Heissan! On suorastaan suuri ilo ilmoittaa teille että helmikuussa ilmestyvässä Kotiblogit - lehdessä on villit 6 siivua jorinoita minusta, blogista ja jokusesta reseptistä. Osa on blogissa, osa ei. Kyseinen lehti sisältää juttua muistakin kuin ruokablogeista joten kannattaa tsekkailla kun kyseinen lehti kauppoihin ilmestyy.
Se siitä julkisuudestani, tai kuten eräs hilpeä puistotrokari asian minulle joskus ilmaisi keveän juttutuokiomme päätteeksi, kunnia on mennyt mutta maine senkuin kasvaa. Puistojuopot on asia erikseen, mutta statuksesta huolimatta kuvassa näkyvä marjapiiras maistuu pirullisen hyvälle. Yksi asia tässäkin taas sai ihmettelemään. Nimittäin se, että miksi jäätelö maistuu aina paremmalta talvella, kylmällä säällä? Ei sillä, en minä tätä syönyt ulkona mutta silti. Voi toki olla, että olen ainoa joka tykkää jäätelöstään talvella enemmän kuin kesällä.
Toteamisen arvoinen seikka on myös se, että kyllä parhain piirakkapohja syntyy piimää tai luonnonjogurttia käyttämällä. Itse työnsin taikinaan piimää ja lopputulos oli jälleen sen pienen vaivan arvoinen. Joulupukin sponssaama Kenwood major kun hoiti hommansa moitteettomasti. Hienoja nuo koneet, laiskan leipurin ei tarvitse kuin kaivaa nenää vieressä ja todeta taikinan syntyvän kuin itsestään. Tosin kohta päästään tositoimiin eikä silloin ole kädet taskussa tai nenässä. Lihamyllyni saapuu pian ja sitten blogissa alkaa kesän makkaratalkoot.
Jos siis vain inasen makea, lämmin ja pehmeä piirakka on sinun suosikkilistalla, niin tätä kannattaa kokeilla. Se on nopea tehdä (ilman koneitakin) ja mielettömän helppo. Marjoja voit varioida oman mieltymyksesi mukaan, minä menin mustikan ja vadelman voimalla. Marjoja en sokeroinut, sillä pohja on juurikin sopivan makea. Marjojen sijasta voit käyttää myös esim.omenoita. Maista ja ihastu.
Maailman helpoin piimäpohja:
6- 8 palaa
2dl piimää
3dl venhäjauhoa
n. 1 tasainen tl leivinjauhetta
2dl sokeria
Täytteeksi:
Erilaisia marjoja
Yhdistä kaikki ainekset sekasin kunnolla ja kaada seos vuokaan tai valurauta pannuun (tämä vain minun ideani) lusikoi päälle marjoja ja paista 200 asteessa n.20-25min. Päälle jäätelö, vaniljakastiketta, sorbettia tai kreemiä. Fiilistele!
Olen suosioni huipulla somekokkailijana. Jokunen ihminen kiinnostui Pulled Pork lassestani Twitterissä ja Instagramissa. Mutta ei syytä huoleen tämän ohjeen julkaisun jälkeen tuskin anjovikset tai maito loppuvat kaupoista. Henri Alenkin saa (vielä) henkäistä rauhassa, en nimittäin ihan samaa suosioo nauti. Kaveri kun näyttää ottaneen jumalan paikan taivaan alla. Eikä siinä, hienoja vinkkejä Toveri Alen napsauttelee kansan hyväksi.
On ollut somemunakasta, avokadopastaa, muttia ja nyt jo pukkaavat karitsapatoja yms. ja porukka villiintyy kuin tytöt Beatlesista aikanaan. On hienoa että ruoka on tapetilla, siitä puhutaan, sitä syödään ja ennen kaikkea kokataan itse kotona. Olen aina unelmoinut tilanteesta jossa suomalaisessa kodissa turha hössötys ja älypuhelimet unohtuu edes hetkeksi ja perhe/ystävät kokoontuvat maässyjen äärelle. Nyt olemme jo askeleen lähempänä tuota päämäärää. Silti ihmettelen onko menestyksen syy reseptissä vaiko sen laatijan karismassa?
Oli miten oli, on hienoa että hengen ja sielun ravinto on näkyvillä. Ruoka on hieno asia ja se on muutakin kuin ruokaa. Samalla pitää mediassa tasapainotella ylipumpattujen bodarikuvien ja pulled pork lasagnen tihkuvan juustoisten kuvien välimaastossa. Kumpikin herättää ajatuksia ja päämääriä. Jos unelmoit täyteläisistä, pumpatuista käsivarsista joissa verisuonet pullottavat ankarasti voit mennä salille. Voit myös tehdä Pulled Pork Lasagnen jonka rasva-ja suolapitoisuus saa varmasti verisuonesi pullottamaan bodarin lailla.
En edes yritä väittää tämän mahtuvan suolan 5g saantisuositukseen tai muuhun EU:n taulukoihin. Jos nautit elämästä ja ruoasta, voit myös hyvinmielin nauttia slaissin tätä herkkua itsesi kunniaksi edes kerran. Hyvää se on ja siitä saa hyvää fiilistä, vaikka se hieman tuhtia onkin.
Tomaattisoosin salaisuus on muutama anjovis, mutti, punkku ja oregano. Lihapuoleen kruunaa possun uuniliha jota hauduteltiin tomaattisoosissa n. 2½ tuntia ennen Lasseen päätymistä. Bechamel soosin kruunaa valkoviini,muskotti ja raastettu emmental. Näillä tuskin ruoka voi ainakaan epäonnistua. Vai? Pinnan kruunaa juustokuorrute.
Mihin ikinä teetkin juustokuorrutetta/gratiinia, niin vinkkinä kannattaa aina sekoittaa juustion joukkoon loruas kermaa ja keltuainen. Näin gratiinista tulee pehmeän kermainen, ei kuiva koppura.
Loistava myös pizzassa.
Pulled Pork Muttisoosissa
1,5kg Possun Uunilihaa
1 prk Muttia
2,5dl lihalientä
2dl punaviiniä
1rkl Kuivattua oreganoa
4 anjovisfileetä
1 sipuli lohkoina
1 valkosipuli
Pilko liha muutamaan osaan ja suolaa ja pippuroi mutta älä poista läskiä. Kiehuata lihaliemi ja punkku. Nosta suolattu liha pataan ja lisää muut tarpeet. Hauduta 150 asteisessa uunissa 2½ tuntia. Siivilöi soosi talteen ja anna kiehua kunnes puolet jäljellä. Revi liha ohueksi nauhaksi ja nyt voit halutessasi poistaa läskin.
