Laavakakku a.k.a suklaata & karamellia tihkuva fondantti

Oletko dieetillä? Hyvä,sillä haluan pilata sen tyrkyttämällä suklaata ja suolakaramellia tihkuvaa fondanttia. Joissakin porukoissa tämä kantaa myös suomenkielistä nimeä laavakakku. En minä oikeasti halua kenenkään dieettiä pilata, härnätä korkeintaan hieman. Senkin teen vain siksi, että minulla ei ole itsellä minkään sortin itsekuria ruoan suhteen. Nautin ruoasta ja sen tekemisestä, lasku nautinnoista tulee sitten myöhemmällä iällä miehille tyypillisten sydän-ja verisuonitautien muodossa. 

Antaa kuitenkin kihdin ja tukkoisten suonien vielä odotella. Pianhan jo laskiaispullaa mutustellaan villisti mutta minä olen euroopan huonoin leipuri ja pullataikinastani tulee aina muovailuvahaa tai pullat ovat kuin kiveä. Jätin siis laskiaispullat muiden blogien tehtäväksi. Blogimaailmasta varmasti löytyy ja tulee vielä löytymään läjä laskiaispulla ohjeita, minä olen erilainen nuori ja tarjoan laavakakkua. 

Valehtelisin rumasti jos väittäisin, että laavakakku ei ole hyvää. Se ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä. Ainakaan niille jotka ovat suklaata maistaneet. Viimepostaus friteeratuista siankorvista sai koiranomistajat ja lähiaulueen susikoirat innostumaan enemmän kuin itse ruokafriikit. Nyt uskoisin, että tämä suklaakasa ei mene koiranruokakategoriaan. Jos menee, niin kadehdin niitä koiria. Santeri Hämäläinen olisi tehnyt nämä raakasuklaasta ja lucumajauhoista lipittäen samalla pullollisen jotain luomuviiniä mutta jättänyt museopyörän kellariin sillä riskillä, että edessä olisi tankojuopumus. 

Minä paukuttelin suklaata kunnolla ja sisältä pursuaa vielä suolakaramellia. Uskokaa pois, nämä maistuvat sen jälkeen kun on Stigalla laskenut hiekkasta mäkeä ja imeskellyt hernerokkaa. Jälkiruokana myös aika näyttävä, varsinkin jos haluaa hitusen keulia taidoillaan esim. kaveriporukalle. 

Fondantti on jälkkäri joka joko onnistuu täydellisesti tai epäonnistuu totaalisesti. Joskus on nimittäin hermot menny. Töissä jouduin kerran tekemään näitä parikymmentä kerralla ja blöröksi meni. Asiakkaat sitten "kiltisti" odotti vielä toiset 16 minuuttia uutta satsia. Unohdin nimittäin voidella vuoat ja kiinni jäivät. Hermosin, punastelin ja opin. Tässä nyt ohje jolla varmasti onnistut. Valkuaisvaahdon lisäksi massaan tulee myös leivinjauhetta joten varmasti nousee, eikä ihan helposti lässähdä. Tarjoa fondantti suoraan uunista, älä jätä pöydälle odottamaan tai ainakaan missään nimessä nosta kylmään. Kaveriksi sopii jäde tai kesää silmällä pitäen mansikat.

 4:lle

125g tummaa suklaata
70g voita

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

3 keltuaista
2rkl muscovadosokeria

vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. 

1½dl  vehnäjauhoa
1tl leivinjauhetta

Yhdistä aineet ja kaada sokerivaahtoon. Lisää myös suklaa-voiseos. sekoita samalla

3 valkuaista
8tl kondensoitua maitoa (Törsleffs)
sormisuolaa
8 palaa suklaata

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja älä sekoita, vaan nostele varovasti massaan. 

Käytin kondensoitua maitoa jota ei tarvitse keittää vaan se oli jo valmista karamellia. Yhdistä karamelli ja ripaus sormisuolaa sekaisin.

