Porkkanakakkua valkosuklaamoussella ja tyrnisorbetilla + yleistä harmittelua

Hieman yllättyin kuin naapurin viherpeukalo ampaisi oveni taakse. Pelkästään isännän rehottavan parran yhtäkkinen katoaminen oli hämentävää mutta ei siinä kaikki. Nimittäin pellostamme tai oikeastaan pläntiltä nousi vielä pieniä porkkanoita. Ja mitä muuta kivaa noista makeista, pienistä yksilöistä kokkailisi kuin porkkanakakkua? noh, vielä jäi jokunen porkkana lihankin kaveriksi. Porkkanakakku on kuitenkin yksi suurista suosikeista ja siksipä kyseinen jälkiruoka löytyy myös työpaikkani jälkkärivalikoimasta. Mielestäni porkkanakakku ilman valkosuklaata on liha ilman suolaa, jotain oleellista uupuu. Sen sijaan että olisin kuorruttanut kakun, tein erikseen valkosuklaamoussea. Sitä sai sitten jokainen annostella oman sietokyvynsä mukaan, mistään vähän makeasta kun ei ole kyse. Ja jotta juttu ei jäisi liian kevyeksi,niin pitihän sitä töräyttää tyrni-porkkanasorbettia! 

Tämä oli minulle lohturuokaa. Lohtua siihen etten kirveelläkään päässyt eilen sinne Glorian Blog Awardseihin jonne kutsu kävi ja jossa olisi ollut tilaisuus tutustua muihin bloggaajiin mahtavien blogien takana. Mutta ehkä blogini lukijat diggailevat kokkailuistani vielä ensi vuonna, toivotaan ainakin. Se on ensi vuoden juttu. Eilisen märehdin itsesäälissäni niin töissä kuin kotonakin. Sen minä tarvin aina välillä, siis hetken murjottaa ja olla kuin pikkuvauva, "isojen huolieni" kera rauhasa. Pala porkkanakakkua nyt aamusta oli kuitenkin valo pimeydessä.

"Kuule anna miehen pohtia, hän pohtii miehen pulmaa, niin paljon epäkohtia, ja elämä niin julmaa"

 Juhlat on juhlittu ja onnea kaikille siellä menestyille blogeille. Ehkä mä vielä joskus näen teitä livenä mutta sitä odotellessa palataanpa herkun pariin jota suosittelen niin iloihin kuin suruihin. Hyvän porkkanan salaisuus piilee mielestäni makeassa porkkanasoseessa. Olen aiemmin käynyt läpi reseptistä joka kulkee uskollisena mukana. Samaa ohjetta voi käyttää oikeastaan mihin vaan vaihtamalla esim.porkkanasoseen taateliin, banaaniin,omenaan tai vaikka maa-artisokkaan niinkuin jo teinkin aiemmin. Mutta tässä se olisi ja tätä muokkaamalla voit tehdä isoja ja vähän pienempiä kakkuja. Se mistä ohje on alunperin onkin mysteeri, mutta jostain keittiöltä se on. Suklaamousse ohjekin on köökistä peräisin, ja pakko todeta että sen avulla saat aivan huippua moussea. Vaihtamalla valkosuklaan tummaan saat hyvää perus suklaamoussea. Jos sorbettia ei jaksa tehdä niin kyllä appelsiinijäätelökin tai jokin vastaava toimii. OSta vaikka vaniljajäätelö ja raasta päälle appelsiininkuorta, toimii! Sitä kausiruokaa ei ehkä terveellisimmillään, mutta parhaimillaan!

Niin ja seuraavassa postauksessa arvotaan blogin 1.v kunniaksi voittaja (t) katotaan miten käy! 

500 g porkkanaa

500 g sokeria

350 g öljyä

8+8+8 g kanelia, soodaa, suolaa

400 g jauhoa

150 g munia

Keitä porkkanat kypsiksi. Soseuta porkkanat, sokeri ja öljy. Yhdistä kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon. Lisää lopuksi munat yksitellen. Paista vuoassa 160°C:ssa noin 1 tunti, tai kunnes sisälämpö 75 asteessa.