Bechamelkastike
3rkl voita
1rkl vehnäjauhoa
2dl maitoa
1dl valkoviiniä
½tl muskottia
½tl valkopippuria
50g emmental raastetta
suolaa
Sulata voi kattilassa, älä anna ruskistua. Lisää jauho ja kun seos on paksua mutta vaaleeta, niin lisää maito ja viini.Lisää neste osissa ja lisää tarvittaessa maitoa. Anna poreilla 5min miedolla lämmöllä. mausta, sekoita ja lisää joukkoon juusto. Kun juusto on sulanut on kastike valmis.
Mozzarellakuorrute
150g mozzarellaa (minulla oli iso pata)
50g emmental raastetta
1 keluainen
Loraus kermaa
Revi mozzarella ja yhdistä emmentalin ja kerman kanssa.
Kokoa lasagne. Öljytylle ohjalle lasagnelevyä, päälle lihaa ja tomaattisoosia sekä bechameliä. Sitten sama uudestaan. Lopuksi vielä päälle levyä ja mozzarellakuorrutetta.
Paista 200 asteessa n.30min. Jos alkaa pinta tummumaan liikaa, niin laita kansi tai folio päälle.
Viime vuoden puolella läksin mukaan DanSukkerin juttuihin kehittelemään reseptejä liittyen hillosokeriin, glukoosiirappiin ja fariinisokeriin. Glukoosisiirapista kyhäilin joulun tienoilla After Eight Semifreddoa ja kuten olettaa voi otsikoinnista, tämä on panokseni hillosokeriin. Hillosokerista oli tarkoitus kyhäillä hilloa, chutneyta tai muuta sokerista lisuketta. Minä päädyin pohdintojen jälkeen kokeilemaan villiä ideaani eli suklaahilloa.
Koska 90% jälkiruoistani sisältää suklaata tai manteleita jossain muodossa, niin sain ne myös ängettyä hilloon. Suklaa ja hillo kuulostaa erilläänkin makealta ja yhdessä suorastaan irstaalta. Vaan sitä se ei ole ja hämmästykseksi se ei ollut juurikaan makea sillä käytössä oleva suklaa oli 70% suklaata.
Suklaahilloa duunatessa ei siis kannata käyttää mitään maitosuklaata tai mitään alle 70% suklaata. Makeutta hilloon tuo muhkeat 5dl sokeria, joista tosin puolet on vähemmän makeampaa muscovadoa. Hillon täydentää appelsiini ja mantelit jotka sopivat suklaan joukkoon aivan mainiosti, unohtamatta ripausta sormisuolaa.
Minulle ei koskaan ole tullut mielitekoa syödä esimerkiksi pelkkää mansikkahilloa kauhalla suoraan purkista. Vaikka suklaamiehiä jonkin verran olen, ei sekään saanut minua syttymään idealle syödä pelkkää hilloa. Sitten mieleeni juolahtikin suuri herkku, eli churrot. Churrot ovat ikään kuin Espanjalaisten näkemys munkeista,ei muotonsa mutta kaiken muun puolesta. Sen jälkeen kun duunissa tein ekan kerran churroja, olen aina tehnyt munkkitaikinan samalla tavalla.
Taikina on simppeli ja pirullisen nopea. Se tehdään suoraan kattilaan ja se tulee sekunneissa sen jälkeen kun kattila on kuumana. Tarvitaan saman verran vettä kuin jauhoja, ripaus suolaa, 80g voita ja 3 munaa. Esimerkiksi 3,3dl vettä kattilaan, sekaan suola ja 1 rkl sokeria ja annetaan kiehahtaa. Sitten sekaan 3,3dl jauhoa ja sekoitetaan kunnolla ja nostetaan liedeltä jäähtymään. lopuksi sekaan munat, massa pursotin pussiin ja frittaillaan tankoja jotka vielä kieritellään sokerissa. Helppoa. Tuoreita, lämpimiä Churroja on sitten kiva dippailla jäähtyneeseen suklaahilloon, ei pöllömpi mässy.
Appelsiini-suklaahillo
150g tummaa suklaata
ripaus sormisuolaa
1 appelsiininkuori ja mehut
2,5dl muscovadosokeria
2,5dl DanSukker hillosokeria
2rkl murskattuja manteleita
Raasta appelsiinistä kuori ja purista mehu kattilaan. Lisää sekaan sokerit ja anna kiehahtaa kunnolla. Nosta liedeltä ja lisää sekaan murskattu suklaa, mantelit ja appelsiinin kuori sekä ripaus suolaa. Nosta kylmään jäähtymään hetkeksi ja tarjoa churrojen tai keksien kanssa.
Pohjoisen ruoasta puhuttaessa olisi syntiä skippailla poro. Pororuoat herättää aina jonkinlaista kunnioitusta ja jotain mystistä siinä piilee. Poronkieli, tai siis ylipäänsä kieli on turhankin väheksytty ja jopa halveksittu ruhonosa nykyään. On toki myös niitä jotka ymmärtävät tämänkin herkun päälle. Veikkaisin että suurin osa niistä, jotka kehuvat kieltä ällöksi ja limaiseksi eivät ole ikinä edes kieltä maistaneet.
Eikä siinä, vaikka olisit kielimiehiä, niin en suosittele kyseistä lihanpalaa raakana heiluttelemaan ensitreffeillä, ehkä jopa tulevan rakkaasi edessä. Sen jälkeen hän tuskin on tuleva. Kieli ei ole kaunis raakana, mutta sen takia ei kannata ruokaa skipata. Kieli on hyvinkin helppohoitoinen ja lopputulos on ihan kaunis ja maittava. Kaiken kukkuraksi kieli on hyvinkin edullinen raaka-aine, omista vasankielistä jouduin pulittamaan huikeat 1,5€/kpl.
Kieli tykkää tulla keitetyksi, joten älä suotta heti kaiva timanttipannuasi esiin. Pienille poronvasankielille riitti hyvin 1½ tuntia keittämistä. Kielet kannattaa myös syödä kylmänä leikkeleen tavoin tai lämpinä esim.keitossa Iskä Kokkaa Blogin takaa löytyvän Ilkan vinkkiä noudatten.
