Rakkaudesta ruokaan ja pohjoismaisiin makuihin!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jääpaisti eli Routapaisti




Jääpaisti on ruoka joka on tullut itsellekin tutuksi vasta jokunen vuosi sitten. Ruokaan ihastuin ensin sen nimen perusteella ja vasta jälkimmäisenä maun. Routapaisti kuulostaa jotenkin mukavalta ja se istuukin hvyin tähän vuoden aikaan, eikä se ainakaan paha tee jos sen joulupöytäänkin laittaa. Kun puhutaan yksinkertaisesta ruoanlaitosta on routapaisti ansainnut paikkansa niissä puheissa. Aikaahan tähän menee tekijästä ja nälästä riippuen 5tunnista yli vuorokauteen. Työnmäärä tosin voidaan laskea minuuteissa.


Tämähän periaatteessa kuuluisi tehdä hirvestä,porosta tai kauriista, mutta koska pihistelen kahta ensimmäistä joulupöytään,niin turvauduin naudan paahtopaistiin. Tosin kukan estää tekemästä tätä vaikka lampaasta? Kaiken taustalla on kuitenkin valmistaa kyseinen herkku jäisestä lihasta jota sitten vielä marinoidaan hyvässä liemessä ja nautitaan kylmänä leikkeleen tai joulukinkun tavoin.





Tykkäisin kovasti kertoa tämän herkun historiasta, mutta koska en sitä tunne niin en voi varmaksi sanoa mitään. Epäilen tosin että aikanaan hirvi-poromiehillä oli iskenyt tohinassa ärsyttävä nälkä. Tosin mahan kurniessa sitten havaittiin että liha on jäässä! Puutkin oli mökistä loppu mutta leivinuuni vielä virui lämpöisenä ja liha tuikattiin sinne. Isännät sitten pitivät lihaa uunissa ja laittoivat sen liemeen lillumaan ja nauttivat suurta herkkua jonkin ajan päästä. Tosin teoriani on suorastaan surkea, sillä nälänkourissa kurniva metsämies tuskin jaksoi odotella yli vuorokautta saadakseen safkaa. Tässä taas palataan siihen, että jospa ne kehittävätkin käristyksen. Eivät jaksaneet odotella lihan sulamista, vaan vuolivat jäisestä palasta lastuja ja pistivät käristäen.


Oli syntytarina mikä tahansa niin pääasia että joku sen kehitti. Kylmän talven keskellä suosittelen siis jääpaistia sielua lämmittämään. Valmistus on helppoa ja siitä selviytyy kokki kuin kokki. Tässä se paistomittari on kokin paraskaveri. Lihan kanssa sopii mainiosti mm. vodkakarpalot joista on tullut oma suosikki tai sitten lihan voiu nauttia ihan leivän päällä. Olut tuskin kuuluu alkuperäiseen ohjeeseen, mutta eipä siihen kuulu nautakaan. Tummaolut mielestäni sopii tähän loistavasti joten sitä myös "marinadiin" laitoin.


n.1kg hirveä,poroa,kaurista tai nautaa
n. kourallinen merisuolaa
pippuria


Homma on simppeli: Lihan niskaan maut ja jäinen köntti 100asteiseen uuniin. Kun liha sulaa, niin työnnä mittari kiinni ja odota kunnes sisälämpö on 60 astetta, kypsälle 68


liemi

1l lihalientä
1 plo tummaa olutta
2 laakerinlehteä
4 katajanmarjaa
oksa rosmariinia
muutama maustepippuri


Kiehauta liemi ja anna jäähtyä. Kun liha on 60astetta,nosta se uunista ja laita liemen sekaan. Nosta liha kylmään ja annan maustua muutama tunti, mieluiten yön yli. Leikkaa ohueksi ja nauti esim. leivän päällä tai esim.vodkakarpaloiden kera.