Paras Suklaamousse

250 g maitoa

300 g maitosuklaata 

1,5 kpl liivatelehteä 

500 g kermaa vaahtona

Kiehauta maito ja kaada suklaan joukkoon ohuena nauhana, kokoajan sekoittaen. Lisää joukkoon liotettu liivate ja anna jäähtyä  ja sekoita joukkoon löysä kermavaahto. Jäähdytä jääkaapissa.

 Sorbettiin tarvitset ensin tyrni-porkkanasiirappia jolla makeutta ja makua tuodaan itse sorbettiin ja se on tämännäköinen

Tyrni-porkkanasiirappi 

300 g sokeria

150g Porkkanamehua

100g tyrnimehua

1dl glukoosiirappia

Kiehauta ja jäähdytä.

Tyrni-porkkanasorbetti

300 g Tyrnimehua

300g Porkkanamehua (biotta)

300 g tyrni-porkkanasiirappia

 1dl glukoosisiirappia

30 g sitruunamehua

½ kpl liivatetta

Valmista ensin siirappi. Sekoita siirappi, glukoosi ja sitruunamehu ja lämmitä seos n. 50°C ja lisää joukkoon liotettu liivatelehti ja siivilöi. Pakasta.

Kausiruokaa, eli lintupata omenalla & kanelihunajalla

Riistasta kun puhutaan, niin silloin liikutaan minun mukavuusalueella. Vielä mukavamman hommasta tekee se, että saa olla metsässä ja pääsee pois kaupungin vilskeestä. Riistasta puhuttaessa myös yleensä jutun aiheena on hirvi, poro tai peura. Nämä varmasti siksi, että niitä on tajunnu jo kaupatkin myydä.  Riista tosin on muutakin kuin nelijalkaiset toverimme. Linnuista löytyy myös todellisia herkkuja ja kyllähän fasaani ja sorsa on varmasti kotikokkien padoissa porissut joskus. Tällä kertaa metsä tarjosi Teeren. Loistava, murea ja riistanmakuinen tipunen. RaisioGroupilla on meneillään pienimuotoinen skaba johon törmäsin Twitterissä ja päätin lähteä mukaan kokeilemaan onneani. Ideana on valmista kausiruokaa, eli syksyn antimista ja ruoan puolesta syksyhän on parasta aikaa. Syksy ja riista, juurekset ja kalat yms. Voih, syksy vie kesän mennen tullen.Kilpailuun lähdettiin siis mukaan Teerellä ja kauden makuja lisättiin sienisuolalla, kanelihunajalla ja tietysti omenoilla. 

Ruoan sielu on siis riistanmaku yhdistettynä makeaan kanelilla maustettuun hunajaan ja kirpakoihin omenoihin. Sattuipa kaapin päältä löytymään vielä Calvadostakin, eli kaikki ainekset täydelliselle herkulle oli olemassa. Ja koska fakta on se, että kaikilla ei ole mahdollisuutta eikä välttämättä haluakaan syödä teertä, niin ollaan huoleti. Ruoan voit nimittäin ihan hyvin tehdä kanasta tai muusta siivekkäästä toverista. Pienenä vinkkinä vielä että, jos kaipaat hieman riistanmakua niin käytä riistafondia ja lisäämällä sekaan pienen palan maksaa saat mukaan riistanmakua. Kokkikuomaseni laittaa usein riistaruokaan sekaan maksaa, koska se tuo sitä riistanmakua lisää.  Kylkeen vielä teemaan sopien ohrattoa, ja tietty Raision ohrasta. Ohratolle löytyy ohje täältä. Eiköhän näillä pääst käsiksi syksyn makuun ja perusolemukseen!

1kpl Teeri

1 Luomu sitruuna

4rkl hunajaa

1 tl kanelia

muutama omena

kanalientä

timjamia

calvadosta

sienisuolaa (myös normi käy)

pippuria

Ohrasuurimoita (rikottuja, Elovena)

Sekoita ensin hunaja ja kaneli sekaisin. Kiehauta kanaliemi ja sitruunamehu kattilassa. Irrota linnusta rintapalat puukolla ja koivet saksien avulla. Mausta suolalla ja pippurilla, sitruunankuorella ja timjamilla. Ruskista lihat, lisää omenat ja calvados sekä hunaja. Sekoita ja kaada kaikki pataan. Anna muhia 150 asteessa 2,5h. 

