Jäähyväiset blogille. Kiitos mukana olleille ja mukaan tuleville

nyyh...

On tullut aika pistää pillit pussiin tälle blogille. Vajaan kahden vuoden ikään melkein ehtinyt blogini on nyt tullut matkansa päähän ja on aika kiittää kuluneesta kaikkia lukijoita ja erityisesti myös kaikkia niitä jotka ovat juttujani lueskelleet ja reseptejäni kokkaillut.

Mutta kuten vanha sanontakin kuuluu että "vanhasta on luovuttava jos haluaa uutta tilalle" se myös pitää paikkansa tässäkin asiassa.

Bloggaaminen siis jatkuu mutta hieman eri paikassa ja uusien haasteiden merkeissä. Blogini jatkuu toisaalla mutta samalla nimellä ja eri osoitteella. Olisin todella iloinen mikäli jokainen joka blogiani seuraa tai kivasti sitä omaan blogiinsa linkittänyt, niin päivittäisi tilalle uuden blogini.

Tämä vain sillä jos blogini on mielenkiintoa herättänyt. Mielellään jatkaisin bloggaamista ja keskusteluja ja kommentointia myös jatkossa kaikkien tähän asti mukana olleiden kanssa.

Uusi blogini on löytyy Maku-lehden sivuilta, tai tarkemmin sanoen Maku.fi sivuilta ja mukana on myös joukko muitakin varmasti ennestään tuttuja blogeja. Uusi blogini löytyy osoitteesta http://www.maku.fi/blogit/onko-nalka

Erityisesti haluaisin vielä kiittää kaikesta etenkin blogirinkiä jonka kautta olen oppinut paljon bloggaamisesta ja sitä kuinka arvostaa omaa tekemistään. Kiitokset Annelle,Lauralle ja Markolle ringin toimistoon mahtavista kampanjoista ja tuesta ja siitä, että kestitte hyvin sitä joka joko myöhästyi tai sai kaiken aikaan viime tingassa.

Lisäksi haluan vielä kiittää Liemessä?-Blogin Jenniä kaikesta avusta, Chez jasua inspiraatiosta ja esimerkistä kuinka olla uskollinen omalle tyylilleen, Kaikki Äitini Reseptit Nannaa, unohtamatta loistavaa Andalusian Auringossa-blogia,Siskot Kokkaa, Habanerokitchen,sokerivaltakunta, Vatsasekaisin kilinkolin, kokit & potit, Sweet food o mine yms... ja kaikkia teitä jotka olette myös tsempanneet tätä kasvoa eteenpäin kivoilla kommenteilla ja muutenkin olleet mukana.

Toivottavasti olette mukana myös jatkossakin, eihän tässä muutu kuin osoite. Naama ja verkkarit pysyy samana ja liha maistuu edelleen ylikypsänä ja raakana.

Kiitos kaikille! Toivottavasti sama meno jatkuu edelleen!

Hyvää Syksyä!

Ps. tämä vanha blogi jää kyllä vielä henkiin mutta saa nähä koska palaan tänne sorvin ääreen. Uusi blogi ei ole vielä ihan lopullisessa kunnossa mutta kyllä sinne jo uutta settiä tulee.

2 herkullista askelta kohti meksikoa

Blogi on mukana Valion ja blogiringin järjestämässä kampanjassa jossa on tarkoitus keksiä reseptiikkaa uudelle Valion TexMex Juustoraasteelle.

Koska sosiaalinen media miljoonine hakukoneineen on pullollaan tortillaa, enchilladaa, quesadillaa sun muuta salsaa, niin ajattelin lähestyä Meksikoa hieman eri suunnasta pitäen homman kuitenkin sen makuisena.

Koska minulle Meksikolainen keittiö nojautuu teittyihin asioihin, niin myös reseptini nojaa niihin. Juustokumina,chili,paprikajauhe,avocado,salsa,lime, niihin turavudun tuon tuosta. Kliseisiä kuin sombero ja tekoviikset mutta jostain ne kliseetkin alkunsa saavat.

