Pikainen tsekkaus #gastrohelsinki2014 messuihin

Hieno päivä gastromessuilla perjantaina 21.3.2014 Paljon mielenkiintoisia kojuja, paljon hyviä makuja ja tuttuja naamoja. Pääsin hiomaan pieniä virityksiä työni puolesta mm. Tammisen kanssa. Ehkä meillä on kesän listalla mahtava Porterhouse Steak. Saa nähä miten käy. Harmi etten päässyt paikalle jo torstaina muiden bloggareiden kanssa, muuten messut olivatkin oikein antoisat ja kotiin tultiin täynnä inspiraatiota. 

Yläreunassa oikealla päivän mielenkiintoisin setti, eli suklaapizza. Kokeilemisen arvoinen ja varmana tulen tekemään tännekin samantapaista. Alareunassa vasemmalla Kebab 2 Go oli myös yksi parhaimmista seteistä joita tuli maistettua. Maisteluannoksena vain hiukan suuri. En valita, söin kaiken. Vieressä Valion kojulla maisteltiin valmissoosista tehtyä pikkupurtavaa. Sirkulaattorilla valmistettu liha upposi mukisematta, pippurisoosi ei vakuuttanut. 

Deli&Deli oli kojuna jumittava ja tarjosin maisteluun ankankoipea rilleten muodossa rapean patongin päällä. Kaikki kyseistä herkkua syöneet tietävät, että sen kohdalla nälkä kasvaa syödessä. Ankankoipia säilykkeenä ei ehkä iske kaikkiin mutta ennakkoluulot narikkaan sillä kysessä on mahtava tuote. 

Parasta antia niin ammattilaisille kuin ihan tavallisillekin kotikokeille tarjosi muistaakseni Korpelan lihamies. Äijä nykytti veitsellä possukaisen n.9minuutissa paloiksi. Näytti helpommalta kun oikeasti on. Ihailin veitsenkäyttöä, mahtavaa raaka-aineen tuntemista ja tarkkaa jälkeä. Laskekaahan montako sikaa teurastetaan kahdessa 8 tunnin vuorossa kun n.9min ja 30sek laskettu aikaa per ruho. Mahtava ja erittäin opettavainen show.

Ja se odotetuin miitti olikin miehen kanssa joka on varastanut hiustyylini vai menikö se toistepäin? Tomi Björck oli hauska naama ja hyvä esiintymään. Tomi sai teinityttöjen ihailut ja minä vihat, koska otin eturivin paikan ja säntäsin ekana kuvaan. Tästä suuttuneena eräs naisfani otti Tomista paremman kuvan ja suurensi mahaa ja poskiani jollain ihme konstilla. Ainoa ostos messuilta Tomin uusin kirja nimeltä "Björck" jossa on mielettömän stydejä reseptejä kotikokeille ja vähän kokeenemmillekin löytyy vaikka mitä. Tomi ja Turunmies väsäsivät pirun hyviä maistiasia Osso Buccosta ja cremolatasta Myllärin Osastolla.

Tulista & Makeaa: Kanaa "Crying Tiger"

Hyvin harvoin tässä blogissa heitetään reissua Pohjoismaita kauemmas, joten kaikki itään menevät maut voidaan laskea eksoottiseksi. En myöskään väitä olevani expertti näiden makujen luomisessa mutta kyllä minulla hajua on missä mennään. Hajua siksikin, että kiehautettuani kalakastiketta kämppä haisi aivan kamalalle. Kylässä käynyt puolisoni serkkukaan ei alussa kehdannut asiasta mainita, vaan oli kärvistelly hetken hajuissa. Erehdyin jopa kutsumaan sitä "tuoksuksi" vaikka helpommin miellän timjamin ja rosmariinin käryn tuoksuksi, kalakastike taas haisee. 