Voitele vuoat (2dl) ja lado pohjalle massaa sen verran, että pohjalla on noin 1cm verran massaa. laita jokaiseen keskelle 2tl kinuskia ja pala suklaata. Lisää päälle vielä massaa mutta älä täytä vuokia ihan täyteen.

Paista 180 asteessa n.16-18min

Kumoa lautaselle ja tarjoa heti. voit koristella vielä tomusokerilla jos haluat.

Siankorvaa & Raanavettä eli friteerattuja siankorvia savuvalkosipulimajon kera

"Siankorvaa ja raanavettä, siinä on työttömän menu" niin se Mustajärvi rallatteli joskus. Halvat, tai sanoisinko edullisemmat ruhonosat (paljonko on noussut kassler tai potka tämän hypetyksen myötä?) ovat onneksi vieläkin pinnalla. Siitä huolimatta possusta esimerkiksi sorkat,kieli,munuaiset,maksa,saparo tai korvat eivät nauti mitään kauheaa suosiota. Koirien joukossa kyseinen listaus otetaan vastaan vaahtoavin suin. Kun on puhe halvoista ruhonosista, niin nämäkin kannattaa huomioida kauppakäynneillä.

Sitten kun halukkaita olis, niin tuotetta ei ole helppo saada. Etsivä kyllä löytää ja Virolainen kauppa Tampereella pelasti tämänkin ongelman tarjoamalla savustettuja siankorvia. Isä-ukko kehui viime kesänä syöneensä Virossa siankorvia alkupalaksi, haukkui ne vielä pirullisen hyväksi. Isäthän on aina oikeassa, vaikka olisivat väärässäkin. Joten pojan on mentävä perässä. Isältä kun on perua myös hulluus etanoita kohtaan, niihin en kyllästy koskaan. Siankorvat saivat myös vakuuttumaan ja pakkasessa olevat 4 pakettia katoavat iloisesti lähiaikoina. Friteeratut siankorvat ei ole niljakkaita, ne ei ole vain koirille, ne on rapeita, suolasia, mahtavia dippailla ja bisseen meneville täydellinen pari tuopin kanssa.

Koska blogin alkuaikoina aloin kerään ohjeita kategoriaan "Herkkuja Halvoista Ruhonosista" niin meneehän korvat sinne huimalla 1,90 hinnalla. Tosi tuo ei ole kilohinta, mutta naposteluun menee halvemmalla kuin sipsit.  Korbvat ei ole kokonaisia vaan selvästikin pakettiin on päätynyt vain parhaat syötävät palat ja rusotoiset palat on jätetty pois. Laadukkainen plajon kilohinnaksi tulee n.11€/kg... ja näitä suosittelen sen 150- 250g per syöjä naposteluun. Maine tälläkin herkulla on vielä koiranruokana mutta voin todeta, että  ei yhtään hassumpaa olla koira. Maailmaa muuttuu, ruoka muuttuu ja siankorvat ovat kaikkien ruokaa. Jos käsiisi saat korvia, niin kokeile ihmeessä. Niihin tuppaa tulla himo. Minä nautin siankorvani friteerattuna,savuvalkosipulimajon, rapean leivän ja raudanmakuisen vesistoben kera!

Savustetut ja friteeratut siankorvat

300g savustettuja siankorvia

sormisuolaa

savupaprikajauhetta

kuivattua timjamia

friteeraa korvat rapeksi  ensin 160 asteisessa öjyssä n.3min ja  sitten 180 asteisessa öljyssä n.3-4min.

mausta.

