Olisko nyt täydellinen Suomipizza?

Mikä saa miehen tekemään pizzaa niinkin Suomalaiseen tyyliin kuin Lapin Rillasta, kylmäsavuporosta ja suppilovahveroista? unohtamatta kuitenkaan savustettua cheddaria ja smetanaa sekä puolukoita? No itseasiassa siihen on kaksikin syytä. Yksi on se, että olen mukana Indiedaysin  ja VAASAN järjestämässä kampanjassa jossa kontollani on inspiroiva uutuuspizza. Rieskan suurena fanina valitsin pizzan pohjaksi  Lapin Rillan. 

Pizzapohja  on leivottu VAASAN Lapin rieska ohjeella ja mausteltu tomaatilla sipulilla,paprikalla ja yrteillä jo valmiiksi. Pohjaan on käytetty durumvehnäjauhoa, joka ei itsellä kyllä tule ensimmäisenä mieleen kun teen pizzataikinaa. Pohja oli hyvänmakuinen, mutta vaikka siinä valmiiksi onkin tomaattia (jauheena?) niin töräytin tomaattikastiketta pohjalle. Muuten pohja kannattaa ainakin jollain kosteuttaa. Tämäkin on vain minun mielipide. Kyseessä on varmasti muutenkin "Pizzapohja" ei niinkään pizzapohja. Hyvää se oli ja helppohoitoinen kaveri, ja sellaisen pikaisen nälän taltuttajaksi se painii hyvin omassa sarjassaan.

Mutta mikä onkaan se toinen syy? Tämän kulinaarisen pizzaelämyksen takana piilee toinen tarina. Viime talvena, sysipimeässä vaelsimme kaverin kanssa sieraimet jäässä ulkosalla. Kylmä todellakin oli, sillä pimeän ja kylmän illan kruunasi kylmä merituuli joka hönki suoraan naamaan. Siinä täristiin kuin pikkupoikana, räkä valui jäisenä ylähuulen päälle, jota sitten yritettiin kielellä saada pois koska käsiä ei tohtinut taskuista ottaa pois. Pakkanen myös vauhditti meidän rasvakerroksen hupenemista, koska lämmittävää rasvaa keho tahtoi liikuttaa paleltuneisiin varpaisiin. Mietittiin sitten, että nyt kyllä hiippaillaan lähimpään pizzeriaan ja syödään tulikuumat pizzat. Näin me kaksi lähdimme tarpomaan kohti ydinkeskustan keskenään kilpailevaa pizzaimperiumia. Koska emme kumpikaan olleet, emmekä vieläkään ole aitoja Pohjanmaalaisia kiersimme kotipizzat kaukaa vaikka kuinka varpaita palelilikin. Samalla tulimme miettineeksi, että Seinäjoella on reilusti kiinalaisia puljuja, Vaasassa pizza-kebab puljuja. Sillä hetkellä en osannut vastata kysymykseen mistä saa sitä ns.pohojanmaalaista kropsua. Paikallisuus siis on enemmänkin kotipizza, ylpeys. Sääli sinänsä.

Viimein löysimme jotain muutakuin kotipizzan. Kyllä, se huumavaa sulaneen juuston tuoksu ja oreganon tuulahdus sai aikaan sen, että imimme ne valuvat räkävalumat hetkessä takaisin sieraimiin syvään nuuhkiessa. Johan alkoi lämmittää ja valikoimassakin taisi olla 30 eri pizzaa. Olin hyvinkin mielissäni kun tsiikailin vaihtoehtoja. "Suomipizza" jes, nyt löytyi! Vau, mutta sitten teki mieli taas alkaa ryystään sitä räkää ylähuulen päältä. "Tacokastiketta, kebabia, salamia ja sipulia"? Mikä noista tekee SuomiPizzan? Jouduin lukemaan uudestaan ja ihmettelin vielä miksi kaverini hihitteli itsekseen. Syy selvisi, hänkin nimittäin pohti samaa ongelmaa ja koitti hakea täytteistä edes jotain suomalaista. Ei vaan löytynyt. Aloimme vakavasti nyyhkyttämään ja pohdimme että tähänkö kehitys on mennyt. Suomessa syödään paljon pizzerioissa, kebuloissa, ja yms.kiinalaisissa. Tätä kautta myös omaksumme uusia tapoja ja raaka-aineita. Sitä kautta näistä tulee myös osa ruokakulttuuriamme. Prosentuaalisesti edellämainittuja "ravintoloita" on varmasti eniten, jos kaikki kadunkumakebumestat lasketaan mukaan. Hyvä niin, ei monikansallisuus ja uusien makujen lisäys ole paha asia,päinvastoin. Mutta kyllä siinä kaksi Suomalaista itki tuttuun tyyliin sisäänpäin ja valitti hiljaa itsekseen. Suomipizza nimellä luulisi silti saavan edes jotain sen tapaista. Sama jos Suomalainen myisi Turkkilaiselle kebabia joka on tehty nauriista, ei siinä kaveria naurattaisi enään.