Koska etanat on minulle suurinta herkkua ja myös TexMex ruoka, niin nyt sain ajatuksen yhdistää Ranskalaisen klassikon ja Meksikolaiset maut. Toki etanoita yt syödään ympäri maailmaa mutta... niin.

Etanoiden perinteinen valkosipuliversio provencale korvattiin mahtavalla texmex voilla johon makua haettiin korianterista,valkosipulista,juustokuminasta, chilistä,savupaprikasta ja limestä. Päälle vielä tuhti gratiini Valion texmex juustoraasteesta.Voita kannattaa tehdä heti kunnon köntti, sopii loistavasti myös maustevoina pihveille!

Etanat Tex Mex Mex

12kpl etanoita (2x6kpl pannua)

2 kourallista Valio Tex Mex juustoraastetta

texmexvoita

50 pehmeää voita

1tl juustokuminaa

1tl savupaprikajauhetta

1 tuore chili silputtuna

1 valkosipuli raastettuna

½punttia korianteria

1 limen raastettu kuori

½limen mehu puristettuna

sekoita sekaisin tahnaksi ja annostele etanoiden päälle.

Lisää päälle kourallinen juustoa per pannu

Gratinoi 200 asteisessa uunissa 10min.

Nauti etanoiden kanssa patongin sijaan maissilastuja

Toisena herkkuna kokkailin pannupizzaa. Ei niin perinteistä Meksikoa mutta kyllä sielläkin pizzaa syödään paljon ja variaatioita pizzasta on paljon. Tässä ohjeessa pizza täytetään lihalla ja salsalla, kuorrutetaan Valion Tex Mex juustoraasteella ja lopuksi kruunataan, avocadolla ja ranskankermalla niin hyvä tulee. Tähän hommaan valurautapannu on paras ja mikä parasta taikinaa ei tarvitse nostattaa!

Tex Mex Pannupiizza

2 pientä valurautapannullista

Pohja

1dl vettä

3,5dl vehnäjauhoja

1tl suolaa

1,5tl leivinjauhetta

loraus maissi-tai oliiviöljyä

Lämmitä uuni 250 asteeseen ja nosta voideltu valurauta pannu uuniin lämpiämään.

sekoita kuivat aineet ja lisää veden sekaan.

sekoita taikinaksi ja pyöritä taikinasta pyöreä lätty.

Ota pannu uunista ja laita taikina pannulle, niin että taikinaa on reilusti reunoilla asti.

Täytä pizza

Täyte:

250g Karitsan jauhelihaa (myös nauta käy)

1tl chilijauhetta

1tl juustokuminaa

1tl savupaprikajauhetta

½tlkanelia

1tl valkosipulijauhetta

suolaa makusi mukaan

2dl salsaa

½ sipuli renkaina

2 tuoretta chiliä

1 pussi Valio tex mex juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja mausta mausteilla.

Lisää sekaan salsa ja sekoita.

Kaada jauhelihakastike pizzapohjalle.

Lisää päälle pussi juustoraastetta

lado päälle sipulia ja tuoretta chiliä.

Paista 250 asteessa n.6-8min

Yhteistyössä Blogirinki & Valio

Kotiuokaa viimesen päälle: Kanaa dijonin ja ranskankerman kanssa

Kotiruokakin voi olla ravintolatasoa ilman että se on vaikea tehdä tai, että se vaatisi miljoona komponenttia ja kattilaa. Ranskalaisen keittiön helmi on kanapata joka saa makunsa maukkaasta Dijon sinapista ja täyteläisestä creme fraichesta.

Tämä on siis esimerkki mielettömän helposta kotiruoasta jonka tekeminen ei vaadi tekijältään juuri mitään. Valkosipuleitakaan ei tarvitse kuoria vaan ne voi heittää sekaan kuorineen. Oikeastaan lopun homman hoitaakin uuni.