Minulla oli selvä suunnitelma jo tilausta odotellessa sen suhteen mitä kielistä kokkaan. Tsekkailin kirjahyllystä jos jonkinlaista ohjetta ja Muru-kirjasta bongasin kieli tonnato ohjeen. Tässä vaiheessa luulin olevani oikein edelläkävijä lajissani ja keksin korvata tonnikalan savuahvenilla. Savuahvenia kun vielä sopivasti lojui purkki kaapissa ja mikäpä sen kruunu pohjoisenherkkuun. Vaan googlettaessa eteeni osui ohje Maku.fi sivuilta ja savuahventahnalla! Lannistuin mutta kokosin itseni ja laitoin kielet kattilaan. On vaan niin raivostuttavaa kun luulee keksineensä jotain ja sitten tajuaa keksineensä pyörän uudelleen. Ehdottomasti koukuttavin setti oli juurikin savuahventahna jota varmasti tulen tekemään useasti muidenkin ruokien kylkeen, taivaallista!
Poronkielen kanssa sopii mainiosti sitruuna, kapris ja parmesaani. Todettiin hyväksi setiksi kaverin kanssa latoa kaikkea ruisleivän päälle. Avot! Me diggailimme ja söimme kaiken kerralla puristellen sitruuna päälle oikein urakalla. Kieli on hyvää, se on helppoa tehdä ja se on halpaa, eli kielet keittymään!
Kieltä on duunailtu myös Italo twistillä Sillä Sipuli - Blogissa ja huhuja tulevasta kieliherkusta leijailee myös Andalusian Auringossa - blogista. Kielityyppejä siis hemmotellaan nyt oikein urakalla.
3 Poronkieltä (vasankieliä) vettä 1 oksa rosmariinia 1 oksa timjamia 1 laakerinlehti 1 sipuli 3 valkopippuria 3 maustepippuria 1tl suolaa Laita kattilaan vettä reilusti ja lisää sekaan kaikki ainekset. Keitä kannen alla n.1½ tuntia ja kuori mahdollinen vaahto pois. Nosta kielet kattilasta. Tee viilto tyveen ja vedä nahka pois kielestä. Se irtoaa helposti vetämällä ja se on merkki siitä, että kieli on ready! (Kielet on kuumia mutta kastele sormia kylmään veteen jos polttelee liikaa) Nosta kuoritut kielet takaisin liemeen ja jäähdytä esim.yön yli tai näin talvella jäähdytä ulkona. Nosta jäähtyneet, kylmät kielet leikkuulaudalle ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Ripottele päälle sormisuolaa ja rouhittua mustapippuria. Tarjoa savuahventahnan tai Vitellon tavoin, kylmän tonnikalakastikkeen kera. Päälle vielä sitruunaa lohkoina/siivuina, kaprista ja parmesaania.
Savuahventahna 1 purkki n.150-170g savuahvenia liemessä /tai tonnikalaa öljyssä 1 keltuainen 1dl öljyä laita keltuainen ja kalat blenderiin ja soseuta ja lisää samalla sekaan öljyä. Lopputulos tulisi olla kuin majoneesia. Ps. Meikäläisen jorinoita, kuvailuja ja tulevia juttuja voi käydä kurkkimassa myös Instagramissa
Ensinnäkin, Olen mukana Indiedaysin ja AVAn meidän safkaa- kampanjassa. Tänään kello 21.00 starttaa AVA:lla Meidän Safkaa ohjelma. Ohjelman takana on Safkaa kirjan luonut pariskunta Hanna ja Alexander. Safkaa kirjasta pitäisi ilmestyä myös toinen uusi eepos tässä kuussa. Olen innoissani tästä uutukaisesta ja vielä onnellisempi olisin jos kapinakokki Santeri Hämäläinen poistuisi ruudusta.
Avokadopastalla kaikki muut paitsi minut hurmannut pariskunta kokkaa ruokaa, jossa käyetään mahdollisimman paljon kauden, puhtaita raaka-aineita. Sarja on 10-osainen ja siinä kurkistetaan pariskunnan elämään niin saaristossa, nuuksion erämaassa kuin Helsingissäkin. Luvassa on herkkuja sinisimpukoista lankkulihaan. Reseptien takana häärii taitava Alexander jonka reseptit ovat juuri sitä mitä pitääkin. Ne ovat helppoja, yksinkertaisia mutta silti maukkaita. Minua niissä kiehtoo juurikin sen yksinkertaisuus ja hyvät simppelit maut. Alla video josta voit ottaa esimakua tulevasta.
Minähän ole muutenkaan perisuomalainen, sillä avokadopasta ei saanut minua sekaisin enkä juo alkoholia. Muuten omaan Suomalaisen miehen kaikki vähemmän hyvät puolet. Sen verran kotimaista henkeä minusssa vielä pihisee, että silpasin kaverin kanssa Läskisoosit tulille pari päivää sitten. Läskisoosiin kulminoituu pitkälti pohjoismainen ruoanlaitto. Jos yllä mainitsin Alexanderin reseptejä mutkattomiksi, niin sitä läskisoosikin on.
Tämä MINUN versioni läskisoosista voi saada paksun veren kiehumaan jossain päin Savoa, Karjalaa tai jossain Hämeessä. Jokaisessa kunnassa lienee se oma, aito läskisoosi. Luin yhden Tomi Björkin ohjeen ja sometyypit olivat raadolla kuin hyeenat vinkumassa oikea oppisesta läskisoosista. Hauskinta oli, että eräskin kommentoi Björkin olevan aivan taidoton kokki. Herra tekee vain noin miljoona euroa vuodessa kokkaamalla. Suomen mittakaavassa ei siis mistään Ritvan Kioskin pojasta ei ole kyse. Tämäkin on siis vain minun versioni ruoasta. Muistakaa se ennenkuin teette minusta läskisoosin pääraaka-ainesta! Tuskin se Italialainen pizzankeksijäkään laittoi lättyynsä aurajuustoa tai kebabia. Lihan kokoa ja pientä voin lisäämistä lukuunottamatta sain ruoan pidettyä niin perinteisenä kuin osasin.