Kokosimme kuitenkin itsemme ja taisin valita frutti di maren. Sillä hetkellä kuitenkin päätin, että jonain päivänä kehitän vielä oman Suomipizzani. Asia unohtui koska olen hajamielinen ja annan helposti anteeksi. Nyt kuitenkin sain tilaisuuden suunnittella sen oman inspiroivan uutuuspizzan. Onko tässä mitään uutta kenellekään, mene ja tiedä. Sen voin vannoa että tätä teen uudestaan, monesti. 

Minun täydelliseen Suomipizza kiteytyy ajatuksiin vähemmän on enemmän, laatu korvaa määrän. Sen mukaan myös valikoin täytteet. Maut on hyviä yhdessä ja ne on aiemminkin todettu hyviksi yhdessä. Poro-smetana, savujuusto-suppilo, toimii. Punasipuli ja timjami, pakolliset. Kärjeksi puolukka, nam! Kaikkea kun on suhteessa, ei mitään jää syömättä. Savuporo tuo tiukkaa makua ja mukavasti suolasuutta. Juustoa ei tarvita kiloa, vaan sitä raastetaan ohuelti alle ja lopuksi päälle. Savucheddar ei peitä muita makuja. Pienen tuhtiuden tuo smetana. Smetanaakaan ei kannata liikaa lapata, se tekee pizzasta helposti tunkkaisen. n.1tl per suupala on hyvä. Suppilot kannattaa ruskistaa ja sitten vasta lisätä tuomaan mukavaa tuntumaa ja kotimaisen metsän makua. 

1 pikkupelti 2:lle

2 kpl VAASAN Lapin Rilla pizzapohjaa

tomaattikastiketta

suppilovahveroita tai muita suomisieniä

100g kylmäsavuporoa

1 purkki smetanaa

1 iso punasipuli

savucheddaria tai muuta savujuustoa

valksoipulia

timjamia

mustapippuria

Maalaa pizzapohjat ohuelti tomaattisoseella ja mausta mustapippurilla. Raasta päälle savucheddaria. Lisää sitten ruskistetut sienet,savuoporot ja sipulit. Raasta päälle vielä savucheddaria ja rouhi pikkaisen mustapippuria.Lisää viimeisenä nökäreinä smetana. Paista 200 asteessa n.6-8min. Lopuksi ripottele päälle jäisiä puolukoita ja timjamia.

Tällä samalla veivillä lähdetään myös yrittämään menestystä Fiskarsin 20minuutin kokkaushaasteeseen.

Käyhän antamassa Indiedaysin ja VAASAN kampanjasivut. Anna äänesi ja käy tsekkaamassa muutkin herkut. Äänestäjien kesken arvotaan Day Spa hemmotteluhoito. Äänestä täältä

Äänestä paras riistaresepti.

Tässä nyt herkullisia riistaherkkuja! Halusin saada mahdollisimman monet kokkaamaan riistaa kuluneen kuukauden aikana. Meillä on hieno luonto ja hienoa riistaa jonka kokkaaminen ja syöminen on aina hieno asia. Vaikka riistaa ei luomuksi saa kutsua, niin minulle se on sitä ainakin. Sanokoon säädökset mitä tahansa. Hyvä hirvi, suussa sulava poro ja riistainen sorsa voittavat maullaan koska tahansa tehotuotetun, hunajamarinoidun broilerinsuikaleen tai stressaantuneen naudan sisäfileen. Ollaan ylpeitä oman luontomme tuotteista ja kokkaillaan jatkossakin riistaa. Kiitos kaikille osallistujille ja äänestäjille. Nyt vaan äänestään omaa suosikkia. 