Taikajuoma ovelin, flunssantaltuttaja tee





Ulkona kylmä? käsivarresssa  -40 astetta! Talvella on mukava rämpiä lumihangessa, tehdä lumienkeleitä ja jäätyä pulkkamäessä. Vielä kivempaa on tulla ulkoa kotiin posket punaisena ja nauttia kuppi kuumaa teetä. Teen terveysvaikutukset tiedetään ja se onkin oikein hyvä flunssan taltuttaja. Nyt varsinkin viimepäivinä täällä on käynyt silmätulehdus ja yleinen flunssa. Nytkin kurkkua kutiaa ja nieleminen on raskas harrastus.

Onneksi apu on lähellä. Lääketieteen sijasta käännyin teen puoleen. Flunssantaltuttajia on lakritsijuuri ja tähtianis.Tähtianis auttaa mm.kipeeseen kurkkuun ja flunssaan. Monet terveysjuomat on usein kamalanmakuisia (minun mielestä) mutta tätä juo mielellään. Lakritsijuuri on hyvä ja mielenkiintoinen maku jota muuten käytetään mm. Guinnes oluessa ja tietty karkeissa. Ole kuitenkin varovainen nimittäin sitä käytetään myös sokerin sijasta ja se on jopa 50 kertaa makeampaa. Maistelemalla syntyy omat mittasuhteet.

Lakritsijuurta myy mm.ekosoppi. Se sopii mainiosti myös jälkiruokiin makeuttajaksi.

Flunssantaltuttaja Tee

5dl vettä
1dl mustikkamehua (sokeriton)
1/2 vaniljatanko
1rkl lakritsijuurta
2 tähtianista
2rkl Mustaa teetä
muutama mintunlehti

torstai 5. joulukuuta 2013

Mites tehään 3 ruokalajin menu 650 naamalle?



Blogini puolella on useasti puhunut työstäni tai maininnut muutamalla sanalla. Blogiani useamman kuin kerran lukeneet jo tietävätkin että olen kokki. Olen kuitenkin hyvin välttänyt jutut koskien työtäni. Nyt kuitenkin päätin, että voisin jouluruokien ohella myös valaista hieman mitä työrintamalla tapahtuu.
Nyt kun viime lauantaina vielä onnistui olemaan hieman normaalista poikkeava päivä. Vietin viime viikolla 2 päivää Rantasipi Tropiclandiassa tai siis paremminkin Ravintola Waskiassa. Ravintola Waskiassa olen aiemmin työskennellytkin ja nyt kun Waskian keittiöpäällikkö Lassi pyysi minua mukaan, en voinut kieltäytyä. Samaisen isännän alaisuudessa olen ollut tekemässä huikeita iltoja ja maistuvia pöperöitä 400-1300 hengelle. Kaikki ovat olleet kokemuksena erilaisia mutta mahtavia. Kokemukseksi kai voi sanoa hirvitournedoksen valmistaminen 700 naamalle, 700 neliön lasiteltan nurkassa. Oman jännityksensä siihen toi se,että meiltä meni sähkötkin poikki.  Lassi on myös henkilö joka minua on alusta asti kovasti kannustanut työssäni.




Omassa työpaikassani keittiö on pieni ja asiakaspaikkoja on 100 kieppeillä. Joten kun tulee tilaisuus valmistaa kolmen ruokalajin menu 650 hengelle, 20 kokin voimin isossa köökissä,ei siitä voi kieltäytyä. Kysessä oli siis erään yrityksen pikkujoulut joissa musiikista vastasi mahtava Poets Of The Fall ja illan juonsi Vappu Pimiä. Menu oli mielestäni hyvä ja ajan henkeen sopiva, ei liian kikkailtu ja helppo tarjota isolle asiakasmäärälle. Henkilönkuntaa oli kaiken kaikkiaan n.100henkeä ja tämä teki kaikesta vielä helpompaa. Kokkeja hieman jokapuolelta Suomea mm. Vaasasta, jyväskylästä ja Tampereelta.