Savuvalkosipulimajo

1nippu savusettuja valkosipuleita

2 keltuaista

½tl dijon sinappia

1rkl etikkaa

2dl öljyä

suolaa

½ sitruunan mehu

kaikki blenderiin ja blöräytä majoksi

Grillattua punasikuria & Auradressing

Mitä ihmettä näinkin lihaan menevän miehen blogissa onkin yhtäkiä jotain grillattua rehua? Noh, eipä ole kauaa kun uutisoitiin nunnasta joka oli tullut raskaaksi. Minun sikurin grillaaminen vaatii huomattavasti vähemmän selityksiä kuin nunnalla. Uskoisin myös, että Tony Halmeen tapaiset "tosimies ei sanojaan eikä salaattia syö" miehet ovat aika vähissä. Enkä ole varma onko salaatin syöminen edes mittari miehisyydelle, näinä päivinä kun miehisyyskin tuntuu tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä. Mikäli Jäbä Leissönin kaltaiset perseenvilauttelijat ovat se mittari, on kliseiset perävako-rekkamiehet ja nenää kaivavat kunnanmiehet edelleen tosimiehiä. 

Minä kuulun pullamössö sukupolveen joita ei saisi komentaa, jotka ovat kasvaneet mikroaaltojen ja carambolan loisteissa. Aina minut on opetettu myös arvostamaan kasviksia ja juureksia. Liha on edelleenkin minun suurin himoni ja tulee aina olemaan mutta en kiellä ettenkö varsinkin kesällä nauti grillatuista kasviksista ja juureksista. Kasviruoka ei ole kirosana, eikä sen tekeminen aina ole aikaa vievää ja tylsää. 

Sikuri, eli radicchio ei välttis löydy jokaisesta lähikaupasta mutta kurkkaus k-imperiumin isompiin paikkoihin tai vaikka Prismaan tuottaa tulosta.Punasikuri on salaattisikurin kauniimpi serkku ja ei niin yleinen meillä. Punasikuri on itseasiassa paljon parempaa juurikin keitettynä, haudutettuna tai juurikin grillattuna. Maku on kitkerä mutta grillaus ja mukava rasvainen dressing saa sen uudelle tasolle. Villeimmät naamat heittävät sikuria jopa hedelmäsalaatteihin. 

Minä leikkasin sikurit 4 osaan ja valelin makuöljyllä. Öljyn duunasin oliiviöljystä, savustetuista valkosipuleista ja saksanpähkinöistä. Kaikki blenderiin ja blöräytin nesteeksi. Valelin sikurit kunnolla ja paistoin 250 asteessa grillivastusten alla n.10min. nautin herkun patongin & aurajuustokastikkeen kera.

Grillattu sikuri

1-2 sikuria 4 osaan leikattuna

1dl öljyä

½ dl saksanpähkinöitä

1 nippu savustettuja valkosipulinkysiä

Auradressing

1dl maustamatonta jogurttia
50g auraa

kaikki blenderiin ja blöräytä kastikkeeksi

Karitsan lapaa heinäpedillä hapankaalin kera

Linja pitää ja pohjoisen herkkuja putoilee jälleen. Tällä kertaa otetaan mukaan karitsa ja vielä tarkemmin karitsan lapa. Uskoisin että tähän ohjeeseen lapa tai viulu lienee paras osa. Käytössä oli n. 1,2kg lapaa jonka onnistuimme kahteen mieheen nielemään. Luut toki jätimme omaan arvoonsa. Varsinkin täällä omalla leveysasteella ei kauhean moni edes tiedä, että lammas/karitsa on hyvinkin iso osa jo vanhoja perinteitä. Tätä todellisuutta varmasti hämärtää se, että kaupan lampaat tulee lähestulkoon aina Uudesta -Seelannista. Harmi kun kyseistä herkkua on omassakin pitäjässä. Hintakin on todella pieni, varsinkin kun kokonaisen tai puolikkaan ostaa.

Resepti on kiva ja posiitivisella tavalla erilainen verrattuna perinteisiin karitsa/lammas resepteihin. Ei minttua, ei rosmariinia tai muitakaan perusjuttuja joita karitsaan usein kohdistuu. Ei sillä, että ne mitenkään huonoja olisi mutta vaihtelu todellakin tekee terää. 