Hirvenposkea. Mulle kans! Kaikki Äitini Reseptit

Poro ja savuolut. Ei voi jättää kylmäksi. Keittiössä, kotona ja puutarhassa.

Hieman hienompaa? Suussa sulava poronfile. Sanaa& Sapuskaa

Ulkonäkö ja maku! Peuraa parhaimillaan. Ripaus tryffeliä 

Poropiiraat. Tarviiko ihminen muuta? Andalusian Auringossa

Sorsasta kaikki käyttöön. Sorsaa 5 tapaa. Heleens Hobbies

Kyyhky ja Yrttivoi kohtaavat. Sauvajyvänen.

Sanaa & Sapuskaa. Käristys.

Tämä maistui paaville jo 1500-luvulla. Herkkua se on varmasti 2000-luvullakin. Ripaus Tryffeliä ja Renesanssisorsa 

Leipäjuustovanukas, eli pullavanukas revontulien tyyliin

Suomi on aina ollut ja tulemaan toivottvasti myös aina olemaan pullantuoksuinen. Tämä tuoksu tosin taitaa nykyään tulla valmispullapussien uunittamisesta. Jokainen kuitenkin varmasti muistaa lapsuudestaan ainakin yhden pullanhuuruisen vierailun mummollassa. Niin minäkin. Ala-asteen jälkeen pullan syöminen,saati sen tekeminen on ollut kyllä minimaalista. Syynä tähän on taidonpuute (ei koske syömistä) sillä pullapitkoni tuppaavat olemaan kivikovia ja kuivia pötkäleitä. Olen tasan kerran onnistunut tekemään hyvän pullanpitkon, tai ainakin todella maukkaan. 

Mielessäni on jo jonkin aikaa pyörinyt pohjoisen jälkiruoka joka kantaa nimeä Revontuliparfait. Nimi on jo sen verran eksoottinen minunlaiselle hullulle jonka sydän ja sielu haluavat Lappiin asukiksi. Kyseinen parfait sisältää hillaa, variksenmarjoja ja karpaloita. Parfait sitten nautitaan melban, olikohan vielä puolukkamelban kera?

Parfaitin sijaan mieleni kuitenkin teki pullaa ja päädyin jälleen kauppaan hakemaan pullapitkoni. Pullasta puhuttaessa mieleen tulee aina pullavanukas. Pullavanukas on kyllä sellainen kestosuosikki itselle ja sitä ei ihan heti mikään pullaviritys lyö laudalta. Se on kuin tekijänsä, yksinkertainen, ei nätti mutta rosoinen. Yhdistämällä hienot Lapin maut ja pullavanukas saadaan aikaan hieno jälkkäri. Viime talvena myös hurahdin kinuskissa haudutettuun leipäjuustoon, joten lisäsin tähän myös leipäjuustoa. Enkä joutunut katumapäälle. Taas oivallinen jälkiruoka siinä mielessä, että siihen on hyvä heittää mahdolliset pullan jämät, ranskanleivän tai briossin jämät. Marjat pakkasesta ja jos on avattuja kermapurkkeja tai pala leipäjuustoa kaapissa. 

Mutta tässä taas yksi mahtavan makuinen, yksinkertainen ja nopeasti valmistuva jälkkäri joulupöytään. On väriä ja on makua. Maistuisko?

200g pullaa paloina

150g leipäjuustoa kuutioina

2dl kuohukermaa

3 keltuaista

1dl sokeria

ripaus kardemummaa

1dl lakkaa

1dl karpaloita

1dl variksenmarjaa/ mustikoita/Mustikkahilloa

1dl puolukoita

päälle:

sokeria

voinokareita

Vaahdota munat,kardemumma ja sokeri sekaisin vaahdoksi. Lisää sitten joukkoon kerma samalla sekoitaten. Lisää seokseen pullansiivut ja anna turvota hetki. Nostele sitten pullat voideltuun vuokaan ja lisää sekaan marjat sekä leipäjuustot.

Siivölöi sekaan vielä muna-kermaseos. Ripottele päälle vielä 1rkl sokeria ja voinokareita. Paista175 asteessa n.25-30min kunnes pinnassa kaunis ruskea pinta.

Joulunmakuinen pata, vai nimetäänkö ihan joulupukin padaksi?