Vaikka pata onkin pullollaan kermaa, niin se ei ole liian tuhtia. Kylkeen kun vielä paistaa rapeaa pekonia ja höyrytettyjä ruusukaaleja ja miksaa ne keskenään pannulla, niin lisukekin on helposti hoidettu.

Mitä tässä enempiä länkyttämään, hyvä ja helppo kotiruoka kunniaan. Näillä mennään.

Kanaa dijonissa ja ranskankermassa

1,5kg kanaa (koipia, koipireisiä,rintaa,paisti jne.)
vehnäjauhoa
suolaa
pippuria
kuivattua timjamia
4 valkosipulinkynttä
2dl valkoviiniä
3rkl Dijon sinappia
1prk creme fraichea
2dl kuohukermaa

(konjakkia, jos haluat fiinimmän version)


Pyörittele kanapalat sinapissa, mausta suolalla,pippurilla ja kuivatulla timjamilla.

Pyörittele lopuksi vehnäjauhoissa.

Nosta pataan tai vuokaan. Kaada pohjalle valkoviini ja heitä sekaan valkosipulin kynnet.

Paista 200 asteessa n.20-25min.

Yhdistä creme fraiche ja kerma

kaada seos vuokaan ja paista vielä 175 asteessa n.30min

Syksy,Pataruoka, Riista

Lihan suurena ystävänä elän jälleen mieluista aikaa vuodesta. Riistaa kun alkaa tippumaan kauppojen hyllyille ja ravintoloiden listoille.

Nyt korkkasin riista ajan villisialla. Satuin samaan käsiini hvyän palasen villisian niskaa joka onkin paras osa elukasta jota olen kokkaillut.Villisikaakin on nykyään jo kaupoista saanut mutta silti liian harvakseltaan. Tosin se johtuu varmaan huonosta menekistä. Valitetttavasti, sillä villisika on mielettömän hyvää lihaa. Tosin sen valmistuksessa kannattaa olla tarkkana eikä sitä sovi hauduttaa kuin possua.

Villisika on vähärasvaista ja täten myös kuivuu helposti ja jos kuivaa lihaa olet syönyt, niin tiedät että siinä ei ole mitään järkeä. Lisukkeeksi ei kannata valita mitään kauhean tulista tai mitään muita vahvoja makuja, enkä suosittele niitä millekään riistalle. Riistassa on oma hyvä maku jota ei kannata peittä,rasvan kanssa ei tosin tarvi pihtailla.

Villsialle tein hvyän syksyisen lisukkeen punakaalista ja omenoista. Lisäksi vielä kastiketta paahdetuista valkosipuleista ja ihan vain kunnon pottuvoita!

Jos siis satut saamaan näppeihisi villisikaa, niin älä epäröi! Saman voit toki tehdä ihan porsaan kasslerista tai kyljestä.

Villisian kassleria, punakaalia ja omenoita

n.1kg villisian niskaa (tai porsaan kassleria)
n.100g pala savukylkeä
1 kokonainen punakaali
2 punasipulia
4 isoa omenaa
2 valkosipulinkynttä
2-3 laakerinlehteä
5dl appelsiinimehua
1 sitruunan mehu puristettuna
3rkl omenaviinietikkaa
2rkl voita
suolaa
pippuria

Suolaa villisian niska huolella.
Ruskista villisian niska pannulla ja ota siihen hyvä väri pintaan.
Pilko punasipuli ja punakaali silpuksi.
lohko omenat lohkoiksi.

Laita kattilaan pieneksi leikattu savukylki ja ruskista kullan ruskeaksi. Lisää punasipulit. Kun sipulit pehmenee, niin lisää voi,kaali ja valkosipuli. Sekoittele sekaisin kunnolla. Lisää sitten etikka ja appelsiinimehu sekä laakerinlehti ja mausteet.
Anna hautua kattilasssa kunnes kaali pehmenee pikkaisen.