Kukin tavallaan ja pyritään kunnioittamaan sitä. Kaikilla lienee tästä oma versio joka on opittu äitiltä, mummolta, mummon mummolta tai vaikka isäpuolen kaimalta. Se ei kuitenkaan tarkoita että se olisi ainut,oikea,saati alkuperäinen ohje. Ensinnäkin tulee muistaa, että muinoin possu sai syödäkseen mm. ihmisten ruokaa. Tänä päivänä tuo makoissa sorkkaeläin joutuu lähinnä tyytymään johonkin rypsiin, jota en voi ymmärtää! Tämä siis tarkoittaa sitä, että liha ei ole enää lähellekään sitä mitä se oli vielä 1900-luvun alussa. Oikea kunnon läski on siis kadonnut.
Läskisoosissa kylkiliha, tai siis läski tulisi leikata n.6-8mm ohueksi ja käristää kuumalla valuraudalla, lähes polttaa. Minä muokkasin ohjetta tai periaatetta leikkaamalla tylysti n.2cm ja 170 grammasta siivua luuttomasta sian kyljestä (läskisoosipuristit narskuttavt nyt hampaitaan) Käristin lihasta pinnan savuavalla valuraudalla, jätin rasvan pannulle ja paahdoin lihaa vielä 300 asteisessa uunissa n.6min.
Sitten tullaan vaiheeseen jossa myös Farangin mies syötiin elävältä kommentien muodossa. Lisäsin pannulle kylkirasvan joukkoon voita. Voita, koska ei tuo possu luovuttanut rasvaa siinä määrin kuin olisin toivonut. Lisäsin siis rasvaa pikkaisen saadakseni tehtyä suuruksen soosille. Tässä kohtaa puristit rasvaavat jo lassoaan.
Tein soosin voista, pannulle jääneistä rasvoista ja vehnä-ruisjauhoseoksesta. Paahdoin jauhotkin todella tummiksi ja sitten vasta sipuli, jatkoin paistamista ja vettä lisäsin sen mukaan mitä se imee itseensä. Tähän tuskin on mitään vakioo. Lopuksi nostin lihat pataan sooseineen ja haudutin matalalla lämmöllä 2½ tuntia. Koska kyseessä on autenttinen ja simppeli ruoka, niin maustoin maltillisesti mustapippurilla ja suolalla. Jos haluat kunnioittaa perinteitä niin mustapippuri pois ja tilalle maustepippuri.
Näin sain aikaan yhden parhaimmista possuruoista joita olen ikinä syönyt. se nautitttiin etikkapunajuurien ja suolakurkkujen kera. Helppoa ja aivan mielettömän hyvää. Ollaaan siis ylpeitä MEIDÄN perinnesafkasta. Ulkomailla eivät tajua meidän melankolista henkielämää, pimeyttä ja talveaa. Eivät siis ymmärrä läskisoosiakaan. Me tajuamme ja nautimme. Minun näkemys MEIDÄN safkasta on siis läskisoosi. Alla vielä ohje ja mitat.
1kg luutonta kylkeä (4- 0saan leikattuna pituussuunnassa) 2 sipulia silputtuna 30g voita 1dl Ruisjauhoa (Myllärin Luomu) ½dl vehnäjauhoa (Täysjyvä Myllärin Luomu) vettä sen mukaan kuin kastike imee itseensä suolaa pippuria
kyytipojaksi vain keitettyä pottua, etikkapunajuuria ja suolakurkkua
Meidän safkaa
alkaa AVAlla tänään 21.00
Muista kääntää AVA:lle klo.21.00 ja tsekkaa Meidän Safkaa
Mäkin syön chiliä! Ennen söin hyvin paljonkin mausteista/tulista ruokaa mutta se jäi innostuttuani muista jutuista. Lisäksi kuontaloni ei enää kestä kauhean tulisia juttuja, joten Poppamies ei kuulu minun kaveripiiriini. Maltillisesti ja samalla sopivan ärhäkästi maustettu texmex-henkinen setti kyllä uppoaa venyneen mahalaukkuni sulatukseen.
Onneksi tulisuus on käsitteenä iisi ja ihanat lähikauppamme myyvät mitä erilaisimpia sooseja, eri tulisuusasteilla ja tämän vuoksi pystymme kukin säätelemään tulisuutta mieleiseksemme. Ruoan rungon ei siis varsineisesti tarvi olla mitään dynamiittia, vaan sitä voi sitten lisätä erikseen. Toisinpäin se ei oikein onnistukaan.
Lisäksi liika tulisuus pilaa mielestäni ruoan. Eräässä ketjupaikassa vuosia takaperin sain habaneroburgerin josta sain ainakin 5 mahahaavaa kerralla! En oikein tykännyt. Kaiken kukkuraksi tuon burgerin takana 99%:lla varmuudella oli vieläpä nykyinen työkaverini. Tämä kokemus on siis tuonut meidät vielä saman lieden äärelle kokkaamaan.
Sen olen jo anteeksi antanut mutta hieman katkera olen varmaan loppuun asti. Nyt kuitenkin kokkailin omille hermoille sopivaa chilipataa. Ohjeen tai ainakin osan siitä bongasin jostakin tanskalaisesta reseptijutusta. Cowboy Chili vaikutti nimellisestikin jo äärettömän hyvältä, niin sitähän oli tehtävä. Cowboyt, nuo autenttiset isännät jotka usein kuvataan kurttunen sätkä huulessa iltanuotiolla sai ruokahaluni nousemaan.
Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluisi nauta mutta joulukuussa saapuneesta 25kg:n heppaerästä oli vielä syömättä osa, niin todellisina Cowboyna toverini kanssa uhrasimme heppamme pataan ja kävelimme loppumatkan. Itse asiassa hevosenliha sopikin maultaan tähän loistavasti. Ruoan kruunasi vielä loppuvaiheessa sekaan lisätty tummasuklaa. Kyytipojaksi päätyi maissilastuja, tortillalättyjä, ranskankermaa sekä mielettömän hvyää chipotlesoosia. Pam! Loistavaa!
