Pääsiäispöytään yrttistä karitsaa ja härpäkkeitä

meidän pääsiäispöytä valmistui jo etuajassa.

Ensiksi hehkutukset työrintamalta: Olen nyt virallisesti Chaine Des Rotisseurs jäsen a.k.a Paistinkääntäjä. Nyt on sitten diplomia seinälle ja odotellaan enään, että saadaan käädyt kaulaan. Joillekin pieni juttu mutta minulle pienetkin asiat kokkaamisen saralla ovat erittäin suuria. 

Pääsiäisenä trullit ryskyttävät oven takana ja himoitsevat namuja vaikka ovatkin lapsen puhtaalla omalla tunnolla kilisevät mielessään. Lapset natustelevat ylihinnoiteltuja Angry Birds ja Kinder munia, kun taas me aikuiset kömmimme mieluusti ruokapöytään natustelemaan aivan muita herkkuja. Meillä ei ainakaan muistaakseni kotona ole ollut omassa lapsuudessani edes tapana syödä lammasta. Itse olen kehittänyt sitten oman perinteeni, oman perheeni kesken. Tämäkin on lähinnä vain minun juttu sillä meidän 3 henkisestä yhteiskunnasta vain minä pureskelen lammasta. Kauniimpi osapuoli kun ei voi sietää ainakaan lammasta muuta kuin sisäfileen muodossa. Sekin pitää olla ylikypsää käppänää. Lammas ja karitsa muissa muodoissa kun kuulemma maistuu sille villalle. 

Itse en ole koskaan saanut mitään villanaromeja kieleeni mutta toki maku on vahvempi kuin fileissä tai kareissa. Tämä ei ole huonoasia vaan päinvastoin. Olen riistaruoan suurkuluttaja ja juurikin sen takia koska niissä on juurikin sitä makua, vahvaa makua. Lammas on itseasiassa kuulunut suosikkeihini vasta noin 4 vuotta. 

Pääsiäisenä yleensä karitsa saa rinnalleen ne kliseisen kuuluisat minttunsa tai punaviininsä, niin myös nyt. Tosiasioita on turha lähteä kiertelemään, ne nimittäin sopivat toisilleen. Tosin punaviinikastikkeen sijaan tässä ohjeessa syöjälle jää punaviini juotavassa muodossa ja minttu vain osana marinadia. Kevään kynnyksellä, tai eiköhän se kynnys jo ole ylitetty, on jo kiva alkaa säestämään ruokia yrteillä. Kaupat ovatkin mukavasti tukeneet tätä ideaa ja kaikenlaisia yrttejä on alkanut hyllyille valumaan. 

Minä valmistelin viululleni yrttimarinadin jossa lilluttelin viulua päivän verran ennen H-hetkeä. Rosmariinin,mintun, persiljan ja timjamin yhdistelmä nimittäin toimii loistavasti lihalle kuin kanallekin. Kun sekaan vielä lisätään sitruunamehua ja valkosipulia, niin alkaa olla maut kohdillaan. Paistamisesta jäänyt liemi ei ole roskakamaa vaan se kannattaa säästää, sillä juuri siinä kaikki maku piilee. Lisukkeiksi valmistui vielä minttu-herneitä, hapankaalia ja kurkku-jogurttikastiketta. Eli jos pääsiäispöydästäsi uupuu pääruoka, niin voin suositella juurikin tätä. Kylkeen vielä pullo Castillo De Molina Pinot Noir, joka muutes on valittu Vuoden Viiniksi Suomen kamaralla, eli mistään yläasteen pikahiivaviinistä ei ole kyse. Eikä kyseessä tarvi olla pääsiäinen, tämä karitsa kyllä maistuu vuoden ympärikin.

Oivapari. Sanon minä.

Yrttinen karitsanviulu

1 puntti Persiljaa

1 puntti minttua

2 oksaa rosmariinia

½ punttia timjamia

ripaus sormisuolaa

1 luomu sitruunanmehu + kuoret raastettuna

(+ 1 sitruuna paistamisvaiheeseen)

1dl oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä raastettuna

Kaikki blenderiin ja aja tahnaksi. Viillä viuluun viiltoja ja  hiero tahnaa karistanviululle kauttaaltaan ja anna marinoitua kylmässä muutamasta tunnista vuorokauteen. 

Ota liha huoneenlämpöön ainakin 2h ennen paistamista mutta mieluiten niin, että sisälämpö olisi ainakin +10 ennen paistamista. 