Ota uunivuoka ja kaada kaaliseos vuokaan. Lisää päälle lohkotut omenat ja purista päälle sitruunan mehut.
Nosta päälle vielä kokonainen villisian niska. 

hauduta 150 asteisessa n.tunti

Tarjoa muusin ja kastikkeen kanssa.

Maailman paras pottuvoi

1kg perunoita
200g voita kuutioina
suolaa maun mukaan

Keitä perunat kypsäksi,aivan ylikypsäksi.
siivilöi neste pois.
kaada takaisin kattilaan ja lisää kerma ja voi.
survo sekaisin. Ei tarvi olla hienoa ja sileää.
maista ja suolaa makusi mukaan.

Lihaa parhaimmillaan: Luomu porsaan niskaa, peston, oliivien ja juurespannun kanssa

Lihaa, lihaa ja lihaa. Siitä on paksun rasvakerroksen lisäksi tämä bloggaaja tehty. Blogini on myös mukana Kotitila.fi:n Lihaa Parhaimmillaan respetikisailussa.Kotitila.fi sivuilla kannattaa käydää katsomassa. Sieltä saa myös tilattua luomulihaa kylmäkuljetuksena suoraan kotiovelle. Ensimmäisessä osiossa grillailtiin kirsikka BbQ possua joka sai hyvän vastaanoton ja miellytti jopa itse Sasu Laukkostakin siinä määrin, että finaaliin mentiin.

Nyt toisessa osiossa luomulihoista haetaan reseptiä satokauden teeman mukaisesti. Pakkasesta kun löytyi vielä luomupossun niskaa, niin siitä oli helppo alkaa rakentamaan satokauden herkkua. No, kyllä pulled pork oli mielessä mutta ei sydämessä. Possua kun on kulunut vuosi tullut revittyä siinä määrin, että oli aika hakea vaihtelua. 

Ideana on kehitellä reseptiikkaa jossa hyvä luomuporsaan oma maku pääsisi kukoistamaan edukseen. Pitkässä haudutuksessa vaan tuppaa tuo maku hieman kärsimään, huonoa se ei ole mutta ei myöskään kovin pääosassa loista. Lähdin siis luomaan satokauden herkkuni muulla tavalla.

Maistaessani Fontanan pestoa joka on tehty aurinkokuivatuista tomaateista sai innostumaan tekemään siltä pohjalta jotain. Mutta koska halusin hieman nähdä vaivaa, niin päätin kopioida idean ja viime tingassa kyhäillä oman pestoni. Jos et jaksa tai halua vääntää omaa pestoa vaan oikaista, niin onneksi kyseistä pestoa saa myös valmiina.

Lopulliseksi tuotteeksi sitten valmistui porsaan niskaa, peston, oliivien ja satokauden juureksia sun muita. Ideana on tehdä ruoka jolla ruokkia isompikin seurue pöydässä. Kanna liha pöytään leikkaa siivuiksi, laita kastike erikseen ja tarjoa juureksetkin erikseen. Lautaset pöytään,älypuhelimet kiinni ja ruoka jakoon. Näin ruokailusta saadaan mukavan sosiaalinen ja maukas tapahtuma.

Porsaan niskaa, pestokastike aurinkokuivatuista tomaateista ja oliiveista. 

Kastike:

Pesto: (tai esim. Fontanan valmis aurinkokuivattua tomaattipestoa)

200g aurinkokuivatuista tomaatteja

50g parmesaania

3 valkosipulinkynttä

1puntti basillikaa

aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

kourallinen manteleita

suolaa

pippuria

Laita kaikki ainekset blenderiin ja kaada sekaan öljyä kunnes seos on tasainen.

1 iso sipuli

1prk Mutti tomaattimurskaa

3-4 valkosipulinkynttä

1prk oliiveja (esim. Fontana,mantelitäytteiset)

Freesaa sipulisilppu öljyssä ja lisää pesto. Freesaa hetki ja lisää loput aineet.