2kg hevosta
250g possunkylkeä
1purkki papuja (Heinz)
1 varsiselleri paloina
2 sipulia silputtuna
2prk Muttia
2rkl Chilitahnaa
chipotlesoosia (heinz) lisätiin lopussa oman maun mukaan
1 solo valkosipuli raastettuna
1rkl juustokuminaa
½ rkl korianterinsiemeniä jauhettuna
½rkl sinapinsiemeniä jauhettuna
tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
mustapippuria
paahda 2cmx2cm kokoiset lihapalat ja pieneksi pilkottu kylki 300asteisessa uunissa n.6min. Paahda siemenet kuivalla pannulla ja nosta sivuun odottamaan. Freesaa sipuli ja nosta pataan ja lisää kaikki loput ainekset suklaata lukuunottamatta. Lisää sekaan lihat ja hauduta 150 asteisessa uunissa 2½ - 3 tuntia. Lisää suklaa viimeisenä ja sekoita. Itse raastoimme vielä tuoretta valkosipulia juuri ennen syömistä.
Talvea venailtiin ja sellainen saatiin, ainakin hetkeksi. Kun ei sitä oikein enää odottanut, niin se tuntuu kylmältä. Täällä mittari pysyy maltillisesti - 15 ja - 20 välillä. Päälle hönkäys mereltä ja Jonesin pojan naama on jäässä.
Kylmä, lumi ja talvi on kaikki hyviä tekosyitä päästä tuhdin ruoan ääreen tähän aikaan vuodesta. Ja miksipä ei, kyllähän tälläinen tuhdinoloinen ruoka hyvin lämmittää ja täyttää vähän pienemmät ja vähän isommat masut.
Saksalainen keittiö ei kuulu oikestaan lainkaan oman repertuaariini. On kuitenkin suotavaa ammentaa tuolta Bratwurstin ja hapankaalin höyryisestä maasta, varsinkin kun kyse on porsaankyljestä. Normaalisti kylki päätyisi savustukseen, grilliin tai molempiin. Nyt ei vaan jaksa kököttää savustuspöntöllä ulkona ja padassa on talven henki.
Onhan hapankaali ihan kovassa huudossa näilläkin leveysasteilla. Itänaapurikin pukkaa tätä herkkua täältä ikuisuuteen. Naapurilla on jopa parempi versio, sillä smetanan lisääminen hapankaaliin on se juttu. Kokki joka sen oivalsi, niin omasi sydämen ja pään. Siihen minä rakastuin, täysin. En kokkiin, vaan lopputulokseen.
Smetanassa haudutettu hapankaali 400g Hapankaalta 2 purkkia smetanaa ripaus suolaa voita sulata pannulle voita ja lisää kaali. Paista hetki ja lisää smetana. Hauduta kannen alla pienellä lämmöllä n.½ tuntia. Mausta suolalla ja nauti.
Liha, sitä minä diggaan! Kun puhutaan hyvästä ja maukkaasta lihasta, niin puhutaan pitkälti luuttomasta porsaankyljestä. Samasta osasta tehdään myös maailman paras pekoni. Luutonkylki ei aina majaile lihatiskeissä mutta kysy lihamieheltä tai kauppiaalta apua. Minä menin suoraan kauppiaan puheille joka on aina toiveeni toteuttanut. Pyysin luutonta kylkeä ja kauppias otti puhelun. Lopptulos oli mieluinen, sain 10kg luutonta kylkeä ja vieläpä nahalla. Paras osuus maun jälkeen oli hinta, se kun pysyi hieman alle 9€/kg
Kyljelle on miljoona tapaa valmistaa se mutta tällä kertaa suosin Saksalaista reseptiikaa, jossa kylki hauduteltiin matalalla lämmöllä. Haudutusliemi maustettiin maltillisesti ja annettiin lihan olla pääosassa.
Seuraksi siis naapurin smetanassa haudutettua hapankaalta ja spätzleä. Viimeistä maistoin ensimmäisen kerran, en viimeisen. Spätzle kuulostaa enemmän lautapeliltä kuin ruoalta mutta kyseessä Saksalaisten todennäköinen näkemys pastasta. Ero italianpoikaan on kanamunan suurempi osuus taikinassa. Lisäski keittämiseen jälkeen spätzle päätyy pannulle voihin. Lopputulos on pastan ja ranskalaisen yhdistelmä. Huippu juttu!
200g jauhoja 2 kanamunaa ½tl suolaa n.1dl vettä (lisää osissa) Sekoita kaikki paitsi vesi. Sekoita sekaisin ja lisää vesi osissa tarpeen mukaan. Anna taikinan levätä kylmässä n.tunti. Kauli ½cm ohueksi levyksi ja vedä puukolla suiroja. Keitä suolaisessa vedessä. Spätzlet on valmiita kun ne nousevat pintaan. Paistamiseen: Voita Öljyä (timjamia) Paista spätzlet voissa ja öljyssä kauniin väriseksi. Mausta timjamilla.
1kg luutonta kylkeä 3 tl suolaa 1tl korianterinsiemeniä 1tl sinapinsiemeniä 3 laakerinlehteä 2 porkkanaa 1 palsternakka 1 punasipuli 1 valkosipuli kuorineen rouhittua mustapippuria muutama oksa timjamia vettä (sen verran että kylki peittyy) Pilko sipulit,porkkanat, palsternakka ja valkospuli. Hiero mausteet lihaan ja nosta liha pakkiin nahka ylöspäin ja lisää pilkotut juurekset ja laakerinlehdet sekä timjamit. kaada vettä, niin että liha peittyy nahkaan asti. Hauduta 130 asteessa n.2½ - 3tuntia ja nauti.
Vaikea on keksiä mitään sen parempaa kuin pitkään haudutettu pataruoka. Niitä kun puoltaa hyvinkin pieni työmäärä ja se vähäinenkin työ on lähinnä pilkkomista. Raskainta koko hommassa on odotella ruokaa joka puskee tuoksuja ilmoille.
Olen säkämiehiä ja taidon sijaan minulla kävi jälleen tuuri. Lisäksi olen koijari, ainakin mitä otsikointiin tulee. Sain nimittäin pienen kasan jäniksen fileitä toverilta joka metsällä käy ja mikä sen parempaa. Kani tai jänis, molemmat menee. Molemmissa on makua, mutta jänis on vieläkin maukkaampi. Ensin mainittu on lähinnä kuin kanaa, eli kanin sijaan voi kanaa käyttää huoletta. Fileet oli pieniä ja niitä saa laskea suorilta 3-4 kpl per syöjä, pieneen nälkään. Muistahan tämä käyt jänöjussia ostamassa. Ihan jokaisesta naapurin lähikaupasta tuskin jänöä löytyy, mutta tämän ruoan voi tehdä mistä vaan lihasta.