Ota uunipakki ja laita pohjalle muutama rosmariinioksa, sitruunaviipaleita ja oliiviöljyä. Laita pakin päälle ritilä ja ritilälle karitsanviulu. Paista 150 asteessa kunnes sisälämpö paksuimmasta kohdasta n.60 astetta. Anna vetäytyä 10minuuttia. Sisälämpö nousee vielä tuona aikana muutaman asteen mutta lopputulos on mukavan punertava. Kaada pakkiin valunut neste öljyineen tarjoiluvadille ja nosta karitsa mukaan. Nautiskele vaikka soseutettujen herneiden ja mintun sekä hapankaalin ja kurkku-jogurttisoosin kera.

Yhteistyössä Pernod Ricard kanssa

Suomen paras kotiruoka on minun tapaani Osso Bucco

Synnyin keskelle 80-lukua mikroaaltojen, munankeittimien, einesten ja orastavan laman aikoihin. Voisi helposti kuvitella, että olen kasvanut foliopakettien ja kiireisen arjen keskellä. Näin toki onkin, ovathan nuo kulkenut mukana mutta luojan kiitos, meillä on aina arvostettu hyvää ruokaa kotona. Herkimmät voivat vetää johtopäätöksen ja sanoa, että olen natustellut sisäfileitä ja hanhenmaksapalleroita. Itse asiassa muistan meillä valmistuneen ensimmäisen pippuripihvin vasta 2000-luvun alussa. Hyvällä ruoalla en tarkoita kallista ja monimutkaista. Hyvällä ruoalla kasvaneena puhun sisäelimistä, lihapadoista ja keitoista joita äiti valmisti halvoista ruhonosista. Etenkin äidin tekemä maksakastike ja lihakeitot ovat jääneet mieleen. Lama vaikutti myös meilläpäin mutta en usko, että meillä olisi ikinä vain sen takia syöty halvempia ruhonosia. Uskoisin että syy on enemmänkin siinä, että äiti oli kokki ja isä oli rekkamies ja lajityypilleen uskollisena tallusti menemään farkkuhousut puolessa tangossa mutta rakasti ja rakastaa edelleen kaikkea ruokaa. 

Meillä ruokaa on aina osattu tehdä ja uskallettu kokeilla. Olen siinä mielessä onnellinen ettei vanhempani ole koskaan olleet nirsoja ruoan suhteen, päinvastoin. Olen siis perinyt tuon kaiken kotoa ja sitä haluan myös jakaa omalle pojalleni. Kotiruoka käsitteenä on monille makaroonilaatikko, jauhelihakastike, pasta ja perunaruoat. Ei niissä mitään vikaa ole mutta samalla rahaa saa tehtyä myös paljon maukkaampaa ja monimuotoisempaa ruokaa. Edellä mainitut ruoat kuuluvat vielä tänäkin päivänä suosikkeihin mutta tykkään pitää kotiruoankin laajana ja mielenkiintoisena ja siinä sivussa myös poikani saa totutella uusiin ja erilaisempiin makuihin.

Ihmisillä on nykyään kiire, niin myös minulla mutta siltikin yritän keretä valmistamaan hyvää ja edullista ruokaa kotona. Toisinaan sorrun eineksiin ja minäkin olen vain ihminen. Aina ei kiinnosta, aina ei jaksa ja joskus on hyvä vaan istua valmiiseen pöytään. Olen itsekin kokki ja saan työkseni päivittäin tehdä ruokaa, joten lienee ymmärrettävää, että aina ei kotiin asti riitä voimat kokkailla.

Suomen Paras Kotiruoka- kisaan lähdin mukaan Osso Buccolla joka on mahtavan maukas ruhonosa ja vieläpä edullinenkin. Ei ehkä edullisin mutta kilohinnoiltaan jauhelihan tasolla. Niinkuin poikkeuksetta aina, halvat ruhonosat vaativat aikansa pitkän hauduttamisen takia. Osso Bucco tai vaikkapa porsaanpotka, kassler yms. on ruokia jotka voi tehdä jo edellisenä iltana, heittää uuniin ja aamulla on herkku valmiina. Osso Bucco, kuten monet muutkin pataruoat ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä kun maut ovat oikein kunnolla tulleet esiin. Ruoan voi myös aamusta laittaa uuniin ja kotiin tullessa on ruoka valmiina. Näin minä usein kotiruokani teen. 