Porsaan niskaa:

n.1kg Leppälän luomu porsaan niskaa (kotitila.fi)

n. 2rkl hunajaa

1rkl timjamia

1rkl savupaprikajauhetta

1rkl sinappijauhetta

suolaa

Hiero suola lihan pintaan ja valele hunajalla. Sekoita muut mausteet keskenään ja hiero lihan pintaan. 

Sido paistinarulla tiukaksi rullaksi. Nosta liha pataan kastikkeen päälle. Nosta pata 200 asteiseen uuniin ilman kantta ja paista 15min.

Alenna lämpöä 150 asteeseen ja laita kansi päälle. Anna hautua uunissa vielä 50min. 

Nosta liha padasta ja anna vetäytyä n.10min ennen siivuiksi leikkaamista. 

leikkaa liha siivuiksi ja tarjoa kastikkeen ja juuresten kanssa.

Juurekset:

1 kyssäkaali pieninä kuutioina

3 porkkanaa kuutioina

1 selleri kuutiona

6 perunaa kuutioina

suolaa

pippuria

1rkl voita

hunajaa

persiljaa

Kiehauta juurekset suolatussa vedessä, n.3-4min riittää. Juurkset saa jäädä napakoiksi.

Lisää pannulle öljyä ja freesaa hetki. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sitten voi, hunaja ja silputtu tuore persilja. Sekoita sekaisin hyvin ja tarjoa.

Yhteistyössä Kotitila.fi

Muista että paahtamalla tulee parasta ja tulevaisuus on meidän käsissä!

Kukkoa olis tarjolla nyt. Tuota hyvinkin vähän käytettyä herraa joka hoitaa kurinpidolliset asiat ja pitää isommankin akkalauman ojennuksessa. Kukko on todellakin se perheen pää mutta usein sen rooli ei sen enemmäksi muutu ja lautasille se päätyy harvemmin,ainakin Suomessa. Eikä kukkojen osuus kovin kummoinen kanaloissa ole ja on varmaan siksikin harvinainen, ei sitä ainakaan ihan  pienimmistä lähikaupoista taida löytyä.

Mistä minä sitten kukkoni taioin? Sain kontolleni puolisoni serkun toimesta tehtävän harventaa kukkojen osuutta kanalassa jossa kukkoja on huimat parikymmentä. Koska egoilu kukkojen kesken kasvaa välillä hyvinkin kovaksi, niin näitä koviksia on vähennettävä. Pojat kun rupeavat ottamaan turhan herkästi mittaa toisistaan ja siinä sitten aina jotain sattuu pahemmin. No siinä sitten harvennettiin mieslaumaa n.15 kukon verran. Suosi kukkoa, kukko on hyvää. Kukko on tosin todella vähärasvainen joten reilu voin käyttö on sallittua, kukkoa ei myöskään kannatta uunissa pitää liian kauan tai se kuivuu todella helposti. Kun nämä asiat huomioi, niin kukko on todellakin yhtä hyvää kuin kana. Tosin ainoa miinus vapaasti elävissä kukoissa ja kanoissa on juurikin se rasvattomuus ja liha ei ole niin mehevää kuin tehotuotetuissa tipuissa jotka vaan lihovat liikkumatta. 

Tämä lienee loogista. Esim. Minä joka olen rasvainen kokki ja liikun liian vähän, olisin varmasti maukkaampi kuin kenialainen pikajuoksija. Mutta jo yleisen kunnon pohjalta tämä Kenialainen pikajuoksija on varmasti virkeämpi, iloisempi ja joutuu syömään vähemmän antibiootteja ollen terveellisempi kaveri. 