Jäniksen liha, ainakin filee on todella kuivaa. Siinä ei rasvaa ole laisinkaan ja siksi se on hieman haastava kokattava. Pelkkiä fileitä paistettaessa ne on hyvä kääriä pekoniin tai täyttää jollakin rasvaisella. Pataruokaan ne upposi hyvin, sillä läskin virkaa hoiti chorizomakkara. Pursotin muutamasta chorizosta lihat suolesta pois ja paistoin pataan. Chorizo tai paitsi makua, myös rasvaisuutta.
Makua pataan toi myös fenkoli joka sopii hyvin yhteen chorizon, tomaatin, appelsiiinin ja valkosipulin kanssa. Padassa haudutettuna maku ei ole edes kauhean voimakas. Voit siis fenkolifanina lisätä paahdettuja ja murskattuja siemeniä lisäksi. Tässä nyt siis hyvä pataruokapohja lähes mille tahansa lihalle. Todettu hyväksi häränhännille ja Osso Buccollekin.
Koska appelsiinit on nyt huimassa kuosisssa kaupanhyllyillä, niin kannattaa vielä kyhäillä padalle appelsiini cremolata. Helppo herkku, lähes vaivaton tehdä ja maksaa sen pienenkin vaivan takaisin maullaan. Sopii hiton hyvin fenkolin ja lihan kanssa. Kaikki vain sekaisin ja lautaselle kruunuksi.
Tätä ne italiassa tekevät kanille, nyt ollaan Suomessa ja kokataan jänöä! 4v.poika diggas, eli toimii! Muttia meillä on käytetty jo vuosi. Henri Alen ei siis vaikuttanut ostopäätökseen, eikä saanut kokkaamaan #somemunakasta. Mutti on jees, ja siitä sai kivan valokuvan.
Pyörittele lihat jauhoissa ja ruskista padan pohjalla. Lisää sitten sekaan chorizo,savupaprika, sipulit,selleri,fenkoli ja porkkana ja lisää öljyä. jatka kypsentämistä kunnes kasvikset pehmenee ja makkara saa väriä. Lisää sekaan viini ja anna porista kunnes puolet jäljellä. Lisää sitten yrtit, mutti ja kanaliemi sekä appelsiininmehu. Lisää suola ja pippuri. Anna kiehahtaa ja nosta 150 asteiseen uuniin ja anna muhia n.3tuntia. Nauti spaghetin ja appelsiini cremolatan kera
Vuoden ensimmäinen jälkiruoka blogissa on nähnyt päivänvalon. Luntakin luvattu joten lämpimät jälkiruoat tulevat tarpeeseen. Koska aikaa pitäisi riittää nyt useampaankin juttuun, niin jälkiruoka tuli hoidettua vaivattomasti. Se ei tietenkään tarkoita etteikö se olisi aivan järjettömän hyvää. Koska tässä työ,blogi ja kouluasioiden keskellä kirjoittaa hartiasärkyinen, pääsärkyinen ja jalkasärkyinen tyyppi, joudun pitämään asiat hyvinkin helppoina. On kovin mukavaa olla monessa mukana, mutta kun ahnehtii liikaa tulee ähky. Parhaani mukaan koitan silti kaikkeen venyä, sen verran kuitenkin innostusta ruokaan riittää. Blogini on herättänyt mielenkiintoa jossain määrin joillekin ja tämän johdosta juttujani tulee tödennäköisesti näkymään myös eräässä lehdessä. Ajatukseni pyörii kaiken muun lisäksi myös siinä. Siitä sitten myöhemmin. Pellen sanoin: En usko mitään ennen kuin näen omilla silmilläin.
Koska jouluna juhlitaan Jeesuksen lisäksi myös minun kemuja, niin sain syntymäpäivänäni lahjaksi tuollaiset kivat minikokoiset padat. Nyt sain nekin viimein koeajettua ja onhan ne kivoja. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä kyseisiä pikkupatoja saa huimaan 3€uron hintaan.
Uunijuusto olkoon esimerkkinä helposta jälkkäristä joka syntyy kuin itsestään. Kyllä, se natsaa myös ilman ternimaitoa. Maitojauheen avulla saa aikaiseksi hyvän uunijuuston vähällä vaivalla. Kyytipojaksi pohjolan herkkua, eli lakkaa. Lakkakompotin sijaan voit tehdä esim. Luumu tai vadelmakompottia joka sopii juustolle aivan mainiosti. Uunijuuston ohje taitaa olla jostakin Valion mainoslehtisestä.
Uunijuusto 4:lle
5dl vettä
4dl Rasvatonta Maitojauhetta
2dl kuohukermaa
2 munaa
(ripaus luomukanelia)
Vatkaa sekaisin kaikki ja kaada yhteen isoon tai neljään pieneen annosvuokaan. Paista 175 asteessa n. 45min
Lakkakompotti
2dl lakkaa
0,5dl vettä
1dl hillosokeria
4cl lakkalikööriä
1 vaniljatanko
Halkaise vaniljatanko ja ota sisus veitsen terällä talteen. Heitä lakat kattilaan nesteineen ja lisää tanko sisuksineen ja sokeri. Anna kiehahtaa kerran ja nosta kylmään. Lusikoi lakkoja uunijuuston päälle.
Hieman sitä ihmettelee itseään ja tottumuksiaan. Minä kun olen n.99% lihamiehiä, niin saattaisi olettaa, että rasvainen, tahmea ja grillattu kilon biisonipihvi on lempiruokani. Vaan eipä ole, vaan Bouillabaisse jonka lausumista en ole ikinä oppinut. Enää en edes yritä. Bouillabaissea olen kokannut kymmeniä ja kymmeniä kertoja kotosalla. Raaka-aineet voivat joidenkin ohjeiden mukaan olla hyvinkin korkeita tähän ruokaan. Tästä huolimatta olen uhrannut euroja tähän makunautintoon, mutta samalla myös opiskellut ruokaa ja sitä kautta säästänyt kuluissa. Lempiruoan tästä tekee liemi. Liemi joka on tajuttoman hyvää.
