Rakkaudesta ruokaan ja pohjoismaisiin makuihin!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kausiruokaa, eli lintupata omenalla & kanelihunajalla





Riistasta kun puhutaan, niin silloin liikutaan minun mukavuusalueella. Vielä mukavamman hommasta tekee se, että saa olla metsässä ja pääsee pois kaupungin vilskeestä. Riistasta puhuttaessa myös yleensä jutun aiheena on hirvi, poro tai peura. Nämä varmasti siksi, että niitä on tajunnu jo kaupatkin myydä.  Riista tosin on muutakin kuin nelijalkaiset toverimme. Linnuista löytyy myös todellisia herkkuja ja kyllähän fasaani ja sorsa on varmasti kotikokkien padoissa porissut joskus. Tällä kertaa metsä tarjosi Teeren. Loistava, murea ja riistanmakuinen tipunen. RaisioGroupilla on meneillään pienimuotoinen skaba johon törmäsin Twitterissä ja päätin lähteä mukaan kokeilemaan onneani. Ideana on valmista kausiruokaa, eli syksyn antimista ja ruoan puolesta syksyhän on parasta aikaa. Syksy ja riista, juurekset ja kalat yms. Voih, syksy vie kesän mennen tullen.Kilpailuun lähdettiin siis mukaan Teerellä ja kauden makuja lisättiin sienisuolalla, kanelihunajalla ja tietysti omenoilla. 


Ruoan sielu on siis riistanmaku yhdistettynä makeaan kanelilla maustettuun hunajaan ja kirpakoihin omenoihin. Sattuipa kaapin päältä löytymään vielä Calvadostakin, eli kaikki ainekset täydelliselle herkulle oli olemassa. Ja koska fakta on se, että kaikilla ei ole mahdollisuutta eikä välttämättä haluakaan syödä teertä, niin ollaan huoleti. Ruoan voit nimittäin ihan hyvin tehdä kanasta tai muusta siivekkäästä toverista. Pienenä vinkkinä vielä että, jos kaipaat hieman riistanmakua niin käytä riistafondia ja lisäämällä sekaan pienen palan maksaa saat mukaan riistanmakua. Kokkikuomaseni laittaa usein riistaruokaan sekaan maksaa, koska se tuo sitä riistanmakua lisää.  Kylkeen vielä teemaan sopien ohrattoa, ja tietty Raision ohrasta. Ohratolle löytyy ohje täältä. Eiköhän näillä pääst käsiksi syksyn makuun ja perusolemukseen!

1kpl Teeri
1 Luomu sitruuna
4rkl hunajaa
1 tl kanelia
muutama omena
kanalientä
timjamia
calvadosta
sienisuolaa (myös normi käy)
pippuria
Ohrasuurimoita (rikottuja, Elovena)


Sekoita ensin hunaja ja kaneli sekaisin. Kiehauta kanaliemi ja sitruunamehu kattilassa. Irrota linnusta rintapalat puukolla ja koivet saksien avulla. Mausta suolalla ja pippurilla, sitruunankuorella ja timjamilla. Ruskista lihat, lisää omenat ja calvados sekä hunaja. Sekoita ja kaada kaikki pataan. Anna muhia 150 asteessa 2,5h. 





.. ja edelleenkin tahdon innostaa teitä kaikkia kokkaamaan edes sen yhden riistaruoan syksyna aikana. Haasteeseen voit osallistua täällä

lauantai 26. lokakuuta 2013

Jallulla & Kanelivodkalla Terästetty SuklaaSemifreddo





Koska elämme jälleen loppuvuotta emme oikein välttyä jo orastavalta joulumainonnalta. Nyt se nimittäin taas alkaa päivä päivältä lähenemään ja kodit alkavat tuoksumaan kanelilta ja neilikalta. Trendikkäimmät ostavat valkoisen joulukuusen jota ei saa koristella millään värikkäillä joulukoristeilla ja niitä mainoslehtisiä varisee postiluukusta jatkuvasti. Joulu on sitä hienointa aikaa, rauhoittumisen aikaa, mutta hienointa on ruoka ja yhdessä olo. Joulun maut on myös talven makuja, joten unohdetaan joulu vielä kun jotenkin voimme ja keskitytään talveen.

Kaneli ja suklaa on kuitenkin aika old school yhdistelmä siinä missä talven ja jäätelönkin yhdistelmä. Monien perusajatus on villasukat jalassa kullan kainalossa kuumaa kaakaota lipittäen. Mutta yhtä kivaa on katsella viltin alla ikkunasta kylmässä vaeltavia ihmisiä, ja mussuttaa jäätelöä tai tässä tapauksessa semifreddoa. Tämä herkku on meinaan aivan omiaan tuomaan lohtua räntäpäiville, kokeile vaikka! 