On myös toinen syy miksi kukko päätyi lautaselle ja jopa blogiin asti. Minua pyydeltiin funtsimaan reseptiä jossa olisi ajateltu tulevaisuutta ja kestävää kehitystä. Eli millaisena näen ruoan tulevaisuudessa kun kysyntä kasvaa. Haarukanjälki niminen projekti on tämän idean taustalla ja oli oikein kiinnostava tarttua asiaan.Mitään mato tai toukkapasta reseptiä en nyt lähtenyt tekemään. Sen sijaan pysyn tavallisemmissa jutuissa ja kukossa. Itse olen kuitenkin suurkuluttaja varsinkin lihapuolella ja kammoan ajatusta, että tulevaisuudessa syön jotakin kloonattua nautaa tai laboratoriossa keinotekoisesti valmistettua lihaa jolla ei ole mitään tekemistä lihan kanssa. Itse näen, että homma pysyy kurissa parhaiten näin: Syödään sen verran mitä tarvitaan, ei heitetä ruokaa roskiin. Esim. Pikaruokala Rax jossa ahdetaan itsensä yrjöömispisteeseen ja kaadetaan ahneuksissa täytetty viimeinen lautanen roskikseen kun ei vaa jaksa mutta oli pakko kun kerran maksoin.  santsata Syödään määrän sijaan laatua, silloin ruoka on terveellisempää enkä tarkoita laadukkaalla jotakin kiinalaista rotuhärkää joka maksaa 500euroa kilo. Käytetään raaka-aineista kaikki mahdollinen eli sisäelimet ja luutkin hyötykäyttöön, perunankuorista saa sipsejä, luista lihalientä jne. Eläimessä on muitakin syötäviä sisäelimiä kuin maksa esim. sydän,munuainen,kivipiira, kateenkorva jne. Opetellaan syömään monipuolisesti. Kun kotona ollaan avoimia uusille ruoille, niin todennäköisesti lapsetkin on ja isomapana he tarjoavat lapisilleen maukasta kivipiira salaattia. Luomu on hieno asia mutta ulkomailta kärrätyn luomun sijaan kannattaa suosia kotimaisia,lähellä tuotettuja raaka-aineita, tämä on paljon parempi ja oman lähialueesi tuottajat pysyvät lestissään. Kas, näin minä paransin maailman muutamalla lauseella. No,ainakin yritin ja jatkan ainakin oman pienen maailmani parantamista omalta osaltani. Itse olen koonnut herkullisia reseptejä halvoista ruhonosista jotka löydät klikkaamalla tästä. Sieltä löytyy kaikkea kielestä häntään. Edullinen on todellakin myös hyvää jos vaan jaksaa yrittää.

Sitten kukko reseptin pariin. Kuten otsikko sen sanoi, paahtamalla tulee parasta. Kaikessa helppoudessaan kukon tai kanan voit valmistaa helpoiten paahtamalla sen. Eli jos kukkoa ei löydy, niin tämä toimii myös kanalle. 

Paahdettu kukko ja lehtikaalicoleslaw

2-4:lle

1 kukko
100g huoneenlämpöistä yrttivoita
1 oksa rosmariinia
2 tuoretta valkosipulia
1rkl savupaprikajauhetta
1tl kuivattua timjamia
1 luomu sitruunan raastettu kuori
sormisuolaa
mustapippuria


Halkaisin kukon kahtia,maustoin rosmariinilla,timjamilla,savupaprikalla,suolalla,pippurilla ja sitruunankuorella. Laitoin nahan alle yrttivoita, lisäksi voitelin puolikkaat myös päältä yrttivoilla. Yrttivoi on helppo tehdä tai ostaa valmiina. Sekoita 100g voita, nippu persiljaa ja 1 raastettu valkosipulinkynsi ja sen on siinä. Nosta kukko uunipakkiin ja lorauta pohjalle 2dl vettä niin tipunen ei kuivu paahtamisen aikana.

Paahdoin 200 asteessa kunnes sisälämpö rinnan kohdalta 70 astetta.

Lehtikaalicoleslaw

Lehtikaalia silputtuna
2 porkkanaa raastettuna
½ punakaali raasteena
1dl maustamatonta jogurttia
1 omena raastettuna
2rkl saksanpähkinöitä rouheena
suolaa
pippuria

yhdistä kaikki ainekset ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua kylmässä n.tunti