.. ja edelleenkin tahdon innostaa teitä kaikkia kokkaamaan edes sen yhden riistaruoan syksyna aikana. Haasteeseen voit osallistua täällä

Jallulla & Kanelivodkalla Terästetty SuklaaSemifreddo

Koska elämme jälleen loppuvuotta emme oikein välttyä jo orastavalta joulumainonnalta. Nyt se nimittäin taas alkaa päivä päivältä lähenemään ja kodit alkavat tuoksumaan kanelilta ja neilikalta. Trendikkäimmät ostavat valkoisen joulukuusen jota ei saa koristella millään värikkäillä joulukoristeilla ja niitä mainoslehtisiä varisee postiluukusta jatkuvasti. Joulu on sitä hienointa aikaa, rauhoittumisen aikaa, mutta hienointa on ruoka ja yhdessä olo. Joulun maut on myös talven makuja, joten unohdetaan joulu vielä kun jotenkin voimme ja keskitytään talveen.

Kaneli ja suklaa on kuitenkin aika old school yhdistelmä siinä missä talven ja jäätelönkin yhdistelmä. Monien perusajatus on villasukat jalassa kullan kainalossa kuumaa kaakaota lipittäen. Mutta yhtä kivaa on katsella viltin alla ikkunasta kylmässä vaeltavia ihmisiä, ja mussuttaa jäätelöä tai tässä tapauksessa semifreddoa. Tämä herkku on meinaan aivan omiaan tuomaan lohtua räntäpäiville, kokeile vaikka! 

Semifreddohan ei ihan kauheasti jäätelöstä eroa maultansa ja koostumukseltansa. Erona on vain se, että keltuaisia ei kypsennetä ja massaan tulee valkuaisvaahtoa joka tekeekin tästä herkusta ilmavaa. Parasta, et tarvitse jäätelökonetta. Valmistaminen on jäätävän helppoa eikä siihen hirveen kauan mene aikaakaan. Tietty nyt se muutama tunti pakkasessa, mutta sitä ei lasketa. Makua voit varioida siinä missä jäätelöäkin, mutta suosittelen kokeilemaan jallua ja etenkin kanelivodkaa! 

Duunista pöllitty idea jonka baarinväki oli keksinyt ja jota käytämme jälkiruoassamme. Heittele kanelitankoja vodkapulloon ja anna maustua jmuutamia päiviä. Näin saat joulunmakuista ja tuoksuista vodkaa jonka voit toki  nauttia muullakin tavalla kuin syömällä. Uskoisin että sille keksii vaikka mitä käyttötarkoituksia. Mutta se semifreddo siis saa makunsa kanelivodkasta, jallusta ja suklaasta. Yhdistämällä sulaa suklaata ja kyseisiä nesteitä. Ihan vaan vinkkinä, että niistä valmistat myös elämäsi ehkäpä parhaimman, lämpimän kaakaon! Kaakaon sijaan tällä kertaa tein semifredon ja siitä vielä jäätelön. Tai siis laitoin semifreddoa jäätelövohveliin. Eiks se oo silloin jäätelö? Tällä saat kaikkien hymyt jos olet kokkausvastuussa pikkujouluissa. Kyllä tätä kehtaa ihan muutenki kaverille tarjota tai syödä vaikka yksin, ei ongelmaa!

Jallulla ja Kanelivodkalla maustettu Seimfreddo

5 Keltuaista

1dl Sokeria

5 Valkuaista

1dl Dan Sukker Glukoosisiirappia

2dl kermaa 

Tomusokeria

4cl Kanelivodkaa

4cl jallua

150g suklaata

50g voita

Lisäksi kanelikeksejä murskattuna 

Sulata suklaa ja voi. Lisää sekaan viinakset. Jos haluat holittomana ja lapsiystävällisemmän, niin kiehuata viinakset nopeaan ennen suklaan sekaan lisäämistä. Yhdistä ja sekoita. Anna jäähtyä hieman.

Elikkäs vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja loppuvaiheessa lisää siirappi samalla vatkaten. Kun vaahto on kovaa ja kirkasta, se on valmis. Vatkaa myös kerma vaahdoksi. 

Kaada suklaaseos keltuaistaen joukkoon. Lisää sekaan kermavaahto ja pyöräytä sekaisin. Nostele vielä sekaan valkauisvaahto. Älä sekoita vaan nostele varoen ettei massa lässähdä. Kaada vuokaan ja pakasta 4h. Pyörittele semifredosta ja palloja pyörittele pallot kanelikeksimurskeessa.