Vaikka olen vieläkin possunposkien lumoissa, niin uutta pataa pukkaa jo markkinoille ja tätä voin suositella erityisesti sinne joulupöytään. Varmasti pataruoka joka tekee kauppansa sen maistuvan joulukinkun ohella.

Kohta sitä taas vouhotetaan oikein urakalla, eli joulu. Lasten kohdalla media on ottanut varaslähdön hyvissä ajoin, jokainen mainoskatko lauantai ja sunnuntai aamuna kestää tolkuttoman kauan pelkkine lelumainoksineen. Eikä sekään vielä riitä, nimittäin vaikka sulkisi töllön niin postimies kyllä tiputtaa lelulehtiä yms. joulukrääsä mainoksia kilokaupalla. Tosin ei pidä valittaa, jouluhan tulee joka vuosi ja kyllä tälläkin iällä pitäisi jouluhössötyksen olla itsestäänselvyys. Kritisoin joulua joka vuosi enemmän ja enemmän, silti itse H-hetkeä odotan enemmän kuin pikkupoikana. Olen jopa unelmoinut valkoisesta tekokuusesta, kaikki on siis menossa hämärämpään suuntaan.

Tässä on kuitenkin vielä about pari viikkoa ennenkuin joulukuu korkataan ja kyllähän sitä jo väkisinkin alkaa tippumaan kanelitankoja lihapatoihin.Toki kanelilla maustettua lihapataa syödään joulusesongin ulkopuolellakin ja hyvä niin. Stifado olkoon hyvä esimerkki lihan,kanelin ja neilikan yhdistelmästä. 

Minun hirvipatani sai makua kanelista mutta neilikan jätin väliin. Olen myös todella huono maustamaan neilikalla. Sitä on aina liikaa tai liian vähän joten vieroksun sitä kuin katajanmarjaa. Molemmilla on tapana joko kruunata tai  pilata ruoka. Neilikan korvasin kuitenkin kardemummalla joka sointui pimeään ja kylmään iltaan höyryävän,lämpimän lihapadan sekaan. Idea on alunperin jostakin ruotsinkielisestä ohjeesta. Ohjeesta jäi mieleen vain kardemumma ja lihana oli hirvi tai peura, minä menin hirven voimalla. Liemi koostui 2 pullosta punaviiniä sekä riistaliemestä, unohtamatta sipuleita jotka jätin todella isoiksi paloiksi. Samana aamuna torilta ostetut suppilovahverot päätyivät myös pataan pannun kautta. Fiiniä? Noup! Maistuvaa? Jep! voisiko tämän nyt nimetä vaikka joulupukin hirvipadaksi? Onhan Lasse Sieviselläkin oma ja jopa Jyrki Kataisella on omansa? Putinillakin on varmasti.. Media seksikäs nimi olisi siis joulupukin hirvipata, sen nimeen voi nimetä vaan, on joulupukin hampurilaista, joulupukin suosikki arpa, joulupukin vakio puhelin yms.  Syökö joulupukki sitten hirveä? Tuskin sen enempää kuin puhuisi iphonellakaa tai raaputtaisi casino arpoja ärrällä...

Oli miten oli, tässä on hyviä joulunmakuja oikeassa suhteessa. Voisin jopa vannoa, että tätä syödään meillä jouluna karjalanpaistin sijaan. Karjalanpaistia meillä on monena jouluna tehty, mutta nyt kyllä tehdään tätä. Simppeliä ja ajan henkeen sopivaa makua. Ja kun padan kannen avaa 3 tunnin uunissa olon jälkeen... no, kokeilkaa tai siis tuoksutelkaa itse. Lisukkeena oli hunajalla ja timjamilla maustettuja juureksia. Omaan pakkiin laitoin porkkanaa, selleriä, sipulia, lanttua ja perunaa. Annoin olla uunissa padan kanssa viimeiset 1,5 tuntia. Lopuksi maustoin hunajalla,timjamilla,suolalla ja pippurilla. Nam!

1,5kg Hirvenlihaa/naudanlihaa

2-3 rkl vehnäjauhoa

suolaa

muutama mustapipuri

4 isoa sipulia

1-2 pulloa punkkua

 riistalientä/lihalientä

200g Tuoreita suppiloita/muita sieniä

rosmariinia

2 laakerinlehteä

2 kanelitankoa 

1tl kardemummaa

2 murskattua katajanmarjaa

Mausta lihat suolalla ja pippurilla ja pyörittele sitten jauhoissa. Ruskista lihat kuumassa,öljytyssä pannussa. Kun väri on kauniin ruskea niin siirrä lihat pataan ja kaada sekaan pullo punkkua,paistetut sienet ja kaikki muut maut. Lisää riista/lihalientä sen verran että lihat peittyvät kokonaan. Nosta 200 asteiseen uuniin ja anna olla 15min. Laske lämpö 150 asteeseen ja anna muhia 2 tuntia. 