Semifreddohan ei ihan kauheasti jäätelöstä eroa maultansa ja koostumukseltansa. Erona on vain se, että keltuaisia ei kypsennetä ja massaan tulee valkuaisvaahtoa joka tekeekin tästä herkusta ilmavaa. Parasta, et tarvitse jäätelökonetta. Valmistaminen on jäätävän helppoa eikä siihen hirveen kauan mene aikaakaan. Tietty nyt se muutama tunti pakkasessa, mutta sitä ei lasketa. Makua voit varioida siinä missä jäätelöäkin, mutta suosittelen kokeilemaan jallua ja etenkin kanelivodkaa! 

Duunista pöllitty idea jonka baarinväki oli keksinyt ja jota käytämme jälkiruoassamme. Heittele kanelitankoja vodkapulloon ja anna maustua jmuutamia päiviä. Näin saat joulunmakuista ja tuoksuista vodkaa jonka voit toki  nauttia muullakin tavalla kuin syömällä. Uskoisin että sille keksii vaikka mitä käyttötarkoituksia. Mutta se semifreddo siis saa makunsa kanelivodkasta, jallusta ja suklaasta. Yhdistämällä sulaa suklaata ja kyseisiä nesteitä. Ihan vaan vinkkinä, että niistä valmistat myös elämäsi ehkäpä parhaimman, lämpimän kaakaon! Kaakaon sijaan tällä kertaa tein semifredon ja siitä vielä jäätelön. Tai siis laitoin semifreddoa jäätelövohveliin. Eiks se oo silloin jäätelö? Tällä saat kaikkien hymyt jos olet kokkausvastuussa pikkujouluissa. Kyllä tätä kehtaa ihan muutenki kaverille tarjota tai syödä vaikka yksin, ei ongelmaa!




Jallulla ja Kanelivodkalla maustettu Seimfreddo

5 Keltuaista
1dl Sokeria

5 Valkuaista
1dl Dan Sukker Glukoosisiirappia

2dl kermaa 
Tomusokeria

4cl Kanelivodkaa
4cl jallua
150g suklaata
50g voita

Lisäksi kanelikeksejä murskattuna 

Sulata suklaa ja voi. Lisää sekaan viinakset. Jos haluat holittomana ja lapsiystävällisemmän, niin kiehuata viinakset nopeaan ennen suklaan sekaan lisäämistä. Yhdistä ja sekoita. Anna jäähtyä hieman.

Elikkäs vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja loppuvaiheessa lisää siirappi samalla vatkaten. Kun vaahto on kovaa ja kirkasta, se on valmis. Vatkaa myös kerma vaahdoksi. 

Kaada suklaaseos keltuaistaen joukkoon. Lisää sekaan kermavaahto ja pyöräytä sekaisin. Nostele vielä sekaan valkauisvaahto. Älä sekoita vaan nostele varoen ettei massa lässähdä. Kaada vuokaan ja pakasta 4h. Pyörittele semifredosta ja palloja pyörittele pallot kanelikeksimurskeessa.

Nauti! 


... ja kaikki herkkusuut huom! Lähteekäpä mukaan riistahaasteen pariin. Kyllähän tämä semifreddo maistuu kivalle esim. Hirven tai poronkin jälkeen!

Ps. Olen päivittynyt taas hitusen 2000-luvulle ja häröilen myös Twitterissä ;)

tiistai 22. lokakuuta 2013

Riistahaaste & Hirvenfilettä ja tietty tyrni-porkkanahyytelöä.


Syksy & Riista







Nyt on parikin syytä olla hyvillä mielin. Blogini täytti viikonloppuna vuoden. Se on nyt vuoden vanhempi kuin reilu vuosi sitten osasin uskoa.  Paljon hyvää on tapahtanut bloggailun myötä ja se näkyy poskissa ja vyötäröllä. Kiitos teille onnitteluista joita tulikin ihan kunnolla. Tämän lisäksi on myös muita syitä onneen, sillä meneillään on vuoden toiseksi paras aika, syksy. Syksyä parempaa on vain joulukuu. Kuten olettaa voi, niin minunlainen nälkäinen bloggari näkee näissä vuodenajoissa tietysti ruoan. Riista on tapetilla ja toivoisin, että sitä olisi myös lautasella, myös teidän lautasella. Siksi ajattelinkin haastaa teidät kaikki kokkailijat, ruoka-ja muut bloggaritkin riistaahaasteeseen, onko se yhdyssana? On tai ei, niin haastan teidät kokkaamaan edes sen yhden riistaruoan kuukauden sisään. Oli se sitten sorsaa, fasaania, poroa, hirveä, mukaan lasketaan myös sienet,marjat, katiska-ja verkkosaaliit yms. 