Nauti! 

... ja kaikki herkkusuut huom! Lähteekäpä mukaan riistahaasteen pariin. Kyllähän tämä semifreddo maistuu kivalle esim. Hirven tai poronkin jälkeen!

Ps. Olen päivittynyt taas hitusen 2000-luvulle ja häröilen myös Twitterissä ;)

Riistahaaste & Hirvenfilettä ja tietty tyrni-porkkanahyytelöä.

Syksy & Riista

Nyt on parikin syytä olla hyvillä mielin. Blogini täytti viikonloppuna vuoden. Se on nyt vuoden vanhempi kuin reilu vuosi sitten osasin uskoa.  Paljon hyvää on tapahtanut bloggailun myötä ja se näkyy poskissa ja vyötäröllä. Kiitos teille onnitteluista joita tulikin ihan kunnolla. Tämän lisäksi on myös muita syitä onneen, sillä meneillään on vuoden toiseksi paras aika, syksy. Syksyä parempaa on vain joulukuu. Kuten olettaa voi, niin minunlainen nälkäinen bloggari näkee näissä vuodenajoissa tietysti ruoan. Riista on tapetilla ja toivoisin, että sitä olisi myös lautasella, myös teidän lautasella. Siksi ajattelinkin haastaa teidät kaikki kokkailijat, ruoka-ja muut bloggaritkin riistaahaasteeseen, onko se yhdyssana? On tai ei, niin haastan teidät kokkaamaan edes sen yhden riistaruoan kuukauden sisään. Oli se sitten sorsaa, fasaania, poroa, hirveä, mukaan lasketaan myös sienet,marjat, katiska-ja verkkosaaliit yms. 

Tämä vain siksi, koska meidän metsät ja järvet notkuvat herkkuja, eli unohda hetkeksi rypsipossu ja hunajamarinoitu broilersuikale. Edes päiväksi. Nauti sorsapataa, hirvikeittoa, savuporoa tai vaikka haukipullia kantarellikastikkeella. Aloitin oman osuuteni tekemällä ystävältäni saatua hirvenfilettä ja innostuin vielä tekemään tyrni-porkkanahyytelöä ja maa-artisokkapyrettäkin. Riistassa on aitoa, tummaa makua ja mielestäni sitä oikeaa luonnetta. Monet on sanonu että "se maistuu niin...riistalta" ja toki joidenkin lihojen/ruhonosien kohdalla myös näin on. Mutta hyvä on aloittaa miedosta hirvenfileestä, esim.ulkofileestä tai vaikkapa peuranfileestä. Jos haluaa kunnon riistanmakua suosittelen nauttimaan jänistä ja sorsaa, herkkuja molemmat. En väitä edes olevani ekspertti riistan suhteen, mutta rakastan sen syömistä ja pidän sen alkukantaisesta luonteesta. 

Lähtekää siis ihmeessä mukaan haasteeseen ja laittakaa linkkiä riistareseptistänne tähän postaukseen 22.11 mennessä, niin julkaisen niistä yhteenvedon ja lukijat saavat sitten äänestää sen oman suosikkinsa. Voittajalle on toki tiedossa riistan kokkaamiseen liittyvä kirja. Kovin olisin otettu jos edes yksi lähtee tähän mukaan.

Täytetty Hirvenfile

1-2kg Hirvenfilettä

1 paketti pekonia

150g kantarelleja

2 sipulia silppuna

suolaa

pippuria

timjamia

Mutta miten sitten valmistinkaan oman pöperöni. Käytin siis hirvenfilettä (ulko) jonka avasin puukolla kyljestä ja täytin paistetulla pekonilla,sipulilla ja kantareleillä. Samaan tyyliin kun aiemmin kokkailin lammasta Cono Sur-kilpaílussa. Pekonia siksi, että hirvenfile on vähärasvainen ja kyllähän pekoni aina mukavaa makua rasvasuuden lisäksi tuppaa tuomaan. Jos et ole sieniämiehiä, niin nekin voit jättää pois ja tyytyä pekoniin tai korvata vaikka jollain muulla. Lappaa täyte fileen sisään,rullaa ja sido paistilangalla tiukaksi. Paista pannulla väri pintaan ja kypsennä loppuun 170 asteisessa uunissa haluttuun kypsyyteen. Tämän saman voit toki tehdä myös muustakin ruhonosasta ja paistaa haluttuun kypsyyteen. Jämistä (joita tuskin jää) sitten kannattaa valmistaa kunnon hirvisoppa. Kun tehdään riistaa, niin suosittelen lämpimästi kylkeen hilloja ja hyytelöitä tai makeita kastikkeita. Uskokaa pois, paras riistakastike syntyy yhdistämällä punkkukastiketta, puolukkahilloa,mustaherukkahyytelöä ja kermaa. Kruunaa vielä timjamilla ja muutamalla katajanmarjalla, Toimii!