Nosta pata uunista ja siivilöi liemestä puolet kattilaan ja nosta pata takaisin uuniin, mutta laske lämpö 110 asteeseen. Kaada siivilöidyn liemen sekaan vielä toinen pullo punkkua ja anna kiehua kunnes puolet jäljellä. Tähän menee n.30min

Nosta pata uunista ja kaada liemi pataan. 

Hyvä, Halpa, Possunposki

Hyvä ja halpa on kombinaatio johon on aina mukava törmätä, varsinkin näinä taloudellisesti epävakaina päivinä. Jos jälleen jonain päivänä saa huokaista helpotuksesta ja yleinen taloudellinen kuumotus pohjolastakin hälvenee, niin olen varma että viime vuosina jopa trendiksi nousseet halvat ruhonosat pitävät suosionsa. Ainakin jos vanhat merkit pitävät paikkansa, sillä suuren suuri Ranskalainen keittiöhän on suosionsa ja kehityksensä saanut juuri maailmansotien köyhyysajan aikana. Silloin kokeista tuli kokkeja kun kokattiin mahtavia herkkuja siitä mitä käytettävissä oli. Samaan hengenvetoon luotiin klassikoita ja perustaa ruoalle josta me saamme nauttia vieläkin.

Olen pyrkinyt tässä lyhyen blogiurani aikana koota lukijoille omaa pikku osiota juuri halvoista ruhonosista. Aiemmin olen tehnyt mm. Veripalttua poronverestä, Bolognesea häränhännästä, keittoa possunkielestä yms.. ja onhan tätä possunposkeakin jo aiemmin tehty. Nyt käytin possunposkesta vielä halvempaa osaa, eli sitä lihaa joka on itse poskilihan alla. Juurikin sen rasvakerroksen alla piilee todellista kultaa, joka saadan hyötykäyttöön 10 tunnin matalalämpö kurituksella. Tämän todellisen herkun kohdalla puhumme muutaman euron kilohinnoista. Palat oli n.100gramman paloja jotka oli koneellisesti leikattu hienoksi ja kaikki ylimääräinen oli poistettu. Tuote on atrian ja pakkauskoko heilui alle 500gramman kohdilla. Kannattaa siiis käydä kauppiaasi juttusilla ja tilata Atrialta tätä herkkua. Hinta ei varmana päätä huimaa. Snellmaniltakin saa possunposkea, mutta se on sous vide ja valmiiksi kypsä tuote. Tosin siinä tapauksessa vältyt 10 tunnin uunittamiselta ja hinta on ehkäpä alle 10€:n kiloluokkaa. 

Hypetys possunposkesta on laantunut sitten viime vuodesta ja tämän vuoden alusta, mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että kauppiaat (kauppahalleja lukuunottamatta) eivät sitä valikoimiinsa ota. Onko vika sitten kauppiaissa vai toimittajissa? Vai onko syynä se, että nämäkin herkut "tuhlataan" makkaroihin ja jauhelihoihin yms.launtaimakkaroihin. Eikä tuotetta sitten voida ylihinnoitella niinkuin naudanlihaa. Monesti isoimmat teurastamot leikkaavat näitä harvinaisempia ruhonosia vain ravintoloihin, sääli sinänsä. Ammattikeittiöstä kun omanikin hain. Tosin toisen epäonni oli toisen onni. Kaverin kaveri, joka on myös kokki, oli tilannut valmiiksi kypsää poskea, mutta saikin raakana posket. Joten osuin 10kg:n kultalastiin ja kävin noutamassa aarteet itselleni. Tämä ei siis ole mikään sponssi vaan pikemminkin pelastin lihat roskalaatikolta. Lounasruokalalla kun ei ole aikaa (joka on rahaa) valmistaa näitä 10tuntia. Toki osan pidin itse ja suurimman osan lahjoitin muutamalle kaverille.