Haju tuli, haju meni (muutamassa tunnissa) mutta tärkein, eli maku oli aivan huippua. Miksi sitten eksyin näinkin kauas rakkaimmasta teemastani eli pohjoisesta pöperöstä? Ennin Kengissä- Blogin takana hääräävä neitonen oli käynyt toivomassa blogiini reseptiä joka olisi tulinen ja makea, siinä saisi olla soijaa ja jotain Tomi Björckin tyylistä. Minussa ja Björckissä ei ole muuta yhteistä kuin sama ala, tatuoinnit ja tukka. Kahta jälkimmäistäkin Tomilla on enemmän, koska revin tukkaani stressissä. En tykkää Tomista, koska hän on menestyneempi kuin minä ja hän suunnittelee muuttavansa Australiaan surffaamaan rahojensa kera ja nauttimaan työnsä hedelmistä. Minä taas jatkan hikoilua omassa duunissani. En tykkää surffaamisestakaan, koska en osaa. (lue "kateus")

Toiveissa olisi ollut raaka-aineena halpa liha esim. Possu mutta päädyin kanaan. Ei hätää, sillä tämä mielettömän makuinen soosi on pääasiassa tarkoitettu lihalle. Lihan kanssa testasin sitä perjantaina ja tänään kanan kanssa. Toimi kuin rasvattu molemmille ja uskon että possu istuu tähän paremmin kuin hyvin. Resepti on Petteri Luodon käsialaa mutta olen muokannut sitä isolla kädellä. Voisi jopa sanoa, että tässä ei ole alkuperäistä kuin nimi mutta muutokset on kuitenkin pikkuisia. Lisäksi nimi on juurikin mukaansa tempaava. Alkuperäiseen olisi tullut savuchiliä, minä laitoin normi, ja valkosipulin tilalle laitoin savuvalkosipulia. Lisäsin myös hieman tomaattipyrettä paksuntamaan soosia. Chilitahnan korvasin kaapissa lojuneella Srirachalla. Srirachasoosia meillä syötiin toissa vuonna hyvinkin paljon. Nyt Kaikki Äitini Reseptit-Blogin Nanna sai minut innostumaan siitä uudestaan.

Kylkeen naputtelin raikkaan, kylmän nuudelisalaatin johon töräytin lasinuudelia, mangoa, avokadoa, chiliä, sushietikkaa, limenmehua ja oliiviöljyä. Minun suppeasta idänvalikoimasta kun ei löydy seesamiöljyä.

Mutta jos kaipaat mahtavaa makua, soosia jonka tulet tekemään varmasti myös toistaamiseen, soosin joka sopii kesän grillipippaloihin, niin se on tässä:

Crying tiger marinadi:

½dl Kalakastiketta
½dl Ketjap Manis soijaa
1dl vettä
½dl Srirachaa
1 punainen chili
1 kokonainen savustettu valkosipuli (myös normi käy)
½dl Ruoksokeria
½ sitruunaruoho hienonnettuna

Heitä kaikki kattilaan ja kiehuata. Kaada blenderiin ja soseuta. Siivilöi. Kaada marinadi kanojen tai lihojen päälle. Kumpaan sitten päädytkään. Anna marinoitua kylmässä vuorokausi tai muutama tunti. Oikeasti tämä on valelukastike mutta käytin sen marinointiin.

Crying Tiger kastike:

½dl Sriracha (tai chilitahnaa)
2 limen mehu
Pala inkivääriä lastuina
½dl ruokosokeria
2rkl korianteria hienonnettuna
2rkl tomaattipyreetä
1 salottisipuli hienonnettuna
1 kevätsipuli hienonnettuna

Kuullota sipulit öljyssä ja lisää sokeri ja pyre. Kun sokeri sulaa, niin lisää kaikki loput ainekset. Kiehauta ja soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella. 

Pyyhi marinadi kanoista/lihoista ja paahda 200 asteissa uunissa n.10min. Laita kanat/lihat vuokaan ja kaada kastike kanojen päälle. Paista vielä 250 asteessa n.10min.

Jos teet possusta niin hauduta lihaa 3-4 tuntia 120 asteessa.

Nauti upeasta mausta.

Juuressipsit eli Parempaa Roskaruokaa

Kun on puhe ruokakirjoista, niin olen aina innoissani. Vielä enenmmän iloitsen kun sellainen tipahtaa postiin ja vieläpä pienellä huomionosoituksella. Onko tämä sitten kikkailua jolla yritetään saada bloggaaja kirjoittamaan mahdollisimman hyvää palautetta? En usko, sillä sain vieläpä viikko takaperin mahdollisuuden tavata itse Jenni Häyrisen joka on tytsy Parempaa Roskaruokaa kirjan ja Liemessä?-blogin  takana. Tämän pienen yhteisen kokkailumme lomassa sain jo kuvan ihmisestä joka on erittäin innostunut ja omistautunut sille mitä tekee. Voin sanoa että olen nähnyt ammatikseen kokkaavia ihmisiä joilla on murto-osa, jos sitäkään siitä innostumisesta ja intohimosta jota Jenniltä löytyy. Tosin silloin kun tapasimme, olin aivan hukassa, en muista että minua olisi koskaan jännittänyt niin paljon kuin kyseissä tapahtumassa (siitä myöhemmin sitten lisää). Tosin mukana oli liuta muitakin raskaansarjan bloggareita ja minä tunsin itseni kovin pieneksi siellä. Mutta se kirja...