Työt, tai kuten on tapana sanoa, misaaminen aloitettiin kyseistä perjantai iltaa varten tietysti jo hyvissä ajoin. Torstaina sitten tehtiin kaikki mitä ennen perjantaita voi tehdä. Ilta myös muistutti jälleen siitä että kokin työ on muutakin kuin ruoanlaitto. Siitä saa muistutuksen kun kuskaa kellarista 650 alkuruoka, 650 pääruoka- ja 650 jälkiruokalautasta ja laskee ne omiin pinoihinsa. Tai miltä kuulostaa pilkkoa pieneksi 200 tomaattia, puhdistaa 100kg peuransisäfilettä, tehdä 100 ahvenrullaa, tai leipoa 50 juustokakkua? rakentaa annokset lautaselle kun pääruoan on oltava esillä 25minuutissa pyynnöstä? Hyvällä porukalla ja hyvin johdetulla porukalla se kuitenkin on jopa hauskaa. Siitä kaikessa on kyse, hyvästä porukasta joka toimii yhteen.




Illan menu kaiketi meni näin

alkuun 

kalalautanen
lohta,ahventa,siikaa & maalahden limppua

pää

Peuraa  54°c & Perunaa
Peuransisäfilettä , vuohenjuusto-perunakakku,karamelliporkkanoita, lanttupyre  & riistakastike

jälki

Tyrni & Rommi
Rommi-tyrnikakkua & valkosuklaa-vaniljakastike

       
Jotta kaikki saatiin menemään kuin rasvattu jaettiin porukka osiin: Osa hoiti alkuruoat ja alkuruoan tekijät pilkottiin vielä omiin osiinsa. Pääruokaporukka joka pilkottiin lihoihim,perunaan ja soosiin,karamelliporkkanoihin ja lanttupyreeseen. Jälkiruokaporukka jaettiin vielä omiinsa täytteet,pohja ja kiille juttuihin.Sitten vielä oma hommansa oli tietenkin Dieetit, allergiat joiden annokset oli mielestäni todella kauniit.  Tarjolla oli mm. kukkakaalipyreellä täyettyä porkkanarullaa ja lanttukakkua. Kaunis ja hyvänmakuinen annos, jossa tekijän mielestä paistoi hieman liikaa inkiväärin maku. Omasta mielestäni se oli juuri täydellinen.
Lisäksi vielä lautaset laskea jokaiseen nostopaikkaan, sekä henkilökuntaruoat 100 hengelle jotka söimme prämeästi buffet tyyliin. Henkilökuntaruoksi tarjolla oli mm. Hirven Entrecote ja  Savulohiceasaria.

Väki otettiin sisään hieman ennen klo.18.00 jolloin porukat pääsi hommiinsa. Alkuruoan tekijät alkoivat työstämään komeita alkuruokia joka oli kalalautanen. Se piti sisällään kalaa monella eri tavalla mm.ahvenrullaa hörytettynä, cevicheä sekä siikatahnalla täytettyä lohta. Annoksia meni pyöreästi se 650 ja tähän osallistui n.10 kokkia ympäri pöytää jossa jokainen lisäsi oman komponenttinsä annokseen. Alkuruoat nostettiin yhdestä pisteestä. Alkuruoat asiakkaat nauttivat heti pöytään päästessään.


kasvisannos oli mielestäni kaunis


kalalautanen


Pääruoka pyydettiin ulos n.19.00 ja 650 pääruokaa + dieetit nostettiin 4 eri pisteestä. 150,200 ja 300 ryhmissä + dieetit omasta. Aikaa tähän meni suunnittelusti se 25min ja aikataulussa pysyttiin komeasti. Pääruokana siis tarjottiin peuransisäfilettä joka oli kyllä mielettömän hyvää niin kokkien kuin mikä tärkeintä,asiakkaidenkin mielestä. Kylkeen laitettiin karamellisoituja luomu porkkanoita, vuohenjuusto-perunakakkua, lanttupyreetä sekä makeaa riistakastiketta. Täydellinen kokonaisuus, eikä liian vaikea nostaa näin isolle ryhmälle.