Tämä vain siksi, koska meidän metsät ja järvet notkuvat herkkuja, eli unohda hetkeksi rypsipossu ja hunajamarinoitu broilersuikale. Edes päiväksi. Nauti sorsapataa, hirvikeittoa, savuporoa tai vaikka haukipullia kantarellikastikkeella. Aloitin oman osuuteni tekemällä ystävältäni saatua hirvenfilettä ja innostuin vielä tekemään tyrni-porkkanahyytelöä ja maa-artisokkapyrettäkin. Riistassa on aitoa, tummaa makua ja mielestäni sitä oikeaa luonnetta. Monet on sanonu että "se maistuu niin...riistalta" ja toki joidenkin lihojen/ruhonosien kohdalla myös näin on. Mutta hyvä on aloittaa miedosta hirvenfileestä, esim.ulkofileestä tai vaikkapa peuranfileestä. Jos haluaa kunnon riistanmakua suosittelen nauttimaan jänistä ja sorsaa, herkkuja molemmat. En väitä edes olevani ekspertti riistan suhteen, mutta rakastan sen syömistä ja pidän sen alkukantaisesta luonteesta. 

Lähtekää siis ihmeessä mukaan haasteeseen ja laittakaa linkkiä riistareseptistänne tähän postaukseen 22.11 mennessä, niin julkaisen niistä yhteenvedon ja lukijat saavat sitten äänestää sen oman suosikkinsa. Voittajalle on toki tiedossa riistan kokkaamiseen liittyvä kirja. Kovin olisin otettu jos edes yksi lähtee tähän mukaan.


Täytetty Hirvenfile

1-2kg Hirvenfilettä
1 paketti pekonia
150g kantarelleja
2 sipulia silppuna
suolaa
pippuria
timjamia

Mutta miten sitten valmistinkaan oman pöperöni. Käytin siis hirvenfilettä (ulko) jonka avasin puukolla kyljestä ja täytin paistetulla pekonilla,sipulilla ja kantareleillä. Samaan tyyliin kun aiemmin kokkailin lammasta Cono Sur-kilpaílussa. Pekonia siksi, että hirvenfile on vähärasvainen ja kyllähän pekoni aina mukavaa makua rasvasuuden lisäksi tuppaa tuomaan. Jos et ole sieniämiehiä, niin nekin voit jättää pois ja tyytyä pekoniin tai korvata vaikka jollain muulla. Lappaa täyte fileen sisään,rullaa ja sido paistilangalla tiukaksi. Paista pannulla väri pintaan ja kypsennä loppuun 170 asteisessa uunissa haluttuun kypsyyteen. Tämän saman voit toki tehdä myös muustakin ruhonosasta ja paistaa haluttuun kypsyyteen. Jämistä (joita tuskin jää) sitten kannattaa valmistaa kunnon hirvisoppa. Kun tehdään riistaa, niin suosittelen lämpimästi kylkeen hilloja ja hyytelöitä tai makeita kastikkeita. Uskokaa pois, paras riistakastike syntyy yhdistämällä punkkukastiketta, puolukkahilloa,mustaherukkahyytelöä ja kermaa. Kruunaa vielä timjamilla ja muutamalla katajanmarjalla, Toimii!

Tyrni-Porkkanahillo

3dl Porkkanamehua
3dl tyrnimehua
3dl hillosokeria

Kiehauta kaikki ja purkita. Anna jäähtyä kylmässä.



Kuvaa saa käyttää jos haluaa

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Blogi 1v! Pieni arvonta & kuvia matkan varrelta!

 
 
 
Vuosi sitten postailin ensimmäisen kerran blogiini. Tarkoitus ei todellakaan ollut jatkaa kyseistä touhua, vaan lähinnä kokeilla miten bloggeri toimii. Itseasiassa koko profiili on tehty vahingossa, enkä muista miksi edes tunnukset tein. Kokeilu kuitenkin jatkui ja viime lokakuussa tehty postaus muuttuikin joulukuussa jo pienimuotoiseksi harrastukseksi. Koko touhusta taisin innostua kunnolla vasta kun tajusin, että ruoan kuvaamien olikin mukavaa puuhaa, työksi kun jo kokkailinkin. Eli kokkailu on ollut kuvioissa jo kauemmin. Luonteeltani hieman taiteellinen, olen aina ollut kova piirtämään, kuuntelemaan musiikkia, olen jopa yrittänyt opetella soittamaan ja valokuvaaminen on ollut aina mukavaa. Maisemien tai itseni kuvaamisen sijaan olen aina tykännyt kuvata värejä ja muotoja. Ala-asteen luokkaretkellä minulla oli ekaa kertaa kamera mukana. Olimme tuolloin luokan kanssa vissiin luokkaretkellä Leafin karkkitehtaalla. Muut kuvailit toisiaan ja namejaan, minä sen sijaan muistan ottaneeni ensimmäisen hienon kuvan bussinrenkaasta.
 