Enkä usko että kirjakaan on tehty setelin maku suussa, vaan kirjasta suorastaan tihkuu rasvan lisäksi juurikin sitä fiilistä ja uskomista omaan osaamiseen ja näkemykseen snägäristä. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, se pitää sisällään roskaruokaa, parempaa roskaruokaa, rentoa ruokaa, hyvää fiilistä, hulppeita kuvia ja tajuttoman kovia reseptejä. Olen sinänsä onnellisessa asemassa, koska omistan nyt tämän ja Master Chef- Kiran kirjan. Molemmat uutukaisia, molemmat hyviä mutta niitä ei voi verrata toisiinsa jo aivan eri ideankin takana (siitäkin myöhemmin lisää). Olen siis saanut kovaa opusta arvosteltavaksi ja molemmat on aivan huippuja. 

Hienoimman tästä kaikesta tekee se, että voi huomata kuinka emme juurikaan kaipaa kovia nimiä kirjojen kansiin luomaan uskottavuutta reseptien laadusta. Toisaalta kovia nimiä nämäkin leidit on, Jennin kirjakin on loistava osoitus siitä, että kotikeittiöistä tulee innostuneita ja innostavia visionäärejä, taiteellisia lahjakkuuksia ja pirun hyviä kokkeja. Jenni oli ilo nähdä livenä, pikkaisen kokkailla kebua yhdessä ja höpötellä. Hieno kirjailija, hieno bloggari, hieno ihminen ja perkele soikoon, törkysen hyvä kokki! Voin lämmöllä suositella kirjaa kaikille jotka ovat vähäkään ruoasta kiinnostuneet. Kirjassa olevat reseptit on helppoja ja uskon että respeteillä jokainen onnistuu. 

Voin sanoa olevani onnellisessa asemassa, koska olen tavannut henkilön kirjan takana ennen sen korkkaamista. Helposti tuomitsemme ihmiset jotka tekevät samaa ja tavoittelevat samaa unelmaa. Vielä herkemmin annamme näpeille jos toinen vielä onnistuu näissä ennen kuin itse. Itsellekin se tavoite on oma kirja, ehkä sitten joskus. Voin vain siis kuvitella kuinka upea fiilis Jennillä on tästä kirjasta. Kirja on vieläpä pirun hyvä, siinä ajankohtainen teema ja sisältö uppoaa kaikille, vai voitko väittää ettet tykkää burgereista, dogeista, panineista, pizzoista tai vaikkapa lihiksistä? Eli pointtina vain se, että tekijän on syytäkin olla ylpeä siitä mitä on saanut aikaan. Hieman olin epäleväinen vuoden alussa kun selvisi mikä teema tulee kirjassa olemaan mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Snägäristä vaan sai tehtyä loistavan, Vapise Jonas Cramby, rekkamiehen tortillat on saanu uuden haastajan esim. MexMex Open Burger. Parempaa Roskaruokaa vei juuri paikkasi kirjahyllyltä.

Meillä on siis kaiketi pullat hyvin uunissa, koska Suomessa on pirun monta laadukasta bloggaria, näköjään myös taitavia kirjantekijöitä ja perskeleen kovia kotikokkeja. Kiran kirjasta vielä lähiaikoina lisää mutta kovasta teoksesta puhutaan myös hänen kohdalla. Hienoa Leidit, tässä on syytä alkaa äijien vapisemaan. Ehkä meidänkin vuoro vielä koittaa. Mites ois ChezJasu, koska vastataan haasteeseen?