Peura


Jälkiruoka nousi kello 21.00 ja silloin päättyi myös oma vuoro ja 10 tuntia meni kuin siivillä. Jälkiruoka nostettiin pääruoan tavoin koko porukan voimin. Rommijuustokakku sai päällensä tyrni-appelsiinikiilteen ja kylkeen vielä valkosuklaa-vaniljakastiketta. On varmaan itsestäänselvää että tämä oli hyvää?

rommi-tyrnijuustokakku

Asiakkaat saivat mitä halusi ja kokit tekivät kaikkensa. 2 iltaa hienossa seurassa mahtavien kokkien kanssa oli jälleen kokemus. Vanhojen työkavereiden kanssa oli hieno jälleen kokata pari päivää. Lassi hoiti hommansa hienosti ja tutun kylmänviileällä olemuksellaan. Vappu Pimiä tosin sai isännän posket helottamaan. Kiitos siis kaikille hienoille kokeille, tarjoilijoille ja iso kiitos myös tiskareille jotka usein jäävät kokkien ja tarjoilijoiden varjoon kiitospuheita jaettaessa. Kaikkia tarvittiin tasapuolisesti että ilta saatiin hienosti purkkiin.

Näin etukäteen oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille ja kanssablogaajille!


tiistai 3. joulukuuta 2013

Kukkoa Viinissä. Lahtauksesta lautaselle. Ei herkimmille!


joulukuun klassiko: Coq Au Vin
 


Coq Au Vin on ollut tehtävien ruokien listalla päivästä ja vuodesta toiseen. Sitä olen tehnyt tasan kerran koulussa. Silloinkin kukko loisti poissaolollaan enkä laske sitä samaksi ruoaksi. Eräässä vanhassa työpaikassa mm.kyseinen ruoka oli listalla ja se tehtiin maissikanasta. Onhan se eri kuin normi broisku mutta ei kukko. Koska kukkoa on ollut myös kovin vaikea tavoittaa, niin olen luopunut pikkaisen kyseisestä ruoasta ja odotellut hetkeä jolloin saan kokata sitä itse kukosta. 

Nyt tähänkin sai mahdollisuuden. Tuttava pariskunnalla, Tiinalla ja Esalla kun kukkoja on sen verran, että harvennusta kaivattiin niin sain tilaisuuteni. Kyseisiä kukkoja on jo hieman kysellyt aiemminkin mutta nyt aikataulut osui yhteen. Samalla sain myös toisen haaveeni toteutumaan, nimittäin valmistaa kyseinen ruoka aivan alusta loppuun. Eli tehtävä myös se mitä normaali kuluttaja ei saa/joudu tekemään/näkemään ja lahdattava kyseiset kukot.

Minua on aina kiehtonut tapa tehdä ruokaa omista eläimistä alusta alkaen.Omat eläimet saa vieläkin odottaa, mutta tämän lähemmäksi en nyt unelmaani päässyt. Kerrostalon vankina en tosin ole saanut mahdollisuuksia liikaa. Monet jotka näin tekevät myös sanovat kuinka kunnioitus ruokaa kohtaan nousee. Kun sen kanan tai tässä tapauksessa kukon ottaa häkistä, kantaa ulos saunan taakse ja lyö pään irti, on se hieman erilaisempi reissu kuin käynti lähimmässä K-kaupassa. Sitten vielä kyniä ja tyhjentää kukko ennenkuin edes haaveillaan sen kokkaamisesta. Näin ollen tämän herkullisen, perinteisen Ranskalaisen padan valmistaminen vie koko päivän. 