Tyrni-Porkkanahillo

3dl Porkkanamehua

3dl tyrnimehua

3dl hillosokeria

Kiehauta kaikki ja purkita. Anna jäähtyä kylmässä.

Kuvaa saa käyttää jos haluaa

Blogi 1v! Pieni arvonta & kuvia matkan varrelta!

 

 

 

Vuosi sitten postailin ensimmäisen kerran blogiini. Tarkoitus ei todellakaan ollut jatkaa kyseistä touhua, vaan lähinnä kokeilla miten bloggeri toimii. Itseasiassa koko profiili on tehty vahingossa, enkä muista miksi edes tunnukset tein. Kokeilu kuitenkin jatkui ja viime lokakuussa tehty postaus muuttuikin joulukuussa jo pienimuotoiseksi harrastukseksi. Koko touhusta taisin innostua kunnolla vasta kun tajusin, että ruoan kuvaamien olikin mukavaa puuhaa, työksi kun jo kokkailinkin. Eli kokkailu on ollut kuvioissa jo kauemmin. Luonteeltani hieman taiteellinen, olen aina ollut kova piirtämään, kuuntelemaan musiikkia, olen jopa yrittänyt opetella soittamaan ja valokuvaaminen on ollut aina mukavaa. Maisemien tai itseni kuvaamisen sijaan olen aina tykännyt kuvata värejä ja muotoja. Ala-asteen luokkaretkellä minulla oli ekaa kertaa kamera mukana. Olimme tuolloin luokan kanssa vissiin luokkaretkellä Leafin karkkitehtaalla. Muut kuvailit toisiaan ja namejaan, minä sen sijaan muistan ottaneeni ensimmäisen hienon kuvan bussinrenkaasta.

 

Uskoisin, että kuvaamiseni on muuttunut blogatessani kokoajan enemmän omanlaiseksi matkan varrella. Alussa bloggailin ja kuvailin lähinnä itelleni, enkä edes kertonut muille tekosistani. Taisin totta puhuen jopa hävetä kirjoituksiani ja joutuvani kuittailun kohteeksi. Tämä luulo tosin on kariutunut, kiitos teidän kannustavien kommentien ja siitä että olet kannustaneet jatkamaan.

 

Jokunen päivä sitten eräs lukija oli kommentoinut Häränhäntä postaukseen näin:

 

"Suomen paras ruokablogi kyl tällä hetkellä" 

 

niin kyllähän tuollaisen voimalla jaksaa laittaa taas uusia patoja porisemaan. Lisäksi juuri ennen kuin blogini täytti vuoden, niin sain sähköpostia glorialta blog awardseihin liittyen:

 

"Blogisi lukijat ovat äänestäneet blogiasi ahkerasti Gloria blog Awardsin- Lukijoidensuosikkiäänestyksessä, joten tervetuloa juhlimaan!"

 

ja juuri te olette tämän takana. Valehtelisin jos väittäisin kirjoittavani vain ja ainoastaan itselleni. Totuus on kuitenkin se, että kommenttien ja yhteistyöhässäköiden siivittämänä bloggaaminen on tuntunut mahtavalta. Rahallinen hyöty jota olen bloggaamalla ansainnut on mitätön. Olen lähtenyt innolla mukaan melkein jokaiseen yhteistyökuvioon siksi, että niistä oon saanut inspiraatiota. En siis rahan tai jauhopussin takia. Ja ne teidän kommentit, ne on ollut suurin palkkioni. Kiitos ja hienoa jos olen saanut teidän kielen kastumaan ja kuolan valumaan.

 

 

 

Millainen naama sitten tämän kaiken takana on? Eli vähän siitä kuka hitto mää olen?