Kokkailin kirjasta ehdottomasti juuressipsit. Juuressipsit on suurin uusin suosikkini johon olen törmännyt tämän vuoden puolella. Duunissa teemme näitä urakalla mutta kotosallakin niitä on kiva nauttia. Juuressipsit ei ole mitään terveysruokaa mutta mieulummin näitä syö kuin Taffelin sipsejä. Maasta makua ja rosmariinisuola sipsien niskaan, pari dippiä, leffa ja thats it. Varioi juurekset makusi mukaan, niin minäkin. Tein nämä kolmesta lempparistani, eli maa-artisokaa, punajuurta ja porkkanaa. Voit toki käyttää vaikka perunaa, selleriä, lanttua ja palsternakkaakin. Ihan mistä ite tykkäät.

leikkaa juurekset mandoliinilla, puukolla tai vaikka juustohöylällä lastuiksi. levittele pellille laajasti ja ripottele niskaan öljyä, suolaa ja kuivattua rosmariinia. Paahda 120 asteessa 30-40min. Juurekset kovettuvat hieman kun nostat ne uunista ja annat levähtää. minä annoin omieni olla pöydällä yön yli mutta voit kuivattaa nne uunissa 100 asteessa ja pitämällä uuniin luukku auki 30-60min. Muista että tässä on syytä olla käytössä kiertoilmauuni tai hommaan menee ikuisuus. 

Paahdettua kevätkananpoikaa, parsaa ja mascarponea

Kotimaista kevätkananpoikaa on jälleen ilmestynyt pakastealtaisiin. Kas kummaa, myös vihreät parsat olivat eksyneet markettiin. Kevät, Welcome! Kaksi asiaa korissa ja ajatus tulevasta oli selvä. Parsaa syödään usein emulsiokastikkeiden kuninkaan, eli hollandaisen kera. Hollandaisen pikku kirpeys ja suolaisuus toimivat hyvin herkälle parsalle.

Minä en jaksanut tyytyä pelkkään hollandaiseen, sillä myös mascarpone on perskuleen toimiva parsan kanssa. Kun nämä kaksi vielä yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi on lopptulos enemmän kuin osiensa summa. Parsa snobbailusta viis, minä syön parsaa eilisestä alkaen ja niin kauan kun se on hyvää, en todellakaan tuijota mitään kalenteria. Parsaa saa nykyään ympäri vuoden mutta ei se kyllä esim. joulukuussa saa aikaan mitään intohimoja. Tässä setissä kuitenkaan vain soosi ja parsa ei ratkaise, sillä kaiken salaisuus on täydellisesti paahdetussa kanassa. Kanan kuuluu olla rapea päältä ja suorastaan tihkua nestettä kun sitä leikataan. Juuri tämä on kaiken salaisuus.

Se salaisuus on keittämisessä ja jäähdyttämisessä, rasvassa, öljyssä, matalassa haudutuksessa ja paahtamisessa. Tämä pätee myös kokonaiselle, isommalle kanalle. Tarvitset ison kattilan, jääkylmää vettä ja mieluiten jääpaloja, paljon aikaa ja viitsimistä. Lopputulos on huikea. 

 2-4:lle 

2-4 kevätkananpoikaa

tai 1 kokonainen broileri

Vaihe 1: Nosta kanat huoneenlämpöön 2 tuntia ennen toimenpidettä. Laita vesi kiehumaan ja kun vesi kiehuu, niin nosta sekaan kanat/kana/broileri. Huolehdi ettää kana ei ole kylmä tai keitinvetesi lämpö tippuu. Kiehauta ja nosta heti kylmään veteen. Toista tämä 3 kertaa. Tämän avulla saamme nahasta rapeaa ja kypsyminen alkaa. Kuivaa lintunen huolella. 

Vaihe 2: Maustevoi

100g huoneenläpöistä voita

1 kokonainen valkosipuli raasettuna

puntti persiljaa pieneksi hakattuna

Sekoita kaikki ainekset sekaisin

Laita sormet ronskisti nahan alle,  laita voita nahan alle ja hiero se päältä päin kaikkialle. Huoneenlämpöinen voi on helppo levittää hieromalla nahkaa ja näin voi liikkuu hyvin nahan alla. Varo rikkomasta nahkaa. Levitä loppu voi kaikkialle kanan päälle ja koipiin.