Ensimmäisen Bouillabaissen valmistin hummerista, simpukoista, kuhasta ja ahvenesta. Ei siis mikään ihme, että kyseinen soppa kävi lompakolle ärhäkkäästi. Tästä on onneksi jo kauan. Vuosien varrella olen kuitenkin perehtynyt ruokaan ja sen ideaan, sitä kautta myös tajunnut oleellisia seikkoja. Kyse ei ole mistään porvarisopasta, päinvastoin. On tietysti seikkoja joita en voi välttää: Ravut ovat kalliita ja itse en ravusta. Hummeria olen syönyt vain 4-5 kertaa ja joka kerta olen todennut sen olevan vain iso rapu. Ei muuta, rahastusta.
Bouillabaissesta saa parhaimman hyvin pienellä vaivalla, mutta euroja joutuu pullittamaan silti. Ei tätä makaroonilaatikon hinnalla tehdä mutta onko se edes tarkoitus? Paras soppa syntyy yllättävänkin pienillä menoilla 90-luvun laman jälkeisiin juppiresepteihin verrattuna.
3 seikkaa parempaan soppaan: a) unohda keitosta kuha,siika ja ahven joita monet kotimaiset versiot suosittelevat. Ongi tai pilki ahvenet itse, niin minä teen. Osta maukkaampia kaloja kuten särkiä, lahnaa, muita suositeltavia pikkukaloja tai fiinimmin haukea. Näissä on enemmän makua ja hinta suopea. b) Hummeri on turha, jättirapu parempi.Kuorimattomat ravunpyrstöt edullisempia kuin kuoritut. c) Tee oma kalaliemi
Tämä tapa on aika lähellä keiton perusideaa: ajat sitten kalamiehet saapuivat reissuilta, heittivät ne ruttuiset sätkät suupieleen palamaan ja kaikki fisut jotka ei kaupoille kelvannut, heivaattiin soppaan. Päät ja ruodot hyödynnettiin liemeen, ei heti lokeille. Hummerifondipulloa ei 1900-luvun alun kalasedillä ollut povarissa, liemi tehtiin ite ja makukin oli sen mukainen. Tämä on siis esimerkki ruoasta, jota voisi luulla jämä-roskaruoaksi mutta onkin täyttä kultaa. Parasta tässä on se, että vaikka ruoka Ranskalainen perinneruoka, se on helppo toteuttaa myös kotimaisista pikkukaloista. Jos kuitenkin tykkäät enemmän kuhasta,siiasta tai ahvenesta, niin käytä niitä. Pääasia että syöt, on sen arvoista.
Liemi keitolle (jos et jaksa tehdä lientä, niin käytä esim. Hummerifondia) 1l vettä muutama särki (2-4 koosta riippuen) Pikkukalojen päät ja ruodot 1 sipuli pikkasen raastettua valkosipulia 1 laakerinlehti muutama kokonainen valkopippuri 1rkl merisuolaa 100g tomaattipyrettä rapujen kuoret öljyä
Kuori ravut keittoa varten, ja perkaa kalat. Lihat keitolle, ruodot ja päät liemelle. Säästä muutamasta särjestä lihat lientäkin varten. Freesaa sipuli ja pyre öljyssä. Lisää ruodot,kuoret ja päät ja jatka paistamista vielä hetki. Lisää sitten sekaan muut paisti särjenlihat. anna kiehua kunnes 1/2l jäljellä ja siivilöi. Lisää siivilöity liemi kattilaan ja lisää vielä särjet. Anna kiehahtaa kunnolla ja soseuta.
kasta patonkia liemeen ja nauti sen mausta!
Keitto 4:lle 1/2l lientä 1/2 l vettä 2dl valkoviiniä kuivattua rakuunaa 100g tomaattipyreetä 1 sipuli ripaus sahramia (tai kurkumaa) muutaman särjen lihat (tai lahnan tilalle 400g haukea. Jos tykkäät enemmän ahvenesta ja kuhasta, niin käytä niitä.) 500g sinisimpukoita 8-12kpl jättiravunpyrstöjä loraus pernodia tai pastista loraus konjakkia (jos kaapista löytyy) Freesaa pyree ja sipuli. Lisää viini,pernod ja konjakki ja anna alkoholin kiehahtaa pois. Lisää sitten muut aineet kaloja,simpukoitaja rapuja lukuunottamatta. Anna kiehahtaa kunnolla. Kun keitto kiehuu, niin lisää joukkoon ensin kalat ja simpukat. Anna hautua muutama minuutti. Lisää vimeisenä ravut ja kuivattu rakuuna. Anna kiehua n. minuutti ja nauti patongin ja valkosipuli tai chilimajon kera.
Jokunen päivä sitten minulta kysyttiin, että haluaisinko poronkieliä ja tehdä blogiini jotain kevyempää ruokaa vuoden alkuun. Vastasin molempiin myöntävästi. Nämä 2 asiaa ei liity toisiinsa, ainakaan vielä sillä kieliä odotellaan innolla. Sen sijaan kieliä odotellessa sain valmistettua kevyttäkin ruokaa, eli olen siis täyttänyt toiveen eräälle Tarjalle jolle kokkaaminen tuo energiaa.
En ole mikään maailman kovin salaatinsyöjä. Syön kyllä salaattia kun sitä tarjolla tai jääkapista löytyy mutta salaattireseptien sijaan olen kovin ideaköyhä. Nekin hyvät salaatit joihin ideoita on, niin ne ovat lähinnä salaatteja jotka eivät juuri sisällä salaattia. Kuulostaa typerältä? - Joo! Mutta esimerkiksi perunasalaatti jossa on perunaa,majoa,suolakurkkua ja sipulia ei ole kovin salaattipitoinen nimestään huolimatta. Aivan kuin se, että leikkaa munakoison paksuksi pihviä muistuttavaksi ja ristii sen sitten pihviksi. Nyt olen jo ärsyttävän pikkutarkka ja siirryn aiheeseen nimeltä anjovis.
Anjovisvinaigrette on nimittäin huumaavaa kamaa salaatissa. Tästä monet diggaa vaikka inhoisivat muuten kalaa missään muodossa. Tämä johtunee siitä, että kastike on maultaan kuin caesarkastike. Pohjakin on sama. Tässä vinaigretessä kyydistä on jäänyt pois keltuainen ja Worchestersoosi. Muutenhan kyseessä olisi se legendaarinen Caesar. Vinaigrette on myös hieman kevyempi soosi, eikä majo pääse tekemään siitä tuhdimpaa.