Vaikka olenkin lähestulkoon 100% lihansyöjä, niin ei tämä silti ihan läpihuutojuttu ollutkaan. Kamerallani innostuin heti kuvailemaan kukkoja,kanoja ja pikkuveijareitakin jotka näyttivät vielä aikas kivoiltakin lämpölampun alla. Oli kuitenkin selvää että paikalle saavuin sillä seurauksin, että 2 kukkoa ei tule joulua näkemään. 

Illan isäntä, opettaja ja muutenkin mukava naama, Bo näytti miten homma hoidetaan ja minä opiskelin perässä. Kukko haettiin, otettiin käteen ja talsittiin lumisateessa kanalan nurkalle ja poks. Homma ohi sekunnissa ja kukkopata mielessä. Ei sen pahempaa. Tai ainakin luulisi asian olevan näin. Bo on selvästikin tehnyt saman tuhat kertaa ennenkin, sillä aika luonnolliselta tuo kaikki näytti. Kukko hengiltä, nuuska huuleen ja sähkötupakka suuhun,kukin tavallaan sanon minä.

Sitten kun oma vuoro tuli ja kukko oli kädessäni jaloistaan ja siivistään, niin mieli olikin ihan erilainen. Ei sillä että olisin tullut surulliseksi, mutta oma fiiliksensä siinä on ja halusin vaan hoitaa homman pikaisesti alta pois. Taas kanalan nurkalle, kirves käteen ja poks, homma ohi. Kieltämättä oli aivan erilainen fiilis kuin ensimmäisen kukon kanssa jonka lahtausta vain katsoin vierestä, erilainen olo kuin marketin kassajonossa pizzasuikaleet korissa. Voisin jopa vannoa, että esimerkiksi jonkin juottopossun, vasikan tai lampaan lahtaus olisi paljon vaikeampaa henkisellä tasolla. Tuntuu että tällä hetkellä nuo viimeksi mainitut on helpompi ostaa valmiina paloina. Mutta tämä kaikki laittoi onneksi ajattelemaan asioita jälleen uudelta kantilta.

Kanat ja kukot oli ja on hyvissä oloissa kasvaneita ja saavat kesätkin chillailla vapaana. Ne on pääasiassa munia varten, ei  niinkään syömistarkoitukseen. Talon väelle, Tiinalle ja Esalle harrastus ja lapsille mukavaa fiilistä tarjoava kanala ei siis ole mikään tehotuotantolaitos. Ehkä tämäkin fakta teki hommasta helpomman/vaikeamman. Eläin sai hyvän elämän ja me saamme mahtavan makuisen padan, näin se homma menee. Ei kaikille mutta meille ainakin.  Kannattaa myös tsekata hyvää juttua samasta aiheesta ja verbaalisesti lahjakkaaman Chez Jasun Blogista.



Mutta mites se viinikukko tehtiin?

On asioita joita pidämme itsestään selvänä kuten hunajamarinoitua broilerinsuikaletta ja valmislihapullia. Jos ruokansa voisi edes halutessaan tehdä näin kun nyt tein, niin olisihan se raskasta mutta varmasti palkitsevaa eikä mitään heitettäisi hukkaan. Näin ollen kokkaamani Coq Au Vin sai liemeen makunsa rangoista,kivipiirasta,sydämestä ja maksasta jotka kaikki otettiin tietysti talteen kukkolientä varten. Yritin tehdä ruoan niin lähelle alkuperäistä klassikkoa kuin mahdollista, mutta samalla myös hyödyntää kukosta kaiken.