Nosta kana 130 asteiseen uuniin ja anna olla 4 tuntia.

vaihe 3: Paahtaminen

Oliiviöljyä

hunajaa

nosta kanat uunista jäähtymään. Sillä aikaa nosta lämpötila uunissa 250asteeseen. Valele kanat oliiviöljyllä ja hunajalla. Paahda 250 asteessa 10-25 min. Sisälämpö tulisi olla 78 astetta, silloin homma on täydellistä. Kevätkananpojille riittää 10min paahtamista, kokonaiselle broilerille 20-25min.

leikkaa paloiksi ja huomaa kuinka rapea nahka on mutta sisältä tipuset tihkuu nestettä. Suolaa makusi mukaan. Kylkeen keitettyä parsaa ja mascarponesoosia, nam.

Mutta, se hollandaise ja siitä jatkettu mascarponekastike. Hollandaise ei ole maailman helpoin kastike, vaan se vaatii tarkkavaisuutta ja pienehkön omistautumisen hetkeksi. Tässä nyt reseptiä jolla saat hyvän ja ilmavan emulsiokastikkeen. Harri Syrjänen ei laita voita heroineen, Alen laittaa. Minä olen se vähemmän tunnettu mutta laitan heroineen, aina. Herasta saa tekstuuria ja suolaa. 

½dl valkoviiniä

1rkl valkoviinietikkaa

4 keltuaista

225g voita

1 Luomu sitruunanmehu

(sormisuolaa)

100g mascarponea

Elikkäs, homma lähtee siitä, että sulatat voin eri kulhossa ja nakkaat kattilan liedelle johon laitat vettä kiehumaan. Päälle metallinen kulho (vesi ei saa osua kulhon pohjaan) ja mittaa sekaan viini,etikka sekä keltuaiset ja aloita vispaamaan. Vispaa kunnes seos alkaa paksuuntumaan ja on nimensä mukaisesti emulsiomaista. Kaada sekaan sulanut voi heroineen päivineen sekä sitruunamehu ja vispaa voimalla. Nosta liedeltä ja siivilöi halutessasi. Maista suola ja lisää tarvittaessa. Jos haluat tehdä mascarponekastikkeen, niin lisää sekaan mascarpone kun olet lisännyt voin.

Kokonainen, yön yli haudutettu porsaanniska

Se on halpaa, se on helppoa ja se on hyvää. Mitä muuta ruoalta oikein voisikaan vaatia. Kokonainen porsaanniska on mitäloistavin ruhonosa pitkään haudutukseen ja se ei ole hinnalla pilattu. Maksoin omasta vonkaalesta (2,8kg) vain 26€ eli alle 10euron kilohinnalla mentiin. Kyseisestä mötkäleestä ruokkii isommankin köörin kun kylkeen vielä kokkailee lisukkeita. Me teimme kastikkeksi appelsiinin soosin, joka tehtiin helposti lisäämällä vain punaviinikastikkeeseen appelsiinimarmeladia. Kastikkeeseen sopisi myös hyvin haudutettu punasipuli. Lisäksi hauduttelin toisessa pakissa uunissa vain palsternakkaa, punajuurta ja artisokkaa. 

Niinkuin yleensä aina edullisia ruhonosia kokkaillessa, aikaa joutuu uhraamaan jokusen tunnin mutta hyvä valmistautuminen jo edellisenä iltana helpottaa asiaa. Työnmäärä tässäkin on minimaalinen ja uuni hoitaa loput. Odottelu kannattaa ja aamulla kun lihan nostaa uunista, niin tuoksu kyllä kertoo heti missä mennään.

Jo tulevaa kesää miettien, on kiva tälläinen jötikkä vielä kesäillassa grillailla. Rasvainen, maukas porsaanniska ei kylkeen paljoa vaadi. Jos kastiketta ei jaksa keitellä, niin pakkiin jäänyt neste hoitaa kyllä sen viran. Juurikaan helpompaa ei ruoanlaitto voisi olla, eikä juurikaan maukkaampaa.

Jos olet hyvissä ajoin liikkeellä ja aikataulutat ruoan 2 vuorokauden päähän, niin anna lihan olla 1 vuorokausi 10% suolaliemessä ennen hauduttamista.

1 kokonainen porsaanniska (2,8kg)
3-4 oksaa rosmariinia
Tuoretta timjamia
1rkl dijon sinappia
1 kokonainen nippu savustettua valkosipulia /tai tavallista
suolaa
pippuria

Virittele uuni 120 asteeseen. Hiero maut lihaan ja laita yrtit päälle. Sido liha paistilangalla niin liha pitää muotonsa.

Nosta liha pakkiin ja peitä foliolla. Hauduta 100-120 asteessa 6-9 tuntia. Nauti.