Resepti on nyysitty Sami Tallbergiltä. Resepti lienee jostain vuosien takaa Gloriasta johon kyseinen herra sen on raapustellut. Heinä todellakin hauduttaa kunnolla lämpimässä vedessä ennen käyttöä, muuten maku on aika hirveä. Alkuperäisen ohjeen mukaan 10min olisi hyvä, pidin 30min. Valkosipulin korvasin savustetuilla valkosipuleilla. Markettiin kun oli juuri saapunut savustettuja valkkareita. Jännä lisä ruoalle kuin ruoalle. Varsinkin perinteinen valkosipulikeitto sai mukavaa uutta twistiä. 

Karitsaa Heinäpedillä

n. 1,2kg Karitsanlapaa

luomuheinää

1kokonainen nippu savustettua valkosipulia/ Tavallista valkkaria

suolaa

pippuria

2dl valkoviiniä

1l vettä

timjamia 

50g voita

Hauduta heiniä n.30min kuumassa vedessä ja kaada neste pois. Lado heinät pakkiin ja kaada sekaan 2dl valkoviiniä ja 1l vettä. Suolaa ja pippuroi liha, ruskista pinnat ja nosta heinien päälle. Lado yrttejä sekä heiniä myös hieman lihan päälle. Hauduta 100-120 asteessa 6 tuntia. 

Siivilöi liemi talteen pakin pohjalta ja keitä kokoon kunnes ½ jäljellä. Sillä aikaa virittele uunisi 225 asteeseen ja nosta liha heinineen uuniin n.10minuutiksi. Lopuksi vatkaa paistiliemeen voi.

Nauti hapankaalin ja paistoliemen kera

Silakoita super hyvässä maustevoissa!

Kalaruokia ei blogissani liikaa ole ja tähän asiaan on tulossa muutoksia. Varsinkin nyt kun kalaa on taas mukavasti tarjolla ja kohtahan jo hyvänkokoisia haukiakin alkaa tulla. Hauki ei vielä nyt käsittelyyn joutunut vaan sai omalta kohdaltani vielä jäädä lillumaan mereen. Meri on siis naapurissa ja silakoita täällä on kivasti tarjolla, joten pistettiinpä herkut niistä. Silakan ohella suosittelen myös kaikille särkeä. Näitä pikkuveitikoita napostelemalla saadaan herkut hyötykäyttöön ja uuteen maineeseen.

Silakat ostin kokonaisena ja kaverin kanssa liukuhinha tyyliin perattiin ne. Aikaa vievää se ei ole vaikka pienistä kavereista onkin kyse. Kisastudiossa ei eilen ollut kiire mihinkään, tämän johdosta valmistettiin silakoille loistava maustevoitahna jonka silakat saivat niskaansa. Päälle vielä raastettiin oikein hienoksi parmesaania ja silputtiin kevätsipulia.

Peliä odotellessa, ei kiirettä ja pirullisen hyvää. Kaiken lisäksi helppoa ja viimeisen päälle ruokaa näillä leveysasteilla. Oikein hyvä ratkaisu kun etsii sosiaalista, jaettavaa ruokaa kahdelle tai vaikkapa isommallekin porukalle. Hieman keväinen fiilis tuli mutta kohtahan se jo on täällä. Tuhdit padat alkaa jo jäämään mielestä. 

Maustevoitahna sopii muuhunkin kuin silakoille ja on erittäin hyväksi todettu myös etanoille sekä jättiarvuille. Kokeile ihmeessä ja kesällä ainakin grillatessa loistavaa roinaa valeluun. Dippaile patonkia tai muuta rapeaa vaaleaa leipää pakin pohjalle sulaneeseen tahnaan. Nam!

Naposteluun 2-4:lle

1kg Silakoita

suolaa

pippuria

Tahna:

75g voita

1,5tl valkosipulimurskaa

1 kevätsipulin varsi

1tl fenkolinsiemeniä

½dl silputtua persiljaa

loraus pernodia

loraus valkoviiniä

loraus konjakkia

parmesaania

Yhdístä huoneenlämpöinen voi ja muut maut. Sekoita tahnaksi.