Leivitä prässätyt posket vehnäjauhoilla ennen paistamista

Toivoisin kuitenkin että leikkaamot alkaisivat näitä kauppaamaan siinä missä lapaa, potkaa, kieltä, sydäntä yms. Varsinkin kauppiaiden olisi aika herätä, ja tajuta tämän ruhonosan oikea arvo. Laadultaan ja maultaan se hakkaa kuitenkin lavan ja potkat mennen tullen. Maku on lähimpänä joulukinkkua ja poski sopii loistavasti nyhtöpossuksi jonka jämistä voi jalostaa vielä prässättyjä piffejä. Prässäämällä siis saa loistavia pihvejä, ja se on hyvä tapa hyödyntää esim. nyhtöpossun jämät jota usein jää isojakin määriä kun isoja paloja haudutellaan. Meillä on duunissa listalla myös prässättyä häränhäntää josta asiakkaat ovat kovastikin diggaileet, vink vink jos kotosalla häntää kokkailette. Sillä Sipuli Blogin Portteri - Entrecote yhdistelmästä innostuneena kylvetin posket portterissa, mutta myös tumma olut käy mainiosti tähän. 

2kg possunposkea

lihalientä

1pullo portteria (33cl)

suolaa

pippuria

Suolasin possunposket ja rouhin pintaan pippuria. Laitoin palat pakkeihin (2 pientä) rasvapuoli ylöspäin ja lisäsin lihalientä sen verran että nestettä oli n.1cm ja sitten loput portteria niin että lihat peittyivät. Nostin foliolla vuoratun pakin 200 asteiseen uuniin ja annoin olla 10-15min jonka jälkeen laskin lämmön 110 asteeseen ja annoin muhia kaikessa rauhassa 10 tuntia. Viimeksi kun postailin lampaanpotkista, niin heräsi kysymys kommenteissa että miksi ensin 200 astetta 10 min ja sitten lämpö alas? Vastaus on Maillard reaktio . Milman sanoin: 

 "10 minuuttia ensin tosi kuumassa lämmössä aiheuttaa Maillard-reaktion jossa ruoka-aineiden sisältämät aminohapot ja pelkistävät sokerit reagoivat keskenään tuottaen sitten paljon erilaisia yhdisteitä, jotka antavat esim. paistetulle lihalle tms tyypillisen värin ja aromin. Maillard -reaktio eli karbonyyli-amiini -reaktio on sen värin ja maun kannalta tosi tärkeä tapahtuma ruoanvalmistuksessa."

Maillard on tuttu pihvinpaiston kemiasta, mutta se pitää kutinsa myös pitkässä haudutuksessa ja näin minutkin on opetettu. Milma kävi sen vielä pukemassa sanoiksi. Minä kiitän.

Kun lihat ovat muhineet sen 10 tuntia on ilmassa herkkujen tuoksua ja tuntuu kuin joulu olisi tullut. Sellainen huumaava joulukinkun tuoksu meinaan pöllähtää kun repäisee foliot pakista. Sitten vain lihat laudalle, 2 haarukkaa käteen ja aloitetaan lihan repiminen langaksi. 

Kun lihat on revitty, pakkaa ne tiivisti sopivan kokoiseen, leivinpaperilla tai kelmulla vuorattuun vuokaan n.2-3cm kerrokseksi. Laita päälle vielä leivinpaperi/kelmu ja n.2-3kg painoa ja nosta kylmään. Anna olla mieluiten yön yli tai ainakin 2-3tuntia kunnes levy on kiinteä ja kestää nostamista. Leikkaa sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi, leivitä vehnäjauhoilla ja paista voissa. Nam! 

Täällä prässätyt posket nautittiin valkosipulilla ja timjamilla maustetulla palsternakkapyreellä. Kastikkeen virkaa hoiti sipulikastike. Itse asiassa kastikkeen tein vähän samalla tavalla kuin sipulikeiton. Pohjana vehnäjauho ja voi, nesteenä lihaliemi, mutta voit toki käyttää kana tai kasvislientäkin. Sipuleita hauduttelin puolisen tuntia pehmeäksi, lisäsin valkoviinin ja konjakin ja annoin kiehahtaa. Lopuksi vielä sekaan voita ja herkullinen sipulisoosi oli valmis. Soosi sopii muuten tosi hyvin pannupiffillekin.

Oi,oi Pitkään haudutetut lampaanpotkat..