Uskoisin, että kuvaamiseni on muuttunut blogatessani kokoajan enemmän omanlaiseksi matkan varrella. Alussa bloggailin ja kuvailin lähinnä itelleni, enkä edes kertonut muille tekosistani. Taisin totta puhuen jopa hävetä kirjoituksiani ja joutuvani kuittailun kohteeksi. Tämä luulo tosin on kariutunut, kiitos teidän kannustavien kommentien ja siitä että olet kannustaneet jatkamaan.
 
Jokunen päivä sitten eräs lukija oli kommentoinut Häränhäntä postaukseen näin:
 
"Suomen paras ruokablogi kyl tällä hetkellä" 
 
niin kyllähän tuollaisen voimalla jaksaa laittaa taas uusia patoja porisemaan. Lisäksi juuri ennen kuin blogini täytti vuoden, niin sain sähköpostia glorialta blog awardseihin liittyen:
 
"Blogisi lukijat ovat äänestäneet blogiasi ahkerasti Gloria blog Awardsin- Lukijoidensuosikkiäänestyksessä, joten tervetuloa juhlimaan!"
 
ja juuri te olette tämän takana. Valehtelisin jos väittäisin kirjoittavani vain ja ainoastaan itselleni. Totuus on kuitenkin se, että kommenttien ja yhteistyöhässäköiden siivittämänä bloggaaminen on tuntunut mahtavalta. Rahallinen hyöty jota olen bloggaamalla ansainnut on mitätön. Olen lähtenyt innolla mukaan melkein jokaiseen yhteistyökuvioon siksi, että niistä oon saanut inspiraatiota. En siis rahan tai jauhopussin takia. Ja ne teidän kommentit, ne on ollut suurin palkkioni. Kiitos ja hienoa jos olen saanut teidän kielen kastumaan ja kuolan valumaan.
 
 
 
Millainen naama sitten tämän kaiken takana on? Eli vähän siitä kuka hitto mää olen?
 
 
 
Perus kuolevainen pullamössö tietenkin. Blogatessa en ole juurikaan lärviäni väläytellyt, mutta ehkä näin vuoden jälkeen voi tätäkin turpaa väläytellä. Naiselta ei ikää saa kysellä, mutta tälläinen poika voi myöntää olevansa 27 pian 28 vuotias kakara ja ja 3 vuotiaan pojan isä. Olen siis ammatiltani kokki ja opiskelen parhaillaan keittiömestariksi. Majani sijaitsee pohjanmaan lakeuden ytimessä. Asun betonikasassa, mutta himoitsen kliseisesti pienestä talosta ja perunamaasta, Lapissa. Olen intohimoinen ruoan suhteen, mutta ravintoloissa käyn harvoin syömässä. Vapaa-aikana suosin roskaruokaa ja sipsit on parasta lohturuokaa. Juon light colaa vain, koska puolisoni juo sitä. Lempiruokaa en todellakaan osaa mainita koska siihen vastaaminen on kuin vastaisi kysymykseen mikä on lempibiisi. Vastaus vaihtuisi päivittäin, sillä mielestäni lempiruoka on fiilis kysymys. Ruoan tärkeimmät mausteet on suola, pippuri,timjami ja hyvä seura. Nostalgia mielessä voisin kuitenkin vastata että täydellisyyttä hipoo äitin makaronisalaatti ja kaikki pastaruoat. Kun mietin menuja töihin tai ruokia blogiini, niin pyrin pitämään linjan Pohjoismaissa. Suosin siis Pohjoismaista linjaa, koska mielestäni meillä on mahtavia makuja esim. kalat,riista,salmiakki, ruis, ohra yms.
 