Sisäelinten käyttö viinikukon ruoassa ei taida olla alkuperäinen idea, mutta voihan se olla mahdollista ja olisi aikaan sopivaakin. Halusin että padan liemi on tuhti, silti samettinen ja täynnä makuja. Joten hauduttelin sisäelimet punaviinissä ja konjakissa ennen nesteen lisäämistä pataan. Muutenhan viinikukko on helppo ja vähätöinen ruoka. Sen esivalmistelu tällä tyylillä vie suurimman ajan. Demi Glasen tein itse, mutta lihaliemen sijaan siis käytin osaksi myös roippeista ja sisäelimistä tehtyä kukkolientä.





Coq Au Vin- Kukkoa Viinissä

2  kukkoa / 1 yksi iso broileri (paloiteltuna 4 osaan)
250g herkkusieniä
250g siankylkeä (myös pekoni käy)
2 salottisipulia
1 valkosipuli (solo)
1plo punkkua
2,5dl demi glacea(ruskea kastike+kukonliemi + punkku) myös valmis demi käy
3rkl konjakkia
timjamia
suolaa
pippuria
2 laakerinlehteä
vehnäjauhoa




paista kylki pannussa ja kun rasvaa alkaa irtoamaan ja kylkipalat ruskistumaan, niin lisää sienet ja sipulit. Paista hetki ja nosta sivuun. Anna rasvan jääda pannuun.

Pyörittele kukot/kanat jauhoissa ja ruskista kuumalla pannulla,kylkien rasvassa väri pintaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta kukot,sienet ja sipulit pataan odottamaan.

lisää pataan demiglace,konjakki, punkku ja loput maut. Nosta 200 asteiseen uuniin ja anna olla 15min. Laske lämpö 150 asteeseen ja anna olla 2h. Nauti salaatin ja maalaisleivän kera.


Mahtava käynti Tiinan & Esan luona. Kiitos kukoista joita en kaupasta saa ja kiitos siitä, että sain mahdollisuuden toteuttaa yhden haaveeni. Tämä visiitti todellakin sai ajattelemaan ruokaa jälleen eri tavalla ja varsinkin sen valmistusta ja kuluttamista. Jos sinulla on mahdollisuus ja halua tehdä ruokasi näin juurta jaksaen, niin tartu tilaisuuteen. Minunlaiselle kaupunkipojalle kokemus oli mahtava ja nyt voin sanoa oppineeni päivässä lahtaamaan ja kynimään ruokani, tehdä sen alusta asti itse. Fiilis oli hieman sekava, mutta opettavainen ja antoi paljon mietittävää ruoasta,sen alkuperästä ja sen kulutuksesta. Nyt minulla on taito ja kokemus jota monella omanikäiselläni ja minunlaisella city kasvatetulla nulikalla ei ole. Tuskin tämäkään viimeinen kerta oli. Kiitos myös opettaja Bo:lle joka opetti, että kukkoja kyniessä ei kannata samoilla likaisilla käsillä laittaa nuuskaa huuleen. Voi tulla salmonella!

Ps. Viinikukko sopii hyvin joulupöytään!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Mmm.. nam! After Eight Semifreddo!





After Eight on suklaa jota olen jostain kumman syystä syönyt vain jouluisin. En muista koska tätä olisin napostellut marras-joulukuun ulkopuolella. Tämä on siis itselle sesonkiruokaa. Ei sen suhteen, joulukinkkuakaan ei tee mieli sinapilla hunnutella juhannuksena Juicen "sika" taustalla soiden. Olen siis jopa hieman ylpeä sesonkiherkustani. Eikä se Juicen sika soi vieläkään, mutta pakko myöntää että olen enemmän joulufiiliksissä nyt kuin 15vuotta sitten. Joulunaika, pimeys,lumi,tähdet ja jopa minua kiehtova kylmyys on tullut. Tietysti poikani 4v, odottaa pukkia kuumeisesti, minä odotan vain savustettua hevosen lihaa joulutorilta ja sitä että saan syödä joulupöydässä. Olen aina ollut jouluhömpötystä vastaan, ja olen vieläkin. Tuntuukin siis aika typerältä, että siitä huolimatta olen postaillut jouluruokaa jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta. Mutta näillä mennään, kokkailu on parasta kun se on fiilispohjaista, vapaata rokkaamista!