Laavakakku a.k.a suklaata & karamellia tihkuva fondantti

Oletko dieetillä? Hyvä,sillä haluan pilata sen tyrkyttämällä suklaata ja suolakaramellia tihkuvaa fondanttia. Joissakin porukoissa tämä kantaa myös suomenkielistä nimeä laavakakku. En minä oikeasti halua kenenkään dieettiä pilata, härnätä korkeintaan hieman. Senkin teen vain siksi, että minulla ei ole itsellä minkään sortin itsekuria ruoan suhteen. Nautin ruoasta ja sen tekemisestä, lasku nautinnoista tulee sitten myöhemmällä iällä miehille tyypillisten sydän-ja verisuonitautien muodossa. 

Antaa kuitenkin kihdin ja tukkoisten suonien vielä odotella. Pianhan jo laskiaispullaa mutustellaan villisti mutta minä olen euroopan huonoin leipuri ja pullataikinastani tulee aina muovailuvahaa tai pullat ovat kuin kiveä. Jätin siis laskiaispullat muiden blogien tehtäväksi. Blogimaailmasta varmasti löytyy ja tulee vielä löytymään läjä laskiaispulla ohjeita, minä olen erilainen nuori ja tarjoan laavakakkua. 

Valehtelisin rumasti jos väittäisin, että laavakakku ei ole hyvää. Se ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä. Ainakaan niille jotka ovat suklaata maistaneet. Viimepostaus friteeratuista siankorvista sai koiranomistajat ja lähiaulueen susikoirat innostumaan enemmän kuin itse ruokafriikit. Nyt uskoisin, että tämä suklaakasa ei mene koiranruokakategoriaan. Jos menee, niin kadehdin niitä koiria. Santeri Hämäläinen olisi tehnyt nämä raakasuklaasta ja lucumajauhoista lipittäen samalla pullollisen jotain luomuviiniä mutta jättänyt museopyörän kellariin sillä riskillä, että edessä olisi tankojuopumus. 

Minä paukuttelin suklaata kunnolla ja sisältä pursuaa vielä suolakaramellia. Uskokaa pois, nämä maistuvat sen jälkeen kun on Stigalla laskenut hiekkasta mäkeä ja imeskellyt hernerokkaa. Jälkiruokana myös aika näyttävä, varsinkin jos haluaa hitusen keulia taidoillaan esim. kaveriporukalle. 

Fondantti on jälkkäri joka joko onnistuu täydellisesti tai epäonnistuu totaalisesti. Joskus on nimittäin hermot menny. Töissä jouduin kerran tekemään näitä parikymmentä kerralla ja blöröksi meni. Asiakkaat sitten "kiltisti" odotti vielä toiset 16 minuuttia uutta satsia. Unohdin nimittäin voidella vuoat ja kiinni jäivät. Hermosin, punastelin ja opin. Tässä nyt ohje jolla varmasti onnistut. Valkuaisvaahdon lisäksi massaan tulee myös leivinjauhetta joten varmasti nousee, eikä ihan helposti lässähdä. Tarjoa fondantti suoraan uunista, älä jätä pöydälle odottamaan tai ainakaan missään nimessä nosta kylmään. Kaveriksi sopii jäde tai kesää silmällä pitäen mansikat.

 4:lle

125g tummaa suklaata
70g voita

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

3 keltuaista
2rkl muscovadosokeria

vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. 

1½dl  vehnäjauhoa
1tl leivinjauhetta

Yhdistä aineet ja kaada sokerivaahtoon. Lisää myös suklaa-voiseos. sekoita samalla

3 valkuaista
8tl kondensoitua maitoa (Törsleffs)
sormisuolaa
8 palaa suklaata

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja älä sekoita, vaan nostele varovasti massaan. 

Käytin kondensoitua maitoa jota ei tarvitse keittää vaan se oli jo valmista karamellia. Yhdistä karamelli ja ripaus sormisuolaa sekaisin.

Voitele vuoat (2dl) ja lado pohjalle massaa sen verran, että pohjalla on noin 1cm verran massaa. laita jokaiseen keskelle 2tl kinuskia ja pala suklaata. Lisää päälle vielä massaa mutta älä täytä vuokia ihan täyteen.

Paista 180 asteessa n.16-18min

Kumoa lautaselle ja tarjoa heti. voit koristella vielä tomusokerilla jos haluat.