 
Myönnän, että blogin alkutaipaleella hain sitä omaa linjaani ruoan suhteen. Eli voisi sanoa, että blogin ansiosta olen löytänyt myös itsestäni uusia piirteitä ja tehnyt tuttavuutta itseeni siinä missä kanssabloggajiin. Enään harvemmin teen ruokia sillä ajatuksella että "koska muutkin tekevät tätä" vaan yritän sen sijaan kehittyä siinä mistä eniten pidän. Tämä muutos on varmasti näkynyt enemmän parin viimeisen kuukauden aikana. Toki tässä on auttanut myös se, että lukijat ovat silti olleet mukana. Kuavustyylini on edelleen samaa sotkua, ja se on osa minua. Työssäni teen oikeastaan ulkonäöllisesti vastakohtaa joten kotosalla saa olla oma itsensä. En sano olevani hyvä kuvaamaan, eikä minulla ole hyvää kameraakaan. Kikkailen lähinnä päivänvalolla ja vanhoilla kipoilla ja kupeilla. Rakastan talvea, kylmää, pimeää, autenttista, rujoa ja rustiikkia touhua ja haluaisin asua Lapissa. Niistä asioista ammennan kuvani. Eli kesällä en todellakaan ole parhaimmillani, enkä ole hyvä kokkaamaan mitään terveellistä. Ruoka on minulle enemmän kuin kehon polttoaine, joten siinä on oltava makua. En oikeastaan pidä kastikkeista, en tiedä miksi. Olen enemmän majoneesien ja muiden lisukkeiden perään. Siitä huolimatta uskoisin, että osaan tehdä sen parhaimman punkkusoosin, saa haastaa :) En pirdä naudan sisäfileetä juuri minään, ja hummeri on aivan yliarvostettua. Riista, etenkin hirvi on suurta herkkua, poroa unohtamatta. Lisäksi ruhonosista häntä,rinta,potka ja niska sekä kaikki sisäelimet ovat herkkuja. En siedä strösseleitä,ananaskirsikoita tai carambolaa. Niiden käyttäminen ravintolassa on hirveää, strösseleitä en siedä muutenkaan.
 
Miten ois pikku arvonta, ja jokunen kuva matkan varrelta?
 
Olenko väärässä vai onko melkeinpä kaikilla merkkipäivän saavuttaneilla blogeilla jokin arvonta? Laitetaanpa nyt sellainen. Ensinnäkin olen huono missään arvonta jutuissa. Lupaan skarpata tällä saralla.
 
 
 
Koska rehellisesti en oikeasti ikinä keksi mitään palkintoa, niin edes tiedä vielä mikä tämän arvonnan palkinto tulee olemaan. Palkinto tulee kuitenkin liittymään ruoanlaittoon. Yleensä keksin vain keittokirjan, eli siihen kannattaa varautua. Arvonta suoritetaan tämän kuun lopussa ja voittajalle ilmoitan hen.kohtaisesti. Arvontaan voi osallistua kuka tahansa heittämällä vaikka kommentin tähän postaukseen. Voi olla että voittajia on enemmän kuin yksikin ;)
 
 
eli jos haluat olla mukana arvonnossa jossa et tiedä mitä voit voittaa, niin laitappa kommenttia. Uskoisin että palkinto tulee olemaan kuitenkin mieluinen. mutta tässä kohtaa haluan kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta.
 
 
 
 
 

 
 

 
 

 
 

 

 
 

 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Maa-artisokkakakkua & Kuningatarhilloa, on niinku jokseenkin hyvää!

 
 
Kun on puhe jälkiruokien ja juureksien yhdistämisestä, niin harvalla tulee mieleen maa-artisokka. Nykyään on kyllä kovinkin trendiä tämänlaiset yhdistelmät esim. palsternakan käyttö jälkiruoassa, porkkanasta puhumattakaan. Myös selleriin on tullut törmättyä.
 
Toisin kuin edellä mainitut on maa-artisokka alunperin satoja vuosia sitten ollut pääasiassa jälkiruokien raaka-aine, ei niinkään pyreiden ja keittojen niin kuin tänään. Sen hienostuneen ja omanlaisen,makean maun takia ymmärränkin miksi sitä on jälkkäreihin käytetty.
 
Maa-artisokka on helppo hoitaa joten laittakaapa tulemaa, niin teen minäkin. Parasta näinkin "kokeneelle" viherpeukalolle on se, että sen voi unohtaa vaikka vuodeksi jos toiseksikin maahan ja kaivaa sitten ylös. Kuin minulle luotu. Kannattaa muuten muistaa, että maa-artisokka sisältää reilusti inuliinia, joten ihan koko kakkua ei kannata yksin napsia. Se kun voi aiheuttaa mukavaa vellomista mahassa ja eksoottisia kaasuja suolistossa.
 
Ohjeita selatessa en löytänyt ainoatakaan maa-artisokka jälkkriä. Tosin etsin vain suomenkielellä, mutta siitä huolimatta kovin olin yllättynyt. Siispä otin ohajt omiin käsiin ja muokkasin omaa lemppari porkkanakakku ohjetta jossa pohja on aikalailla sama kun tässä artisokka versiossani. Eikä se petä koskaan. Koostumus on aina ok, ja tähän asti myös makukin. Artisokallekin se sopi mainiosti.
 
Vanilja,sitruuna ja kerma ovat oikeastaan kaikki loistavia makuja maa-artisokalle ja niiden varaan tämäkin rakentuu. Alkuperäisessä ohjeessani on porkkanasose ja sen luontevastikin korvasin artisokalla. Sose maustettiin vaniljalla ja lemon curdilla.
 
