T-Luupihvi, jokaisen lihansyöjän se "kerran elämässä juttu..."

 

Lähdetään siitä liikkeelle, että jokaisen itseään kunnioittavan lihansyöjän ja wannabe-barbarin tulisi edes kerran elämässä syödä kunnon T-luupihvi (T-Bone) Pihvi siis saa nimensä siitä T-kirjaimen muotoisesta luusta jonka toisella puolella on ulkofileetä ja toisella puolella sisäfileetä. Eli pihvifanien pakko valinta.

Rasvakin oli niin maukasta että huh huh....

 

T-luupihviä, eli naudan fileeselkää ei löydy ihan joka marketista, ei edes isoimmista mutta lihaa on kyllä kotikokillakin mahdollisuus saada. Itse jouduin tosin hakemaan omani 200km matkan päästä, Hämeenkyröstä. Siellä isäntä suostui leikkaamaan tätä herkkua. 5kilon T-luun mukaan tarttui myös 13kg naudan ribsejä, joista sitten lisää joskus toiste. Pyöreät 20kg täyttä herkkua kustansi näin normaalille tallaajalle vain 180euroa. Eli kilohinta oli todella maltillinen. Joku saattaa kauhistella ja ajatella onko moisessa mitään järkeä?- Kyllä on. Samaa voisin kysyä ihmisiltä jotka maksvat jostain kuohareistaan 600euroa per pullo! Se on intohimoa. Eikä lihat olleet edes kalliita, halvempaa kuin missää marketissa. Mureutta,marmoria,rasvaa,laadukasta fileetä, kaikki yhdessä. Siihen pystyy vain t-luupihvi!

 

 

 

 

 

Olen varmasti maininnut tämän ennenkin, mutta käydäänpä tämä nyt läpi. Eli sisäfileetä en pidä raaka-aineena juuri minään, paitsi ylihintaisena ruhonosana. Sisäfileetä fanitan carpaccion muodossa, mutta kiitos EU:n on tuostakin helposta herkusta tullut kokoomuksen kahvipöydän herkkua johon tavallisella kuolevaisella on vain harvoin mahdollisuus.

Mikä sitten T-luupihvissä niin kiehtoo?- No se luu! Voisin veikata että jokainen aktiivinen lihansyöjä tietää, että liha jossa on luu mukana on paljon mehukkaampaa kun liha jossa ei ole luuta. Esim.ribsit ja potka on suorastaan mahtavaa. Ei fileissäkään vikaa ole, mutta kyllä maussa luulliselle häviää mennen tullen (tämä on makuasia, ja niistä pitää kiistellä) Lisäksi minulla kävi säkä ja ostamani liha oli todellakin hyvin marmoiroitunutta ja mureaa. Eli kaikki edellytykset oli kunnossa. Nyt vain ripaus onnea köökin puolella ja hieman makua lihalle niin hyvä tulee.

 

 

Yllä oleva kuva toivottavasti todistaa kuinka hyvässä kunnossa liha oli. T-Luupihvi leikataan yleensä 500gramman painoisiksi lätyiksi, koska kyseessä oli nyt 2 brutaalia isäntää, niin leikkasimme vaatimattomat 900gramman pihvit! Hullua?-kyllä, ja kaveri söi omansa muutamassa minuutissa ja vieläpä 2 makkaraa päälle. Ite nautiskelin omani puoliksi naapurin kanssa. Syödessä vallitsi hiljaisuus ja ilmeet oli iloisia. Kaikille siis maistui.

Mikäli lihakauppiaasi ei ole leikannut, tai et antanut sen leikata lihoja niin varaudu kokkailuun rautasahan kanssa. Itse leikkasin lihaa puukolla (terävä!) luuhun asti ja lopun rautasahalla. Eikä luu kauheasti edes sahaamista vaatinut. Kun olet leikannut lihat n.500gramman osiin, niin suolaa ja pippuroi lihat kunnolla sormisuolalla ja jauhetulla pippurilla. Anna olla ainakin tunti huoneenlämmössä ennen paistamista. Koska leikkasin meille niin isot pihvit niin jouduin turvautumaan myös uuniin. Paistoin lihasta pinnat kiinni valurautapannulla ja laitoin mittarilla uuniin kunnes sisälämpö oli 40 astetta. Sen jälkeen vasta alettiin grillaamaan. Jos kuitenkin leikkkaat inhimillisemmän kokoset pihvit, niin grillaa huoletta kuin grillaisit normaalistikin ja velele lihaa aurajuustovoilla kokoajan. Kruunaa annos aurajuustovoilla ja sienimarmeladilla. Hyvä liha ei muuta kaipaa kaverikseen, paitsi ehkä sen bissen tai pullon punkkua! Nauttikaa.

n.500grammaa piffiä per syöjä

Suolaa

Pippuria

Öljyä

 

Aurajuustovoi

 

100gAurajuustoa

75g Voita

 

Sekoita pehmeä voi ja aurajuusto kulhossa sähkövatkaimella. Pyöritä pötköksi leivinpaperiin ja nosta kylmään. Maku on parempi jos annat sen maustua rauhassa 2-3päivää.

 

Sienimarmeladi

 

200g sieniä pilkottuna

1 iso sipuli

50g voita

suolaa

mustapippuria

2rkl worchesterkastiketta

1dl sokeria

3rkl hunajaa

timjamia

 

freesaa sienet ja sipulit voissa. Lisää sekaan tilkka vettä, worchesterkastike ja mausta suolalla ja pippurilla sekä kuivatulla timjamilla. Lisää lopuksi sekaan hunaja ja sokeri. Nosta kylmään muutamaksi tunniksi.

Pari sanaa täydellisestä pihvistä...

Oi,Oi...