 

 

 

Perus kuolevainen pullamössö tietenkin. Blogatessa en ole juurikaan lärviäni väläytellyt, mutta ehkä näin vuoden jälkeen voi tätäkin turpaa väläytellä. Naiselta ei ikää saa kysellä, mutta tälläinen poika voi myöntää olevansa 27 pian 28 vuotias kakara ja ja 3 vuotiaan pojan isä. Olen siis ammatiltani kokki ja opiskelen parhaillaan keittiömestariksi. Majani sijaitsee pohjanmaan lakeuden ytimessä. Asun betonikasassa, mutta himoitsen kliseisesti pienestä talosta ja perunamaasta, Lapissa. Olen intohimoinen ruoan suhteen, mutta ravintoloissa käyn harvoin syömässä. Vapaa-aikana suosin roskaruokaa ja sipsit on parasta lohturuokaa. Juon light colaa vain, koska puolisoni juo sitä. Lempiruokaa en todellakaan osaa mainita koska siihen vastaaminen on kuin vastaisi kysymykseen mikä on lempibiisi. Vastaus vaihtuisi päivittäin, sillä mielestäni lempiruoka on fiilis kysymys. Ruoan tärkeimmät mausteet on suola, pippuri,timjami ja hyvä seura. Nostalgia mielessä voisin kuitenkin vastata että täydellisyyttä hipoo äitin makaronisalaatti ja kaikki pastaruoat. Kun mietin menuja töihin tai ruokia blogiini, niin pyrin pitämään linjan Pohjoismaissa. Suosin siis Pohjoismaista linjaa, koska mielestäni meillä on mahtavia makuja esim. kalat,riista,salmiakki, ruis, ohra yms.

 

 

Myönnän, että blogin alkutaipaleella hain sitä omaa linjaani ruoan suhteen. Eli voisi sanoa, että blogin ansiosta olen löytänyt myös itsestäni uusia piirteitä ja tehnyt tuttavuutta itseeni siinä missä kanssabloggajiin. Enään harvemmin teen ruokia sillä ajatuksella että "koska muutkin tekevät tätä" vaan yritän sen sijaan kehittyä siinä mistä eniten pidän. Tämä muutos on varmasti näkynyt enemmän parin viimeisen kuukauden aikana. Toki tässä on auttanut myös se, että lukijat ovat silti olleet mukana. Kuavustyylini on edelleen samaa sotkua, ja se on osa minua. Työssäni teen oikeastaan ulkonäöllisesti vastakohtaa joten kotosalla saa olla oma itsensä. En sano olevani hyvä kuvaamaan, eikä minulla ole hyvää kameraakaan. Kikkailen lähinnä päivänvalolla ja vanhoilla kipoilla ja kupeilla. Rakastan talvea, kylmää, pimeää, autenttista, rujoa ja rustiikkia touhua ja haluaisin asua Lapissa. Niistä asioista ammennan kuvani. Eli kesällä en todellakaan ole parhaimmillani, enkä ole hyvä kokkaamaan mitään terveellistä. Ruoka on minulle enemmän kuin kehon polttoaine, joten siinä on oltava makua. En oikeastaan pidä kastikkeista, en tiedä miksi. Olen enemmän majoneesien ja muiden lisukkeiden perään. Siitä huolimatta uskoisin, että osaan tehdä sen parhaimman punkkusoosin, saa haastaa :) En pirdä naudan sisäfileetä juuri minään, ja hummeri on aivan yliarvostettua. Riista, etenkin hirvi on suurta herkkua, poroa unohtamatta. Lisäksi ruhonosista häntä,rinta,potka ja niska sekä kaikki sisäelimet ovat herkkuja. En siedä strösseleitä,ananaskirsikoita tai carambolaa. Niiden käyttäminen ravintolassa on hirveää, strösseleitä en siedä muutenkaan.

 

Miten ois pikku arvonta, ja jokunen kuva matkan varrelta?

 

Olenko väärässä vai onko melkeinpä kaikilla merkkipäivän saavuttaneilla blogeilla jokin arvonta? Laitetaanpa nyt sellainen. Ensinnäkin olen huono missään arvonta jutuissa. Lupaan skarpata tällä saralla.