 
Eli keitä n.250g kuorittuja maa-artisokkia vaniljalla (1 tangolla) maustetussa kermassa,valuta ja soseuta ne. Lisää vielä 2 tangon sisus,loraus kermaa ja 3rkllemon curdia ja pyöräytä sekaisin. Ite raastoin sekaan vielä pikkasen sitruunankuorta. Paseeraa (ei pakollinen). Lisää vielä 150g rypsiöljyä ja 200g sokeria ja sekoita kunnolla sekaisin. Öljy kyllä imeytyy hienosti soseeseen.
 
 
Sekoita 200g jauhoja, pikkasen sitruunankuorta ja 4+4g soodaa ja suolaa. Lisää jauhot vatkaten soseen kanssa yhteen. Lopuksi lisää munat ja veivaa kunnolla sekaisin taikinaksi. Laita vuokaan leivinpaperi ja voitele vielä. Kaada massa vuokaan ja paista 160 asteessa n.45min/ kunnes sisälämpö on 75 astetta.
 

 Kuningatarhillo
 
200g Mustikoita
200g kirsikoita
0,5dl vettä
200g hillosokeria
2 kanelitankoa
 
kaikki kattilaan, anna kiehahtaa. Soseuta halutesassi ja purkita. Anna maustua kylmässä muutaman tunnin tai vuorokauden.


 

 


perjantai 11. lokakuuta 2013

Täydellisen (mun mielestä) Pastakastikkeen salaisuus on häränhäntä ja sen haudutus

 
 
 
"Kerran viikossa pastaa" asenteeni on rakoillut viime aikoina. Taisi jopa pari viikkoa mennä ilman pastaa. Tämän on varmaan pisin ilman pastaa 15vuoteen. Pasta sen miljoonassa eri muodossa on aina ollut ehkä se merkittävin osa syömistäni. Se myös kuvastaa minua ja ruoanlaittoani: Helppoa,nopeeta,hyvää ja rosoista meininkiä jossa ryystäminen ja kastikkeen roiskuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun aloin blogia kirjoittamaan, niin alussa kehittyi idea blogista joka painottuisi vain ja ainoastaan pastaan. Toisaalta viime aikojen rakkaus pohjoismaista ja kotimaista ruokaa kohtaan on kasvanut joka välillä jo kiilasi minun pastankin väliin. Onneksi nämä kaksi rakasta asiaa on helppo yhdistää yhdeksi. Jos oikein mietitään, niin kyllähän pasta makarooneineen on iso osa Pohjoismaista ja Suomalaista ruokakulttuuria. Rajat ovat toisaalta venyneet. Harvassa ovat ne jotka voivat sanoa syövänsä vain kotimaista, vain pohjoismaalaista. EU:n ja sen muuttoliikenteen myötä viimeistään tuntuu, että tuo yhdentyminen näkyy myös ruoassa, joka ei kyllä ihan huono homma ole. Ei minua haittaisi tilanne että me syömme pastaa ja kutsumme sitä osaksi omaa ruokaamme,mutta toisaalta ymmärrän hampaiden kiristelyn. Vaikea olisi kuvitella että Italialainen jonain päivänä kutsuu poroa Italialaiseksi, eihän se ole sama asia millään tavalla verrata pastaa ja poroa jo niiden historian ja perinteidenkin takia. Eihän sitä koskaan tiedä josko poropaimenet painelevat Lappiin kyllästyneenä muu Suomi perässään kohti saapasmaata porot mukanaan, mutta epäilen vahvasti. Toisaaltaan vaihdossa saisimme iloisen,sosiaalisen ja äänekkään tapahtuman syömisestä jossa koko suku kokoontuu pöydän ääreen ja muori pitää kuria yllä. Ei haittaisi. Siinä meillä juroilla on vielä oppimista. Oli miten oli, pasta on kaikkien ruokaa niinku peruna, ei vain Italialaisten. Mutta se poro,se on meiän (...ja Siperian)
 
Mutta sen pituinen se. Kotimainen vanhankansan herkku eli häränhäntä on siis minun täydellisen pastani tai pikemminkin sen kastikkeen salaisuus. Jokaisella meistä on varmasti oma, se täydellinen versio lempiruoastaan. Häränhäntä on helppoa mutta aikaa se vie. Se on maukasta,mureaa ja todella edullistakin. Blogini alkutaipaleella kirjoittelinkin näistä halvoista herkuista osioon "herkkua halvoista ruhonosista" jossa on mm.veripalttua ja possunkieltä. Jos et omista kokonaista häränhäntää, se ei haittaa sillä ne valmiiksi leikatut kiekot käy aivan hyvin. Samaa lihaa kaikki. Tämä herkku on siitä hyvä, että lihaa hauduttaessa saat sivutuotteena parasta pastasoosia, ikinä. Jos et usko, on sinun kokeiltava. Ja tämähän on makuasia ja siitä on todellakin kiisteltävä :)
 