Mikäli joulunmaut alkavat tuottamaan kiinnostusta tai jos (pikku)joulupöydästä puuttuu jälkiruoka, niin After Eight on oiva apu. Tämä postaus on sponssattu, Dan Sukker panosti minuun n. 2€, eli en ole velkaa after eight merkille heidän ylistämisestään. Minä vain satun tykkäämään siitä. Siksi tein siitä myös semifreddon Dan Sukkerin sponssaamalla glukoosisiirapilla. Ideana oli luoda siirappia käyttämällä jotakin makeaa jouluun ja nyt sitä saa! Siirapista voit lukea lisää Dan Sukkerin sivuilta. Jos joku ei vielä tiedä mistä on kyse niin lyhyesti ja ytimekkäästi se on vehnätärkkelyksestä valmistettu. Se sisältää glukoosia,maltoosia ja pilkottuja sokereita. Se estää suurten jääkiteiden muodostumisen jälkiruoissa, joten sen avulla helppo tehdä esim. Jäätelöä tai sorbettia. Minä tein semifreddoa, mutta siirapin avulla voi tehdä mitä vain kastikkeista ja marinadeista aina fudgeen asti. Koska en enää omista jäätelökonetta, niin käytän tätä. 

Se siitä sitten, mutta uskoisin että on olemassa ihmisiä jotka tykkäävät mintusta ja suklaasta sekä niiden yhdistämisestä. Uskon myös että on ihmisiä jotka pitävät jäätelöstä ja marengista sekä minttusuklaasta. Näille syntisille herkkusuille ratkaisu on helppo semifreddo. On makua, on tekstuuria ja kylmää. Semifreddo on jopa parempaa kuin jäätelö (minun mielestä ainakin) ja koostumuskin on aina hyvä, eikä hyvään semifreddoon tarvita pakosta glukoosisiirappia, mutta sokeriliemen sijaan helpotin kokkaamistani sillä. 




After Eight Semifreddo

4 Keltuaista
3/4 sokeria
1dl kermaa
1dl glukoosisiirappia

Vatkaa kattilassa  keltuaiset ja sokeri sekaisin ja lisää kerma ja siirappi. Kun seos paksunee ja on kuin vanukasta niin nosta lämmöltä ja jäähdytä.

100g After Eight suklaata sulatettuna

Sulata suklaa ja sekoita se keltuaismassaan

4 valkuaista
tomusokeria

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää tomusokeria puolessa välissä.

2dl kermaa 
vatkaa vaahdoksi

loraus minttulikööriä

Yhdistä jäähtynyt suklaa-ketuaisseos ja kermavaahto. Nostele sitten sekaan varovasti valkuaisvaahto,älä vispaa vaan nostele sekaisin varoen. Lorauta sekaan minttulikööriä. Kaada seos vuokaan ja pakasta väh.4tuntia. Tarjoa kuin jäätelö. 




Resepti on osa Dan Sukkerin sponssaamaa kampanjaa. 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Paahdettua ja Glaseerattua paahtokylkeä




Hyvää ruokaa on kiva syödä, aivan mielettömän hyvää ruokaa vielä kivempi. Toisinaan tulee fiilis, että kokkaamisen sijaan olisi hienoa vain olla syöjän osassa. Paahtokyljen kanssa tämä fiilis vain vahvistui. Lihan näkeminenkin sai aikaan reaktion, että haluaisi vain valmiiseen pöytään. Paahtokyljen kohdalla monesti myös näin on ja ostan sen pirulaisen valmiina lihatiskistä. Miksipä ei? Nyt kuitenkin päätin tarttua kylkeen ja tehdä ite, en grillata. Savustaminenkin kävi mielessä, mutta asun kerrostalossa ja savustaminen aiheuttaisi närää paristakin syystä. Naapurini ei varmana haluaisi käryä heidän parvekkeelle ja toiseksi naapuri vain kadehtisi jos tietäisi mitä pöntössä on tuloillaan. En minäkään haluaisi vain tuoksutella kun naapurin poika savustaisi kylkeä, sehän olisi suorastaan  ylimielistä kiusottelua.