Jos kaupassa tulee vastaan 2kg komeita lampaanpotkia ei niitä voi vältellä. Varsinkin jos tiedossa on vielä se, että ne ovat mielettömän herkullisia ja meheviä muutaman tunnin kurituksen jälkeen uunissa. Potka on varmasti parhain osa lampaasta heti kareen jälkeen, tai oikeastaan aika tasoissa mennään. Potka saa edukseen vielä edullisemman kilohinnan. 

Kuka kesää edes kaipaa kun pöydässä on pitkään haudutettua lampaanpotkaa punaviinissä ja kylkiäisenä valkosipulilla ja pekonilla rikastettua muusia?-Ei kai kukaan. Ainakaan en itse, ja lisäksi tälläisellä mätöllä kyllä jaksaa pimeämmänkin ajanjakson. Kulinaarisessa mielessä syksy ja talvi on minulle sitä herkullisinta aikaa. Tämä näkyy niin blogeissa kuin meidänkin pöydässä. Pataruokien ja piiraiden määrä on noussut 190% kuukauden sisällä. Itse asiassa isänpäivänäkin tuli väännettyä kunnon hirvipataa, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. 

Sopivasti vielä pataruokien teemaan osui myös kuukauden ruokahaaste, jonka järjestäjä grillaa & chillaa kaikessa rauhassaan patojen äärellä. Eli aiheena on siis pataruoka. Hetken kelailin lähdenkö mukaan tällä vai hirvellä, mutta tällä mennään. Pataruokaan syksyn ja talven maut kulminoituu, eli padat porisemaan! Ja jos lampaanpotkia ei löydy, niin tämän voit tehdä samoin naudasta,possusta ja kanankoivetkin sopii tähän enemmän kuin hyvin!

2kg Lampaanpotkaa

suolaa

pippuria

Rosmariinia

Vehnäjauhoa

Koko touhu on hyvä startata veistelemällä potkasta luu esille. Se on vain ulkonäkö seikka ja siitä on hyvä nostaa lihat. Mikäli luu irtoo lopussa nostamalla lihasta on potkat täydellisä. Muutama viilto kalvoihinkaan ei ole pahitteeksi. Mausta potkat ronskisti suolalla ja pippurilla. Maustamisen jälkeen potkat kannattaa leivittää vehnäjauhoilla, joka taas tuo ruskistettaessa kauniin värin ja siinä sivussa vielä toimii hyvänä suurusteena kastikkeelle padassa. Tässä vaiheessa voit myös pujottaa rosmariininoksat luihin, mutta ne voi myös lisätä viimeisenä koristeeksi. Rosmariini kuitenkin tuo mukavaa potkua soosiin joten voit heittää oksan tai pari pataan ja noukkia ne lopuksi pois.

Liemi

Porkkanaa

1 varsiselleri paloina

2 isoa sipulia lohkoina

1 solo valkospuli

6 mustapippuria

2 laakerinlehteä

1 pullo punkkua

5dl Vahvaa lihalientä

200g paseerattua tomaattia

2rkl tomaattipyrettä

1rkl sokeria

1tl kuivattua timjamia

Liemeen töräytin omasta maasta vielä nostettuja nättejä,makeita pikkuporkkanoita. Mutta mikäli käytössä on isompia porkkanoita kannattaa ne ainakin puolittaa pituussuunnassa. Sekaan selleriä, sipulia isoina lohkoina ja kokonainen murskattu solo valkosipuli tai 4 kynttä. Freesaa öljyssä ja kun alkaa pehmenemään niin lisää sekaan pyree ja freesaa vielä hetki. Sitten kaada sekaan lihaliemi,punkku ja paseerattu tomaatti ja anna kiehahtaa. Lisää lopuksi kaikki  muut maut. 

Sitten vain sekaan ruskistetut lampaanpotkat, tarkista että nestettä tarpeeksi ja että lihat peittyvät. Lisää tarvittaessa vettä.

Nosta pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla 10min, jonka jälkeen laske lämpö 150 asteeseen ja anna muhia 2,5tuntia.

Kaada neste pois padasta kattilaan. Valele potkia hieman soosilla ja laita takaisin uuniin. Sillä aikaa keitä kastike kokoon. Nosta potkat uunista, kaada soosi päälle ja tarjoa pekonilla ja valkosipulilla maustetun muusin kera.