Rakkaudesta ruokaan ja pohjoismaisiin makuihin!

maanantai 20. tammikuuta 2014

MEIDÄN SAFKAA on Läskisoosi vm.2014







Ensinnäkin, Olen mukana Indiedaysin ja AVAn meidän safkaa- kampanjassa. Tänään kello 21.00 starttaa AVA:lla Meidän Safkaa ohjelma. Ohjelman takana on Safkaa kirjan luonut pariskunta Hanna ja Alexander. Safkaa kirjasta pitäisi ilmestyä myös toinen uusi eepos tässä kuussa. Olen innoissani tästä uutukaisesta ja vielä onnellisempi olisin jos kapinakokki Santeri Hämäläinen poistuisi ruudusta.

Avokadopastalla kaikki muut paitsi minut hurmannut pariskunta kokkaa ruokaa, jossa käyetään mahdollisimman paljon kauden, puhtaita raaka-aineita. Sarja on 10-osainen ja siinä kurkistetaan pariskunnan elämään niin saaristossa, nuuksion erämaassa kuin Helsingissäkin. Luvassa on herkkuja sinisimpukoista lankkulihaan. Reseptien takana häärii taitava Alexander jonka reseptit ovat juuri sitä mitä pitääkin. Ne ovat helppoja, yksinkertaisia mutta silti maukkaita. Minua niissä kiehtoo juurikin sen yksinkertaisuus ja hyvät simppelit maut. Alla video josta voit ottaa esimakua tulevasta.



MEIDÄN SAFKASTA tulikin mieleen Meidän Safka

Minähän ole muutenkaan perisuomalainen, sillä avokadopasta ei saanut minua sekaisin enkä juo alkoholia. Muuten omaan Suomalaisen miehen kaikki vähemmän hyvät puolet. Sen verran kotimaista henkeä minusssa vielä pihisee, että silpasin kaverin kanssa Läskisoosit tulille pari päivää sitten. Läskisoosiin kulminoituu pitkälti pohjoismainen ruoanlaitto. Jos yllä mainitsin Alexanderin reseptejä mutkattomiksi, niin sitä läskisoosikin on.

Tämä MINUN versioni läskisoosista voi saada paksun veren kiehumaan jossain päin Savoa, Karjalaa tai jossain Hämeessä. Jokaisessa kunnassa lienee se oma, aito läskisoosi. Luin yhden Tomi Björkin ohjeen ja sometyypit olivat raadolla kuin hyeenat vinkumassa oikea oppisesta läskisoosista. Hauskinta oli, että eräskin kommentoi Björkin olevan aivan taidoton kokki. Herra tekee vain noin miljoona euroa vuodessa kokkaamalla. Suomen mittakaavassa ei siis mistään Ritvan Kioskin pojasta ei ole kyse. Tämäkin on siis vain minun versioni ruoasta. Muistakaa se ennenkuin teette minusta läskisoosin pääraaka-ainesta! Tuskin se Italialainen pizzankeksijäkään laittoi lättyynsä aurajuustoa tai kebabia. Lihan kokoa ja pientä voin lisäämistä lukuunottamatta sain ruoan pidettyä niin perinteisenä kuin osasin.

Kukin tavallaan ja pyritään kunnioittamaan sitä. Kaikilla lienee tästä oma versio joka on opittu äitiltä, mummolta, mummon mummolta tai vaikka isäpuolen kaimalta. Se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi ainut,oikea,saati alkuperäinen ohje. Ensinnäkin tulee muistaa, että muinoin possu sai syödäkseen mm. ihmisten ruokaa. Tänä päivänä tuo makoissa sorkkaeläin joutuu lähinnä tyytymään johonkin rypsiin, jota en voi ymmärtää! Tämä siis tarkoittaa sitä, että liha ei ole enää lähellekään sitä mitä se oli vielä 1900-luvun alussa. Oikea kunnon läski on siis kadonnut.

Läskisoosissa kylkiliha, tai siis läski tulisi leikata n.6-8mm ohueksi ja käristää kuumalla valuraudalla, lähes polttaa. Minä muokkasin ohjetta tai periaatetta leikkaamalla tylysti n.2cm ja 170 grammasta siivua luuttomasta sian kyljestä (läskisoosipuristit narskuttavt nyt hampaitaan) Käristin lihasta pinnan savuavalla valuraudalla, jätin rasvan pannulle ja paahdoin lihaa vielä 300 asteisessa uunissa n.6min.