 

 

 

Koska rehellisesti en oikeasti ikinä keksi mitään palkintoa, niin edes tiedä vielä mikä tämän arvonnan palkinto tulee olemaan. Palkinto tulee kuitenkin liittymään ruoanlaittoon. Yleensä keksin vain keittokirjan, eli siihen kannattaa varautua. Arvonta suoritetaan tämän kuun lopussa ja voittajalle ilmoitan hen.kohtaisesti. Arvontaan voi osallistua kuka tahansa heittämällä vaikka kommentin tähän postaukseen. Voi olla että voittajia on enemmän kuin yksikin ;)

 

 

eli jos haluat olla mukana arvonnossa jossa et tiedä mitä voit voittaa, niin laitappa kommenttia. Uskoisin että palkinto tulee olemaan kuitenkin mieluinen. mutta tässä kohtaa haluan kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maa-artisokkakakkua & Kuningatarhilloa, on niinku jokseenkin hyvää!

 

 

Kun on puhe jälkiruokien ja juureksien yhdistämisestä, niin harvalla tulee mieleen maa-artisokka. Nykyään on kyllä kovinkin trendiä tämänlaiset yhdistelmät esim. palsternakan käyttö jälkiruoassa, porkkanasta puhumattakaan. Myös selleriin on tullut törmättyä.

 

Toisin kuin edellä mainitut on maa-artisokka alunperin satoja vuosia sitten ollut pääasiassa jälkiruokien raaka-aine, ei niinkään pyreiden ja keittojen niin kuin tänään. Sen hienostuneen ja omanlaisen,makean maun takia ymmärränkin miksi sitä on jälkkäreihin käytetty.

 

Maa-artisokka on helppo hoitaa joten laittakaapa tulemaa, niin teen minäkin. Parasta näinkin "kokeneelle" viherpeukalolle on se, että sen voi unohtaa vaikka vuodeksi jos toiseksikin maahan ja kaivaa sitten ylös. Kuin minulle luotu. Kannattaa muuten muistaa, että maa-artisokka sisältää reilusti inuliinia, joten ihan koko kakkua ei kannata yksin napsia. Se kun voi aiheuttaa mukavaa vellomista mahassa ja eksoottisia kaasuja suolistossa.

 

Ohjeita selatessa en löytänyt ainoatakaan maa-artisokka jälkkriä. Tosin etsin vain suomenkielellä, mutta siitä huolimatta kovin olin yllättynyt. Siispä otin ohajt omiin käsiin ja muokkasin omaa lemppari porkkanakakku ohjetta jossa pohja on aikalailla sama kun tässä artisokka versiossani. Eikä se petä koskaan. Koostumus on aina ok, ja tähän asti myös makukin. Artisokallekin se sopi mainiosti.

 

Vanilja,sitruuna ja kerma ovat oikeastaan kaikki loistavia makuja maa-artisokalle ja niiden varaan tämäkin rakentuu. Alkuperäisessä ohjeessani on porkkanasose ja sen luontevastikin korvasin artisokalla. Sose maustettiin vaniljalla ja lemon curdilla.

 

 

Eli keitä n.250g kuorittuja maa-artisokkia vaniljalla (1 tangolla) maustetussa kermassa,valuta ja soseuta ne. Lisää vielä 2 tangon sisus,loraus kermaa ja 3rkllemon curdia ja pyöräytä sekaisin. Ite raastoin sekaan vielä pikkasen sitruunankuorta. Paseeraa (ei pakollinen). Lisää vielä 150g rypsiöljyä ja 200g sokeria ja sekoita kunnolla sekaisin. Öljy kyllä imeytyy hienosti soseeseen.

 

 

Sekoita 200g jauhoja, pikkasen sitruunankuorta ja 4+4g soodaa ja suolaa. Lisää jauhot vatkaten soseen kanssa yhteen. Lopuksi lisää munat ja veivaa kunnolla sekaisin taikinaksi. Laita vuokaan leivinpaperi ja voitele vielä. Kaada massa vuokaan ja paista 160 asteessa n.45min/ kunnes sisälämpö on 75 astetta.

 

 Kuningatarhillo

 

200g Mustikoita

200g kirsikoita

0,5dl vettä

200g hillosokeria

2 kanelitankoa

 

kaikki kattilaan, anna kiehahtaa. Soseuta halutesassi ja purkita. Anna maustua kylmässä muutaman tunnin tai vuorokauden.