Rustiikki Häränhäntä Bolognese
 
2kg Häränhäntää
vehnäjauhoa
5 Tomaattia
2 porkkanaa
2 pötköö varsiselleriä
2 sipulia
1l Vahvaa lihalientä
1 kokonainen valkosipuli
1dl paseerattua tomaattia
3rkl tomaattipyrettä
1/2 pulloa punaviiniä
1/2 pulloa valkoviiniä
tuoretta basillikaa
tuoretta rosmariinia
Kuivattua timjamia
Tuoretta persiljaa (koristeeksi)
kokonaisia mustapippureita
oliiviöljyä
sokeria
sormisuolaa
 
 
Poista hännistä suurimmat pahimmat kalvot tai viillota vain lihat niin ettei ne "kuppiudu" uunissa. Suolaa lihat kunnolla ja pyörittele vehnäjauhoissa. Ruskista lihat ja nosta pataan.
 
Lisää pataan ronskiksi paloiksi pilkotut porkkanat,sipulit,sellerit ja tomaatit sekä murskattu kokonainen valkosipuli nippu.
 
Kaada sekaan vahva lihaliemi,viinit, pyreet ja paseerattu tomaatti sekä kaikki maut. Katso että lihat uppoa nesteeseen, tarvittaessa lisää vettä.
 
Nosta pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla 15min ja laske lämpö 150asteeseen ja anna olla 2h, laske vielä 100 asteeseen ja anna olla ainkin 4h. Itse annoin olla vielä 6-7tuntia. Tsekkaa välissä että nestettä on tarpeeksi.
 
Revi liha luista ja siivilöi kastike pannuun. Lisää vielä oliiviöljyä ja keitä kokoon. Lisää kastikkeen sekaan pasta ja lihat,pyöritä hyvin sekaisin ja tarjoa esim.parmesaanin ja persiljan kanssa. Nauti!

 

 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Suklaa-punajuuripalaset. Vähä niinku ne mokkapalat, mut ei sinnepäinkään...ja se pinkki on punajuurihilloa


Hellurei ja hellät tunteet. Jälleen olisi aika kokeilla onneaan kuukauden ruokahaasteen mukaisesti. Olen aika ahneesti näihin haasteisiin lähtenyt, mutta viime kuussa ei todellaakaan ollut aikaa mitään sinne kokkailla. Lisäksi, jos vaikka olisikin osallistunut ja olisin vieläpä säkällä voittanut (sanon minä, ikuinen kakkonen) en olisi varmasti saanut kaiken keskellä järjestettyä uutta haastetta. Viime haasteen vei nimiinsä jälleen Andalusian Auringossa blogi (jolle häviän aina,kaikessa) ansaitusti. Koska kyseinen emäntä emännöi nyt  lokakuun haastetta, niin lähdenpä turvallisesti kisaan mukaan. Eikä näin ollen vastustajani voi kun katsella otteitani katsomosta käsin :) Vai mitä Suomen Lahja Andalusian ruoalle tähän sanoo?

Teema oli näinkin maskuliiniselle miehelle (suom.lihava kokki joka ei koskaan kasva aikuiseksi) sellainen kuin pinkki! Aluksi meinas tulla tyhjää ideaa, mutta sitten keksin kuitenkin jotain. Onko se sitten tarpeeksi pinkkiä? Ainakin toivon sen olevan. Tämän pinkimmäksi ei minun leipomus tule. Eli punajuurella mausettua suklaakakkua, valkosuklaata ja punajuurihilloa. Näillä mennään, eikä lopputulos edes hävetä. Täräytinpä vielä punajuurihilloakin. Jos et oo kokeillu, niin laitappa tulille. Ihan jo talven riistaa silmällä pitäen.


Homma on helppo, eikä sotkuakaan synny liikaa jos käyttää leikkuulaudan päällä leivinpaperia ja kiskoo käteensä vielä kumihanskat. Sokerin määrä voi hirvittää ohjeessa, mutta kun maistaa valmista kakkua, huomaa että ei sitä liikaa ollutkaan. Meidän pohjoismaiseen makuun oikein napakka jälkkäri, joka tuskin aukeaisin eksoottisemalle kansalle. Jos lähtee oikein villiksi niin rosmariinilla maustettu sitruunasorbetti voisi olla kova lisuke. Sitä en ihan oikeasti jaksanut tehdä. Eikä se olisi erityisen pinkkiäkään... Ohjeena toimii perus suklaakakku/leivos/hässäkkä ohje, johon olen lisännyt vain punajuurta, ei mitää mullistavaa, mutta sitäkin maukkaampaa.