Tämän ruoan valmistaminen ei vaadi ammattitaitoa ja se on helppo ruoka opettaa jo lapsillekin. Minulle tämän tapaiset ruoat opetettiin jo varhain ja toki olin itsekin kiinnostunut niistä. Voisin sanoa, että osasin kokkailla ylä-asteella jo itselleni edes jotain. Jos tämä ei tunnu kovin arkiselta setiltä, niin kyllä tämä perjantain, lauantain tai sunnuntain perheateriaksi taipuu hyvien makujensa puolesta. 

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Ruoka.fi kanssa ja en todellakaan hyötynyt tästä rahallisesti kuin 10€ verran. Kisassa olen mukana aivan muista syistä. Jos saan edes yhden ihmisen innostumaan kotikokkaamisesta, niin olen palkkioni saanut. Kilpailussa on tietty äänestys ja äänestää voit täältä.

Osso Bucco
4:lle
Potkakiekko per syöjä (2pkt Snellman Osso Buccoa
)vehnäjauhoa
2 porkkanaa
3 vartta varsiselleriä
1 iso sipuli
1 kokonainen Solo-valkosipuli
½dl  punaviinietikkaa
1 purkki Mutti tomaattimurskaa
1l kanalientä (1l vettä +2 kanaliemikuutiota)
3dl Valkoviiniä (ei pakollinen ja myös punaviini käy)
2dl Esikypsytettyjä ohrasuurimoita (esim.Pirkka)
2 oksaa tuoretta rosmariinia (Järvikylän)
4 laakerinlehteä

Leikkaa potkakiekkojan ympärillä olevinn kalvoihin viillot jotta lihat ei "kuppiinu" paistettaessa.
 Pyörittele potkakiekot vehnäjahoissa ja ruskista ne padan pohjalla ja nosta sivuun.
Lisää pataan öljyä ja freesaa pieneksi pilkottu porkkana,selleri ja sipulit. Fiilistele tuoksuja ja lisää sekaan vielä tuoretta rosmariinia ja laakerinlehdet. 
Kun juurekset on saanut väriä ja hieman pehmennyt, niin lisää etikka ja anna kiehua kunnes etiikka on lähes kokonaan hahtunut. Lisää viini ja anna kiehua kunnes 1dl jäljellä. Lisää sitten mutti ja  kanaliemi. Lisää pataan lihat ja mustapippuria. Nosta pata 120 asteiseen uuniin ja anna muhia 4-6 tuntia.

Lisää ohrasuurimot vasta viimeisen tunnin aikana.Lisää nestettä tarvittaessa. Ohrasuurimot imevät reilusti nestettä.

Vinkki: Osso Buccon sijaa voit käyttää myös edullista häränhäntää tai jos onnistut löytämmän häränkassleria.

Cremolata
1 puntti persiljaa
1 valkosipulin kynsi raastettuna
30g parmesaania raastettuna
½dl oliiviöljyä
½ appelsiinin mehu ja raastettu kuori

Laita kaikki ainekset blenderiin ja soseuta. Tarjoa Osso Buccon kanssa. Sopii myös kanalle ja muillekin liharuoille. Jos et omista blenderiä, niin voit käyttää sauvasekoitinta tai morttelia.

Äänestää voit täältä

Yhteistyössä Ruoka.fi kanssa

Päivitä etanapannusi uudelle tasolle, eli se vähän parempi etanapannu.

Jos olet yhtä tai edes vähän hurahtanut etanoihin kuin minä, niin olet todennäköisesti kokeillut etanapannuihisi kaikki maustevoit Cafe de Pariksesta aina pekonivoihin asti. Voita ja roquefortia on niin paljon, että 6 istuttavan etanapannun laidat vuotavat voita ja juustoa uunipellille. Eikä se ole pahajuttu, päinvastoin. Todennäköisesti kuitenkin olet myös mietiskellyt muitakin variaatioita mutta etanasalaatti ei ole kuitenkaan vielä iskenyt. Minä sain aivopierun selailemalla suklaakakkuja netistä. Näin kuinka blinipannuihin oli tehty suklaapiirakat mutta itse sain ajatuksen etanoista. 