Sitten tullaan vaiheeseen jossa myös Farangin mies syötiin elävältä kommentien muodossa. Lisäsin pannulle kylkirasvan joukkoon voita. Voita, koska ei tuo possu luovuttanut rasvaa siinä määrin kuin olisin toivonut. Lisäsin siis rasvaa pikkaisen saadakseni tehtyä suuruksen soosille. Tässä kohtaa puristit rasvaavat jo lassoaan.

Tein soosin voista, pannulle jääneistä rasvoista ja  vehnä-ruisjauhoseoksesta. Paahdoin jauhotkin todella tummiksi ja sitten vasta sipuli, jatkoin paistamista ja vettä lisäsin sen mukaan mitä se imee itseensä. Tähän tuskin on mitään vakioo. Lopuksi nostin lihat pataan sooseineen ja haudutin matalalla lämmöllä 2½ tuntia. Koska kyseessä on autenttinen ja simppeli ruoka, niin maustoin maltillisesti mustapippurilla ja suolalla. Jos haluat kunnioittaa perinteitä niin mustapippuri pois ja tilalle maustepippuri.

Näin sain aikaan yhden parhaimmista possuruoista joita olen ikinä syönyt. se nautitttiin etikkapunajuurien ja suolakurkkujen kera. Helppoa ja aivan mielettömän hyvää. Ollaaan siis ylpeitä MEIDÄN perinnesafkasta. Ulkomailla eivät tajua meidän melankolista henkielämää, pimeyttä ja talveaa. Eivät siis ymmärrä läskisoosiakaan. Me tajuamme ja nautimme. Minun näkemys MEIDÄN safkasta on siis läskisoosi. Alla vielä ohje ja mitat.

1kg luutonta kylkeä (4- 0saan leikattuna pituussuunnassa)
2 sipulia silputtuna
30g voita
1dl Ruisjauhoa (Myllärin Luomu)
½dl vehnäjauhoa (Täysjyvä Myllärin Luomu)
vettä sen mukaan kuin kastike imee itseensä
suolaa
pippuria

kyytipojaksi vain keitettyä pottua, etikkapunajuuria ja suolakurkkua


Meidän safkaa
                      alkaa AVAlla tänään 21.00


Muista kääntää AVA:lle klo.21.00 ja tsekkaa Meidän Safkaa




27 kommenttia:

  1. Tosi hauskasti kirjoitettu resepti tällä kertaa!( vaikka läskisoosia en voikaan ymmärtää, ulkomaalainen kun olen..)

    VastaaPoista
  2. repeilin ja tirskuin :-) mahtavan kuuloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minä ja minun kuivan karheat juttuni :)

      Poista
  3. Odotan innolla "meidän safkan" lähetystä. Jos sinä odotat kapinakokin häipymistä telkusta, niin on se sentään paljon parempi kuin "Samun salainen keittiö", joka oli kaikkien kokkiohjelmien pohjanoteeraus ja josta onneksi ei tehtykkään kuin muutama jakso (rip).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samun setti oli kyl niin kuivahko etten enää edes muistanut! Santeri vois kans poistua. Onneksi on myös hyviä ohjelmia :D

      Poista
  4. Tän täytyy olla niin parasta. Kokeiluun tämmöinen versio joutuu.

    ps. et ole ainoa jota avokadopasta ei hurmannut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vou ja mä kun luulin olevani ainoa :D fättisoosi on kyllä taivaallista!

      Poista
    2. No taatusti et ole ainut... useamman kerran olen tehnyt, kun en kerralla uskonut. Enkä lämpene kyseiselle ruoalle vieläkään...

      Poista
    3. Testasin sitä vain sen huomion takia. Odotin ehkä liikaa. Pahaa ei ollut mutta ei herättänyt mitään fiiliksiä. Uus kirja näytti hyvältä.

      Poista
  5. No nyt!
    Vesi tirahti kielelle reseptiä lukiessa. Thank you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä Hanna :) nyt kieli kuivaksi ja possua suuhun.