Suklaa-punajuuripalaset

2 mukavan kokoista punajuurta
3 kanamunaa
3,5dl jauhoja
2,5dl sokeria
2,5tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
150g suklaata
100g voita

sulata suklaa ja voi. 
vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi.
Kuori ja raasta punajuuri kulhoon ja yhdistä kuivat aineet keskenään.
Lisää jauhot munaseokseen ja sekoita kunnolla. Kaada sekaan suklaa-voiseos ja sekoita.
Lisää lopuksi sekaan raastettu punajuuri ja sekoita. Kaada massa pakkiin ja paista 200 asteessa 25-30min, tai kunnes ei enää sula sisältä.


Valkosuklaakuorrute

200g tuorejuustoa
200g tomusokeria
100g valkosuklaata sulana
100g vaahdotettua kermaa
1 liivate tilkkaan kermaa sulatettuna
punajuurihilloa 

Yhidstä kaikki ainekset ja lusikoi jäähtyneen piirakan päälle. Anna jäähtyä kylmässä.

Punajuurihillo

2kg punajuurta
vettä
1kg hillosokeria

Keitä punajuuret kypsäksi. Valuta, huuhtele ja soseuta. Lisää sekaan 1dl vettä ja 1kg hillosokeria. Anna porista pienellä lämmöllä 20min. Purkita ja anna jäähtyä kylmässä. Sopii makeisiin ja suolaisiin, esim.riistan kanssa.

torstai 3. lokakuuta 2013

Poronfileetä & Vodkakarpaloita niinku päräyttävää herkkua!


Jos nyt alkuun jotain pitää päräyttää, niin aloitetaan lyömällä fakta pöytään: Poro on parasta, suorastaan päräyttävää! Ja kun me euroopan perällä loikoilevat olemme saaneet tuon elukan lahjaksi, on sitä kiva syödä,nauttia hartaasti. Vaikka se hieman hintavaa onkin, on jokainen suupala, jokaisen sentin arvoinen, piste! Helppoa, ei turhaa hienostelua, ei näpertelyä, rehtiä ja kotimaista. Ota rennosti, nauti syksystä ja ahmaise siivu poroa vodka-karpalohillon kera! Karpaloiden osalta syksy on ollut ankea,mutta pakastealtaasta löytyy ja vodkan tarjontaa syksy tuskin rajottaa. Mieletön herkku, suosittelen mm.lampaalle ja kaikelle riistalle!


Nyt näillä hetkillä, yleensä syys-lokakuussa kun on poromiehillä meneillään viikkoja kestävä poroerotus, vähä niinku isäntien sadonkorjuu, voidaan hyvin mielin nauttia poroherkuista myös täällä alempana. Poroerotuksessa porot ajetaan aitauksiin, luetaan eli lasketaan, mikä on kenenkin poro, mitkä teurastetaan ja mitkä saavat jäädä jatkamaan sukuaan. Kun vielä urokset kiimassa kalistelevat sarviaan, kokoavat haaremiaan ja puolustavat leidejään mustasukkaisesti, on hyvä ite ottaa rennosti ja nauttia kaikessa rauhassa tästä laadukkaasta raaka-aineesta.

Kylkiäiseksi tälle lihalle et mielestäni tarvitse kuin vodka-karpalohilloketta ja selleripyrettä. Helppoa, rentoa eikä turhan kikkailevaa. Poron maku tulee esiin,eikä sitä ole mitään järkeä peittää millään chileillä, kermoilla tai muutenkaan liian raskailla tai mausteisilla kastikkeilla. Raikas ja makea vodkakarpalo ja mieto, mutta täyttävä selleripyree toimii!

Oikein hyvää syksyä,ja miksei myös herkullistakin!


Kokonaisena paistettu poron ulkofile

1 poron ulkofile n.600g
savusuolaa (myös tavallinen käy)
suolaa
pippuria

hiero maut lihaan ja anna maustua hetki

Paistamiseen voita, tuoretta rosmariinia ja valkosipulia

lisää pannulle öljyä ja paista lihoja hetki. Lisää sitten voita, rosmariinia ja valkosipulia. Paista haluttuun kypsyyteen.



Vodkakarpalo

200g Karpaloita (jos ite ole poiminut, niin suosittelen Biokian)
1/2dl vettä
100g hillosokeria
4cl vodkaa

kiehauta vesi ja karpalot. Lisää sokeri ja anna hautua miedolla lämmöllä 20min. Lisää vodka ja anna kiehahtaa ja nosta heti kylmään jäähtymään.

Selleripyre

1 selleri
2 perunaa
kermaa
maitoa
suolaa
voita

Kuori ja pilko peruna ja selleri. Keitä maito-kermaseoksessa. Siivilöi. Soseuta. Mausta voilla ja kermalla.