Todellisena etanafanina siis suklaakakkukin saa minut suklaan sijaan himoitsemaan etanoita. Idea jalostui muutamissa minuuteissa etanapannuiksi jotka tehdään blinipannuihin ja vuorataan voitaikinalla. Olen myös joskus luonnostellut puolitosissani sisällysluettelon kuvitteelliseen keittokirjaani (joka ehkä joskus voisi onnistua) ja ensimmäisen ruoka kirjassa olisi etanat chorizon ja aurajuuston kera. Eli näihin taikinoituihin etanapannuihin siis täytteeksi valikoitui huippu yhdistelmä etanoita, chorizoa, auraa ja fenkolia sekä reilusti yrttejä ja valkosipulia. Voitte jo varmaan aistia millaisesta herkusta on kyse? Jos et fiilistele etanoita lainkaan, niin minulla on myös hyviä uutisia sillä voit jättää etanat pois ja tehdä saman vain chorizosta. Chorizo ja fenkoli nimittäin toimivat todella hyvin  yhdessä.

Ne on rumia. Ne haisee pahalta. Mutta on ne PRKL! niin hyviä!


Etanapannut 2.0

Pääruokana 2:lle

2kpl voitaikina/lehtitaikinalevyä
8-12 etanaa per pannu
1 chorizo per pannu (savuhovi)
4 valkosipulinkynttä per pannu (raastettuna)
4 vartta kevätsipulia
½ fenkoli raasteena
1 puntti persiljaa
1dl valkoviiniä
25g voita
Aurajuustoa oman maun mukaan
suolaa
pippuria
1 muna (voiteluun)

Kuori ja leikkaa chorizot paloiksi. Paista muutama minuutti pannulla öljyssä ja lisää valkosipuli, fenkoli, etanat ,persilja ja kevät sipuli. Paista muutama minuutti kokoajan sekoitellen, älä anna valkosipulin palaa. Lisää viini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten voi ja aura. Kun juusto sulaa, niin nosta liedeltä ja mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi seos kahteen blinipannuun tai yhteen isompaan valurauta pannuun. Kauli taikina pannujen päälle ja voitele munalla. Paista 200 asteisessa uunissa n.12min

Kalakebabit & Castillo De Molina Reserva Sauvignon Blanc

Mitä ihmettä maailman huonoin viiniasiantuntija tekee Oivapari-Reseptikilpailussa? En tiedä, mutta sen tiedän, että nämä kalakebut sopivat loistavasti Castillo De Molina Reserva Sauvignon Blanc-viinin kanssa. 

Kyseinen viini kaipaa vierelleen raikkautta ja keveyttä. Raikkautta tarjoaa mahtavan makuinen fenkolin, mintun ja tuoreen kurkun yhdistelmä. Keveyttä tuo kala ja pita. Lohi ei ehkä ole kala kevyimmästä päästä mutta loheen päädyin juurikin sen rasvan takia. Jauhaessa lihaa ja kalaa ne vähäisetkin rasvat on saatava pysymään tallessa. Lohestakin rasvaa jää koneen osiin ja käsiin mutta onneksi myös kebuunkin asti riitti. 

Heikkohermoisimmat varmaan repivät rintakarvojaan miettiessään, että mikä tästä nyt tekee sitten kebabin. Minulle sen tekee pitaleipä ja hennosti maustettu lohi. Mausteisiin voit toki vaikuttaa itse mutta chilin määrän jätin tarkoituksella matalaksi, koska viinit harvemmin tykkäävät kaveerata sen kanssa.

Tämä kyllä maistuu jo näin kevään alussa ja olihan tämä jo kurkistus tulevaan kesään. Kun siellä mietitte mitä kevyttä ja raikasta natustelisi valkoviinin kera, niin tässä yksi leppoisa ruokaehdotus. 

Oivapari. Sanon minä.

Kalakebabit

n.600g lohta tai muuta haluamaasi kalaa

1tl kanelia

1tl kuminaa

1tl korianterinsiemeniä jauhettuna

1tl kurkumaa

½tl kuivattua chiliä

1rkl tomaattisosetta

2 valkosipulinkynttä

suolaa

jauha kala ja lisää mausteet. Sekoita. Pyörittele pihveiksi tai pötköiksi. Paista pannulla n.1min per puoli ja kypsennä loppuun 200-asteisessa uunissa n.10min.

Minttu-Fenkoli-Feta

1 puntti minttua

1rkl silputtua sitruunaverbenaa tai melissaa

1 iso fenkoli

1 kurkku

1 sitruuna

100g fetaa

Raasta kurkku ja fenkoli raasteeksi ja silppua minttu. Yhdistä ja purista sekaan sitruunan mehu. Murusta joukkoon fetaa. Sekoita ja lusikoi kebabin pitaleipien sijaan.