 

 

Nam, ja vielä kerran nam! Kyllä hyvä pihvi vaan maistuu aina, eikö? Edellyttäen että ylipäänsä syö lihaa ruokavaliossaan. Perjantai on jo oven takana, ja näin torstaina alan suu vaahdoten miettimään mitä sitä perjantaina kotona kokkailisi. Jos mietit samaa, nii tässä olisi herkkullista vinkkiä.

 

Lihojakin on moneen lähtöön ja oma suosikkini on ehdottomasti Entrecote, varsinkin kesällä grillattuna. Hyvänä kakkosena tulee Black Angus härän ulkofilee, mahtava liha, maistuva rasva. Sisäfilee, varsinkin vanha klassikko, kunnon Cour De Filee maistuu myös. Tosin sisäfileestä olen syönyt itseni pahasti ulos. Mennessäni töihin keittiölle innostuin sisäfileestä ja olin aina ensimmäisenä jämien perässä ja halusin paistaa jokaisen sisäfileen jonka asiakkaat tilasi. Jo ennen kokin työtä sisäfilettä tuli syötyä usein. En varmasti valehtele jos väitän, että meillä kotona lähes joka viikonloppu paistettiin sisäfilettä. Siis silloin kun vielä vanhempien luona asuin. Vanhemmilla oli, tai varsinkin isä ukolla oli tapana perjantaisin tai lauantaisin paistaa meille pihvit ja korkata äiteen kanssa punkkupullo. Sinä aikana ainakin tuli tutuksi pihvin paistaminen.

Sittemmin pihvinpaistamista on kerrattu ja uutta opittu koulun myötä. Myös työpaikalla tätä on kerrattu lukuisia kertoja. Voisin sanoa, että pihvin paistaminen on yksi hienoimmista perustaidoista jauhelihan ruskistamisen ohella, joita olen saanut oppia vanhoilta parroilta. Koska tänään kirjoitin työsopimuksen uuteen ravintolaan, niin sen kunniaksi myös päräytin ulkofilee pihvit itselle, puolisolle ja kaverille.

 

 

Miten sitten saadaan aikaiseksi se "täydellinen piffi"?

 

Tästäkin on varmasti monia versioita ja jokaisella oma näkemyksensä. Loppupeleissä hyvän pihvin paistaminen on todella helppoa. En ala tässä ketään opettamaan, vaan jaan sen tiedon jonka itse olen saanut työssäni mm.Keittiömestareilta.

 

Hyvään pihviin tarvitaan oikeastaan 3 asiaa: Ensimmäinen ja tärkein on hyvä liha. Huonosta lihasta ei saa hyvää satojen eurojen pannulla. Hyviä pihvejä saa esim.Entrecotesta ja marmoroituneista ulkofileistä. Myös vähän sidekudosta sisältävä osa, eli sisäfile on laatu kamaa. Toinen seikka on kuuma pannu, ei puoliksi lämmin. Lämpötila on tärkeä tässä vaiheessa maun kannalta. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä on vetäytyminen. Lihan pitää saada levätä hetki ennen leikkaamista jotta tärkeät nesteet pysyvät sisällä eikä valu leikkuulaudalle.

 

Nosta liha huoneenlämpöön ainakin tunti ennen paistamista.Leikkaa 2-3cm paksu pihvi ja mausta reilusti merisuolalla. Kuumenna pannu savuavan kuumaksi. Lisää tilkka öljyä ja nokare voita. Kun voi vaahtoaa laita pihvi pannulle. Parhaimman tuloksen saat kun kääntelet pihviä n.30 sekunnin välein. Paista 2-5min per puoli yhteensä, riippuen kuinka kypsän haluat pihvistäsi. Itse suosin mediumia. Kääntelemällä pihviä useasti saa lopputuloksena tasaisesti kypsyneen ja mehukkaan pihvin. Näin pinta jää rapeaksi, mutta ei silti pala. (Kuuma pannu takaa myös hyvän maun, yli 130 asteen lämpö käynnistää Maillard Reaktion, joka antaa meidä ihmisten ruokaan makua ja väriä. Jos haluat lukea lisää aiheesta, niin lueppa täältä.) Nosta lopuksi pihvi pois ja anna vetäytyä laudalla n.5-7min. Folioon vai ei? Tästäkin on mielipiteitä puolin ja toisin. Itse en laita folioon, koska pihvi alkaa hikoilla ja menee lössöksi, eli foliossa tulee kosteutta. Mutta ei se pilalle mene jos folioon käärit. Jos paistan kokonaisen ulko-tai sisäfileen niin laitan se folioon ja annan vetätyä vähintään sen 10-15minuuttia. Viimeisenä mausta rouhitulla pippurilla ja/tai itse tehdyllä grillimausteella.

 

 

Pihville ei välttämättä tarvitse tehdä mitään kastiketta. Mikäli paistat lihan mediumiksi on, se itsessään jo niin maukasta ettei kastikkeita kaivata. Esim. Maustevoi on aivan huippu lisuke.

Nyt mentiin rosamundasta tehdyillä lohkoilla ja Ranch maustevoilla.

 

Ranch Maustevoi

5-6 annosta

 

100g Voita

1 pussi Taffel Ranch dippijauhetta

1tl valkosipulijauhetta

kuivattua rakuunaa

pippuria myllystä

(Tilkka konjakkia, n.1tl)

 

Anna voin hieman pehmentyä. Lisää maut ja sekoita kunnolla sekaisin. Laita leivinpaperille ja rullaa pötköksi. Laita jääkaappiin ainakin 30min.

 

Kaverin sanoin: "Paras maustevoi,ikinä!"

 

 

 

sisälämpöjä

 

48-50  astetta Raaka, 56 Medium, 58-60 Medium+, 65 Kypsä