Sitruunan, anjoviksen, valkosipulin ja oliiviöljyn yhdistelmä on jo raaka-aineiltaan vaatimaton ja jopa tylsän turvallisen oloinen mutta oikea makupommi salaatille kuin salaatille ja sopii esim. salaattiin jossa on käytetty lammasta tai kalaa. Myös ihan vihersalaatille oikein naseva kaveri.
Minä paukutin kanasalaattini tai oikeastaan broilersalaatin luomubroilerin jämistä. Salaattisekoitus koostui erilaisista rehuista joita kaapin perukoilta löytyi. Broilerin lämmitin ensin ja isot krutongit hieroin valkosipulilla, lorautin päälle hieman oliiviöljyä ja paahdoin kuivalla pannulla. Helppoa ja hyvää ja ennen kaikkea kevyttä!
Kanasalaatti 2:lle
200g kotimaista luomubroiskua revittynä
kourallinen rucolaa
kourallinen romainea
kourallinen punasikuria
3-4tl anjovisvinaigretteä
jättikrutonkeja
Unohda puukkko ja revi salaatit lautaselle. Näin kaikki vitamiinit yms pysyvät salaatissa. Sekoita kaikki sekaisin ja lisää vinaigrette. Lisää lautaselle ja nostele päälle lämpimät kanat ja krutongit.
päälle:
pippuria
rosmariinia
parmesaanilastuja
Anjovisvinaigrette 1 sitruunanmehu + pikkasen kuorta raastettuna 1tl sokeria 4 anjovisfileetä + hieman lientä purkista n.3/4dl hyvää oliiviöljyä 1/2 valkosipuli raastettuna (solo) (suolaa tarvittaessa) Kaikki sekaisin kulhoon. Soseuta koneella. Jos et käytä blenderiä tai sauvasekoitinta, niin kastikkeen voi tehdä myös hakkaamalla anjovikset morttelissa ja yhdistämällä sen jälkeen kaikki ainekset siinä.
Se olis sitten vuosi 2014 ja mikäs sen hienompaa kuin aloittaa se syömällä hyvin ja hitusen kevyemmin. Joulukuun loppu tuli ainakin syötyä hyvin (paljon) joten nyt voi hiukan höllätä. Koska ajattelin ottaa bloggaamisen saralla tavoitteeksi pysyä mahdollisimman paljon pohjoismaisten makujen puolella, niin muunsin Ämerikkäläisen kaalihässäkän hieman teemaan sopivammaksi. Oikeastaan mitään sen kummempaa en ole itselleni lupaillut vuodelle 2014. Kannan siis oman korteni buustaamalla kotimaista ja pohjoismaista ruokaa teille. Tämä ei tarkoita ettenkö voisi käyttää chiliä mozzarellaa, vaan pikemminkin suosia tällä akselilla valmistettuja tuotteita ja tuoda esiin hyviä makuja joita pohjola tarjoaa.
Periaatteessa mikään ei ole muuttunut sitten viime vuoden. Liha on edelleenkin se suurin rakkauteni raaka-aineissa ja myös kokkailuja meren antimista on tiedossa jo niiden terveysvaikutustenkin takia. Blogiani selatessa huomasinkin, että juuri merelliset toverit reseptiikassa loistavat poissaolollaan.
Muun luonnon ohella olen myös itse hiukan hukassa. Suoraan sanoen kusisen talven keskellä ei oikein tiedä missä mennään. Luistimet pölyttyvät kellarissa eikä lumiukkoakaan ole päästy pojan kanssa tekemään. Uusivuosi vaihtui vesisateessa ja päivällä olin jopa rannalla grillaamassa. Ruokia kun yrittää rytmittää talveen niin on hieman hakusessa. Normaalisti pakkanen pureskelisi poskia ja lihapadat lämmitäisi mahalaukkua. Nyt on tyytyminen vesisateeseen ja köökin puolella sellaista väkinäistä yritystä saada talven makuja. Vaan ei se talvinen maku tule vaikka kuinka kanelilla läträis.
Siispä kyljykset marinadiin ja kaalia leikkaamaan. Kuitenkin tuossa vuosi sitten pakkasien keskellä löysin jostakin Ruottalaisesta lehdestä reseptin joka kantoi nimeä vinterslaw. Kyseinen kuva teki vaikutuksen talven väreillä mutta sen tekeminen unohtui. En todellakaan muista mitä kyseinen salaatti sisälsi mutta jotenkin nimestä päättelin että se liittyisi Amerikan serkkuun nimeltä Coleslaw. Kaali siis vaihtui punakaaliin ja majoneesille ei muuta korviketta löytynyt kuin maustamaton jogurtti, mikä olikin hyvä. Näin salaatista tuli kevyempi ja tässä tapauksessa jopa parempi. Itse asiassa Valion sivuiltakin löytyi Coleslaw ohje jossa käytettiin jogurttia Coleslawissa. Heitin sekaan myös kaapissa lojuneita pistaasipähkinöitä, ja sikuria ei pöllömpää. Jos sikuria ei löydy, niin ei se mitään. Kokeile Vinterslawia ja ihastu. Maukasta vuotta 2014!
n.1kg punakaalia
1 punasikuri (ei pakollinen)
1 punasipuli
pähkinöitä oman maukaan
leikkaa kaali,sipuli ja sikuri ohueksi. Sekoita.
Kastike:
2dl maustamatonta jogurttia
2tl valkoviinietikkaa
2tl sokeria
1tl suolaa
1tl Turun Sinappia
mustapippuria
Yhdistä kaikki ainekset ja lisää kaalihässäkän sekaan.
n.1kg kyljyksiä
suolaa
pippuria
1 tl kuivattua timjamia
1rkl savupaprikajauhetta
loraus öljyä
1/2 dl valkoviiniä
muutama pala sitruunankuorta
hiero maut lihoihin ja kaada päälle öljy ja viini. Laita pussiin ja anna maustua yön yli tai muutama tunti.
öljyä
voita
valkoviiniä
vettä
ota pussista ja kuivaa lihat talouspaperilla. Kuumenna valurauta ja lisää öljy. Kun pannu on savuavan kuuma niin lisää kyljykset ja ruskista huolella. Nosta lihat pakkiin ja kaada sekaan valkoviiniä ja vettä niin, että lihat peittyvät. Laita päälle folio ja hauduta 120 asteisessa uunissa n.45min