Jos haluat, niin voit myös lisätä täytteeseen maustamatonta jogurttiakin. Minä en laittanut koska lohi on niin rasvainen ja se riitti tuomaan kosteutta. 

TexMex HotDog eli Mexicon kuumimmat piskit suoraan Pohjanmaalta

Tee-Se-Itse texmex-mausteseos kruunaa hodarit.

TexMex Piskit

Tortillalättyjä

Avocadomajoa

Ananassalsaa

Chili Con Carnea

Chorizoa

Juustokastiketta

Olen suoranainen texmex juntti. Minun tietämykseni texmexistä ulottui vielä pari vuotta sittenkin lähinnä kaupan valmis maustesekoituksiin ja valmistuotteisiin aina salsasta Guacamoleen. Itse asissa valmsituotteena oleva guacamole sisältää huikeat 1% avokadoa. Loppu 99% ei taida olla osa kansanterveyttä. Oli miten oli, ei texmex varsinaisesti ole koskaan ollut mitään rakkainta ruokaa vaikka sitä olen syönytkin pienestä asti.

Itseasiassahan käsite on tuttu jo lapsuudesta, koska olen kasvanut huikeassa mikroaaltojen, racleten ja tortillojen aikana. Ysäri meininkiä viimesen päälle siis, ylikoristellut texmex lautaset, raclettegrillit ja mikro, sekä vielä aikanaan kotoa löytynyt munankeitin. Mitä enemmän ruoasta on kiinnostunut elämänvarrella sen enemmän jää onneksi valmistuotteet hyllylle. Välillä toki niihin oikein sortuu, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään. 

Makumaailma avautuu kuitenkin huikeasti kun tekee itse ja tämä pätee juurikin sombrerotyyppien tarjonnassa. Itse tehty texmex -mausteseos, avocadomajo, ananassalsa ja chili con carne. Niistä muovautuu Savuhovin chorizon avulla stydit piskit eli texmex hotdogit. Unohtamatta tietenkään juustokastiketta. 

Idea koko hodareihin oli aivopieru. Kaapissa notkui chorizoa ja pasta ei kiinnostanut, paellaa varten olisi pitänyt lähteä suurostoksille mutta hodarit, ne kuulosti hyvältä. Samaan hengenvetoon kun vielä hiukoi tortillat, niin päätin kokeilla tortilladogeja. Olen myös pikkaisen katkera Kaikki Äitini Reseptit, Sillä Sipuli, Vatsasekaisin Kilinkolin ja Andalusian Auringossa sekä Kokit&Potit blogeille jotka tiputtelevat mausteisia herkkujaa minun tärykalvoilleni. Tässä teille vastaisku! Uskokaa tai älkää, näität ulen tekemään hyvin monta kertaa vielä elämässäni. Ja sellainen pieni vinkki teille ja ilmainen mainos Savuhoville, kyseisen lafkan chorizo on paras johon olen kotimaisissa versioissa törmännyt.

Chorizo 4:lle

4 kpl savuhovi (-tai muuta) chorizoa

1rkl TexMex seosta

öljyä

paista makkarat öljyssä ja mausteissa. Nosta lopuksi Chili Con Carnen sekaan kannen alle hautumaan. Näin saat mahtavaa extramakua Carneen.

Chili Con Carne 4:lle hodarn täytteeksi. Jos haluat tehdä pääruoaksi, niin tuplaa ohje.

200g naudan jauhelihaa

½prk muttia

½ sipuli pieneksi hakattuna

2 valkosipulinkynttä raastettuna

1rkl TexMex mausteseosta

½tl kanelia

5dl lihalientä

suolaa ja pippuria

(papuja)

 Ohje pohjautuu Suolaa&Hunajaa blogin reseptiin jota hieman muokkasin. Ruskista  jauheliha ja lisää joukkoon sipulit. Paista kunnes sipuli pehmenee mutta älä anna valkosipuln palaa. Lisää mausteet ja paista vielä hetki. Lisää sitten mutti ja anna poreilla n.10min. Lisää vielä lihaliemi ja anna hautua kannen alla n.20min tai kunnes liemestä ½ on haihtunut. Suolaa ja pippuroi makusi mukaan. Jätin pavut pois. En siksi, että en tykkäisi pavuista vaan, koska en viittinyt tehdä täytteestä hirveän tuhtia. Juustosoosin tein lämmittämällä 2,5dl maitoa ja 50g voita ja sulattamalla sekaan paketin (200g) cheddaria, helppoa ellen sanoisi. Lisäksi kyytiin siis eksyi ananassalsaa ja avocadomajoa sekä itse chorizoa. Ihan vaan varoituksena, näihin sitten tulee himo.