Annoin siis kotirauhan taloyhtiön pihapoliiseille ja vedin rimaa hieman ylös, tai no riippuu  näkökulmasta ylös vai alas. Otin nimittäin hiljain investoimani (huimat 15€) tohottimen hyötykäyttöön. Koska en viitsinyt alkaa karamellisoimaan kylkiäistä pannulla, niin päädyin polttimeen ja ruokosokeriin. 

Ja koska ihana joulu jo ovella kolkuttaa,niin kyljelle luotiin jouluteemaa Glögi BbQ:n muodossa. Glögi BbQ soosia tuli tehtyä myös viime vuonna, mutta kaiketi hitusen lähempänä joulua. Tuote on siis täällä testikeittiössä hyväksi havaittu ja tiukan testauksen myötä julkaisukelpoinen. Jos omaat hyvän kaasugrillin, käytä sitä, jos et niin toivottvasti uunista löytyy grillivastukset. Tämä ohje menee uuniin mukaan.

2:lle

n.800g possunkylkeä
merisuolaa
mustapippuria
ruokosokeria
Glögi BbQ Glazea

Apukokki hoiti pinnan karamellisoinnin. Vaikka härski olenkin, en siis käytä kynsilakkaa

Nosta liha huoneenlämpöön ja suolaa se huolella. Äläkä vain poista ylintä rasvakerrosta. Jos et pidä siitä, älä tuhlaa aikaa ja rahaasi tähän ruhonosaan. Leikkaamalla rasvan, leikkaat myös palan pientä sydäntäni. Rasvakerros on se The Juttu! Jos olet pekonimäen porukkaa, on tämä sinun suuren suuri herkkusi. Hiero lihan pintaan myös hyvin sokeria ja laita poltin huutaamaan( jos et omista tohotinta, niin hyppää seuraavaan vaiheeseen.) Kun sokeri on sulanut ja liha on saanut kauniin värin, niin paahda kylkeä 300 asteessa n.6-8min jolloin liha kehiin astuu kemia. Se hoitaa lihaan sen oikean maun. Nosta liha pois uunista ja valele glögi BbQ glazella.Nosta liha uuniin 175 asteeseen ja anna olla tunnin verran. (tässä vaiheessa voit heittää jo uunijuurekset yms. sekaan) Toista sama ja laske lämpö 120 asteeseen ja anna olla 2h. 

Syötävän näköinen jo tunnin jälkeen? Vielä kun malttaa muutaman tunnin....
Lopulta odotus palkitaan ja lopputuotteena on täydellinen,maukas, rasvainen ja mehevä possunkylki joka repeää langaksi. Kaada päälle vielä Glögi kastiketta ja nauti vaikka uunijuuresten tai laatikoiden kera. Hyvä vaihtoehto jos joulukinkku kyllästyttää. Mikäli kuitenkin noudatat perinteitä, niinkuin minä, on tämä herkku syytä nauttia ennen joulua tai esim.pikkujouluissa. Kyllä tällä pikkujouluissa pisteet saa kotiin! 

Glögi BbQ Glaze

5dl lihalientä
5dl punkkua
2dl glögiä
2 kanelitankoa
1 tähtianis
3rkl fariinisokeria
voita

Keitä lihalientä ja punkkua kunnes n.2,5dl jäjellä. Lisää sitten glögi ja kaikki muut maut ja kietä kunnes puolet jäljellä ja seos on paksua. Lisää lopuksi vielä 1-2rkl voita ja sekoita kunnolla. Valele lihalle.