllättävänkin pienillä menoilla 90-luvun laman jälkeisiin juppiresepteihin verrattuna.
3 seikkaa parempaan soppaan:
a) unohda keitosta kuha,siika ja ahven joita monet kotimaiset versiot suosittelevat. Ongi tai pilki ahvenet itse, niin minä teen. Osta maukkaampia kaloja kuten särkiä, lahnaa, muita suositeltavia pikkukaloja tai fiinimmin haukea. Näissä on enemmän makua ja hinta suopea.
b) Hummeri on turha, jättirapu parempi.Kuorimattomat ravunpyrstöt edullisempia kuin kuoritut.
c) Tee oma kalaliemi
Tämä tapa on aika lähellä keiton perusideaa: ajat sitten kalamiehet saapuivat reissuilta, heittivät ne ruttuiset sätkät suupieleen palamaan ja kaikki fisut jotka ei kaupoille kelvannut, heivaattiin soppaan. Päät ja ruodot hyödynnettiin liemeen, ei heti lokeille. Hummerifondipulloa ei 1900-luvun alun kalasedillä ollut povarissa, liemi tehtiin ite ja makukin oli sen mukainen. Tämä on siis esimerkki ruoasta, jota voisi luulla jämä-roskaruoaksi mutta onkin täyttä kultaa. Parasta tässä on se, että vaikka ruoka Ranskalainen perinneruoka, se on helppo toteuttaa myös kotimaisista pikkukaloista. Jos kuitenkin tykkäät enemmän kuhasta,siiasta tai ahvenesta, niin käytä niitä. Pääasia että syöt, on sen arvoista.
Liemi keitolle (jos et jaksa tehdä lientä, niin käytä esim. Hummerifondia)
1l vettä
muutama särki (2-4 koosta riippuen)
Pikkukalojen päät ja ruodot
1 sipuli
pikkasen raastettua valkosipulia
1 laakerinlehti
muutama kokonainen valkopippuri
1rkl merisuolaa
100g tomaattipyrettä
rapujen kuoret
öljyä
Kuori ravut keittoa varten, ja perkaa kalat. Lihat keitolle, ruodot ja päät liemelle. Säästä muutamasta särjestä lihat lientäkin varten.
Freesaa sipuli ja pyre öljyssä. Lisää ruodot,kuoret ja päät ja jatka paistamista vielä hetki. Lisää sitten sekaan muut paisti särjenlihat. anna kiehua kunnes 1/2l jäljellä ja siivilöi. Lisää siivilöity liemi kattilaan ja lisää vielä särjet. Anna kiehahtaa kunnolla ja soseuta.
| kasta patonkia liemeen ja nauti sen mausta! |
Keitto 4:lle
1/2l lientä
1/2 l vettä
2dl valkoviiniä
kuivattua rakuunaa
100g tomaattipyreetä
1 sipuli
ripaus sahramia (tai kurkumaa)
muutaman särjen lihat
(tai lahnan tilalle 400g haukea. Jos tykkäät enemmän ahvenesta ja kuhasta, niin käytä niitä.)
500g sinisimpukoita
8-12kpl jättiravunpyrstöjä
loraus pernodia tai pastista
loraus konjakkia (jos kaapista löytyy)
Freesaa pyree ja sipuli. Lisää viini,pernod ja konjakki ja anna alkoholin kiehahtaa pois. Lisää sitten muut aineet kaloja,simpukoitaja rapuja lukuunottamatta. Anna kiehahtaa kunnolla. Kun keitto kiehuu, niin lisää joukkoon ensin kalat ja simpukat. Anna hautua muutama minuutti. Lisää vimeisenä ravut ja kuivattu rakuuna. Anna kiehua n. minuutti ja nauti patongin ja valkosipuli tai chilimajon kera.