Ananassalsa 4:lle täytteeksi

½ ananas pieneksi kuutioituna

½ sipuli pieneksi silputtunua

2 limen mehu

2rkl valkoviinietikkaa

loraus Tequilaa (ei pakollinen)

1tl ruokosokeria

2 tuoretta chiliä

ripaus suolaa

Yhdistä nesteet keskenään nesteet,suola ja sokeri. Kaada ananas ja sipulikuutioiden sekaan ja silppua sekaan tuorte chili. Anna maustua kylmässä n.tunti. Maista suola ja lisää omaan maun mukaan. 

Avocadomajo 4:lle täytteeksi

1 keltuainen

1dl öljyä

1tl sinappia

1tl etikkaa

1 limenmehu

1 raastettu valkosipulinkynsi

1 avocado

1/3 tl suolaa

½tl sokeria

Lataa keltuainen, sinappi, öljy ja etikka blenderiin ja aja majoksi. Lisää,valkosipuli avocado ja limemehu, suola ja sokeri ja aja sileäksi. 

Nauti kylän kuumimmat ja cooleimmat piskit hyvässä seurassa.

Yllätä jälkkäripöydässä suklaasalamilla

Jälkiruokia on tässä blogissa valmistettu viimeaikoina kovinkin niukasti. Jälkiruokia ei ole tehnyt juuri mieli ja lisäksi inspiraatiota on haettu jostain aivan muualta kuin suklaaosastolta. Jälkiruokia on toki tullut tehtyä mutta aivan toisaalle. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää. Olen myös kovin ankea jälkkärispesialisti, sillä tykkään suklaasta ja mantelista eniten ja ne myös näkyvät blogini jälkkäreissä. Ei tämäkään jälkkäri juuri poikkeusta tee. 

Suklaasalami on hauska piristys jälkkäripöytään ja saa monet jopa miettimään pökäleen nähdessään, että mikäs tuo nyt on, kantaako kaveri salamia jälkkäripöytään. Juurikin tälläisiä jälkkäreitä ideltaan saisi olla enemmänkin. Suklaasalami maistuu loistavasti kahvin kanssa ja sisällä olevat cashew, pistaasi, manteli ja kapalo tuovat kaikki omanlaisen lisänsä tähän. 

Tämä on samalla yös yksi helpoimpia jälkiruokia vaativan purkkihedelmäsalaatin ohella. Purkkihedelmäsalaatti on varmaan ainut jälkiruoka joka saa verenpaineeni nousemaan. Enkä minä edes ole mitenkään kriittinen ruokailija. Suklaasalami taas ekalla kerralla sai minut innostumaan. Sitten asia unohtui mutta nyt sain sen väännettyä myös tänne. 

Tarjoa kaveriporukalle pienä yllätyksenä mutta älä kesän kuumimpana grillipäivänä. Hyvän ja mielenkiintoisen jälkkärin varjopuolena on sen sotkevuus ja sulaminen sormissa. Muuten en keksi mitään kitinää. Sisältöön voit vaikuttaa mielikuvituksesi rajoissa mutta suosittelen laittamaan mantelia, sen kun nyt vaan sopii niin hyvin suklaan kanssa.

Suklaasalami

200g suklaata (70%)
50g voita
100g manteleita hieman rouhittuna
50g Cashewpähkinöitä rouhittuna
50g pistaaseja hieman rouhittuna
30g kuivattuja karpaloita
tomusokeria (koristeluun)

Sekoita mantelit,cashew,pistaasit ja karpalot keskenään. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Sekoita manteli,cashew,karpalo ja pistaasi sekaan. Lusikoi seos leivinpaperille n.30cm pötköksi ja anna massan jäähtyä hieman kovemmaksi. Muotoile salamipötköksi leivinpaperin avulla ja nosta kylmään muutamaksi tunniksi. Viimeistele pinta tomusokerilla ennen tarjoilua ja leikkaa paloiksi.