      Poista
  6. Aah, mikä resepti, läskisoosi, sivistyneemmältä nimeltään sianlihakastike. Enpä ole muutamaan vuoteen tuollaista tehnyt, mutta jos nyt pitkästä aikaa yllättäisi miehen herkkusoosilla. Katseltiin viikonloppuna jotain Gordon Ramsayn ruokaohjelmaa, missä oli juuri teurastettu Ramsayn omat possut. Kuolattiin sen possun 4-5 cm paksua rasvakerrosta, josta suomessa voi vain nähdä unta. Täällä kun todellakin ne possut on laihdutettu täysin mauttomiksi. Possunkylkiviipaleestahan pitäisi irrota läskisoosiin niin paljon rasvaa, että muuta ei tarvita. Vähän samoin kuin ankanrintaa paistaessa: rasva sulaa, maukas liha jää jäljelle.. Tiesitkö, että vielä 1960-1970-luvulla konditorioista toimitettiin myytäväksi kelpaamattomat ja vanhentuneet pullat ja kermakakut sikaloihin possunruoaksi. Mahtoi maistua possuille paljon paremmin kuin rypsi :)

    VastaaPoista
  7. voi niitä joille onni on aikanaan suonut oikeaa sikaa. Me olemme saaneet fitnesspossua, tietokoneen ja mikron.

    En haluaisi tietää mitä siat syövät 50vuoden päästä. Varmaan ovat kaalikeittodieetilä. Jos edes possua on olemassa silloin.

    Nyt ei ollut käytössä rypsipossua eikä tule jatkossakaan olemaan. Ainakaan minun köökissä.

    Voi kunpa saisikin sitä sikaa mitä Gordonin ohjelmassa oli. Sitä odotellessa :D

    VastaaPoista
  8. Oo, mikä mahtava kunnianosoitus kaikkien lempiruokien äidille! Ja suomalaiselle ruoalle! Läskisoosi palasi meidän menuun nyt niin että lätisi.

    VastaaPoista
  9. Kaikkien ruokien mutsi ansaitsee tulla takaisin päivänvaloon ;)

    Ei muuta ku fläsää pannulle ja rokki soimaan!

    VastaaPoista
  10. Fitnesspossu! Miten osuva nimi! Toissa kesänä saatiin mahtavan läskistä luomupossun kassleria. Grillissä käristynyt läskipossu on ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on ny niin hyvät lihat ollu. Sellasta lihan kuuluis aina olla!

      Poista
  11. Nyt on kunnon läskisoosia njam että se osaakin olla hyvää! :) Perinteet kunniaan! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri,perinteet kunniaan ja kunnia läskisoosille...minäkin pidän siitä,vaikka painoa on ennestäänkin liikaa,mutta se maku...namnam

      Poista
    2. Oi kyllä! Täysin samaa mieltä!

      Poista
  12. Läskisoosia pitää aina säännöllisesti tehdä. Huomenna voisikin ostaa tehtaanmyymälästä kylkisiivuja sitä varten.:) Avokadopastalle en ole lämmennyt edes sen vertaa, että kokeilisin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilman muuta ostoksille. Täällä kokoontuu kaikki ei avokadopastalle lämmeneet :-) ohjelma on silti hyvä.

      Poista
  13. Meidan Safkaa sarja on suht turhanpäiväinen, jota ei jaksanut katsoa yhtä jaksoa pidemmälle. Kokilla ei näyttänyt olevan mitään intohimoa asiaansa kohtaan ja nainenkin vaan yritti toistella menneitä. Santeri sentään yrittää ainoa miinus on vain että niitä on vain 40 jaksoa ja Fox näyttäåä niitä jatkuvalla syötöllä uusintoina. Kyllä televisioruudussa riittää tilaa sekä Santerille että Meidän Safkaa ohjelmalle, on eri katsojakunnat molemmilla. Toivottavasti Santerilta tulee lisää jaksoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No parempaakin on kyllä nähty. En kans ymmärrä miks rouva saa kaiken kunnian vaikka ei tosiaan ole reseptiikkaa luonut.

      Poista

Aina on kiva jos kommentoit