Perkaa ja huuhtele silakat. Suolaa ja pippuroi silakat sisältä. Asettele öljyttyyn pakkiin ja heittele päälle maustevoitahnaa nokareina. Raasta päälle parmesaania tai emmentalia maun mukaan.

Paista 250 asteessa grillivastusten alla 8min. 

Nosta uunista ja silppua päälle tuoretta kevätsipulia. Nauti rapean leivän kanssa.

Kokin vapaapäivä: Karitsan karetta simppelisti

Olympialaisten ja niissä nähtyjen pettymyksien ohella on tullut myös työnkin lisäksi kokkailtua. Pettymykset on keittiön sijaan jäänyt hiihtoladulle ja kiekkokaukaloon. Sunnuntairuokaa parhaimillaan olikin karitsan kare. Kare on karitsasta itselle se rakkain ruhon-osa ja tälläkin kertaa se suli suuhun kuin jääpala.  Enkä minä todellakaan sunnuntaisin syö näin hyvin. Hyvä jos syön muuta kuin kylmiä nakkeja. Blogiin postatut ruoat yleensä nautiskelen kaverin kanssa mutta tällä kertaa pidin nautinnon yksin itselläni. Vapaapäivä 2 rankan viikon päätteksi, Suomen peli ja kare, kyllä.

Kokin vapaapäivä omalla kohdallani on kaikkea muuta kuin mediaseksikästä. En ajele työpäivän jälkeen vespalla enkä avomersulla trendikkäästi, tai Santeri Hämäläisen tapaan museopyörällä, jossa puukorissa luomuyrttejä ja koristepatonki. Enkä todellakaan syö aamupalaksi hampunsiemeniä ja siitepölyä. Röhnötän kalsareissa, katson jääkiekkoa, saunon myöhään ja syön gratinoituja sinisimpukoita yöpalaksi, nukahdan aamuyöstä ja herään aamulla väkisin. En juo vettä vaan juon kahvia,paljon. Olen saanut kauppiaalta sponssina karitsan kareeta ja ryhdyn hommiin ennenkuin talon täyttää 4 lasta. Maha täynnä kareeta ja lapsilauma ei anna saumaa päikkäreille, livistän kauppaan piiloon meteliä. Se on kokin vapaapäivä.

....Yleensä karetta tehdessä on aina fiilistellyt huikeilla sooseilla ja/tai- maustehässäköillä Ras el Hanoutista TexMexiin yms. Nyt kuitenkin luotin hieman rennompaan ja simppelimpään ja annoin lihalle mahdollisuuden olla oma itsensä. Tuoretta yrttiä, palsternakkaa, valkosipulia, ruusukaalia ja valkoviiniä, niistä on maistuva ruoka tehty. Hyvä,laadukas liha ja simppeli lisuke, kastiketta ei kaivata vaan antaa lihan olla pääosassa. Kokeile ja nauti. Parempaa lihaa saa hakea. Kyllä taas kehtaa palata duuniin.

2 karetta

putsaa kareet huolella ja marinoi

Marinadi:

3dl öljyä

1 solo valkosipuli

1 oksa rosmariinia

1 oksa timjamia

3 mustapippuria

2 maustepippuria

2 laakerinlehteä

1rkl sormisuolaa

hunajaa

yhdistä ja anna marinoitua kylmässä 2-24h kiireestä ja nälästä riippuen. Paista kuumalla pannulla pinnat kiinni. Valele päälle hunajaa ja nosta 225 asteeseen (pidin grillivastusten alla) ja paista 8min. Anna vetäytyä ainakin 5min.

Lisuke

pikkuporkkanoita

ruusukaalia

palsternakkaa

valkosipulivoita (voita+ valkosipulimurskaa)

tuoretta rosmariinia

tuoretta timjamia

loraus valkoviiniä

Paista pannulla valkosipulivoissa  kunnes juurekset saavat väriä. Lisää viini, ja anna kiehahtaa mutta jätä juurekset hieman napakaksi. Juureksissa saa olla purtavaakin. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hunajaa liskukkeeseenkin jos haluat.