Helppo & Nopea Vappubrunssi

Vappuna kuuluu lipittää simaa ja natustella munkkeja suupielet sokerissa. Auta armias jos näitä asioita ei ole tarjolla. Tosi puritaanit myös jaksavat nähdä vaivaa ja väkertää tippaleipiäkin. Minä olen joutunut joskus vääntämään n.tuhat tippaleipää kerralla ja sen jälkeen innostukseni tippaleipiin on käytännössä haudattu kokonaan. 

Tietyt perinteet on kyllä tippaleipäkammosta huolimatta säilytän ja simalla läträäminen kuuluu myös tänä vappuna kuvioihin ja siinä sivussa varmasti natustellaan munkki jos toinenkin. Olen kuitenkin viikon lomalla duunista ensimmäistä kertaa 3 vuoteen joten aion myös oikoa kokkailuhommissa.

Tämä tarkoittaa helppoja, vähätöisiä kokkailuja ja leipomispuolessa joko sävytän vastuun muille tai korkeintaan tuenlähileipomon munkkeja ja ostan myös vapputorilta simani. Vappubrunssin voi koota myös helpolla, eikä pöydässä tarvi notkua 20 erilaista herkkua. Paitsi, jos innostusta riittää kokkailla. Näin lomalla kuitenkin haluan minimoida osallistumiseni kokkailuun.

Meillä otettiin juuri ennen lomaa varaslähtö vappuun yhteistyössä Blogiringin ja Pauligin kanssa. Tarkoituksena oli rakentaa pieni vappupöytä jonka seurana nautitaan myös Pauligin kahvia. Pauligilta on tulossa Suomen markkinoille myös uutta laitetta joka varmasti miellyttää kahvin ystäviä. Uusi laite kantaa nimeä Cupsolo Lattensia joka on jatkumoa edelliselle Cupsolo-mallille. 

Paulig cupsolo kilpailuun voit osallistua täällä.

Jaa oma herkkuhetkesi Instagramissa tai Twitterissä,  joko julkaisemalla kuvan tai videon hashtagein  #cupsolobrunssi ja@PauligFi  ja osallistu kisaan.  Kilpailu aika on 28.4-15.5.2014 Osallistuneiden kesken arvotaan brunssihetki ystävien seurassa ja lisäksi Paulig Cupsolo Lattensia –kapselilaitteen.

Mutta jos kaipaat vappuusi jotain helppoa ja vähtöistä ruokaa, niin sekin on helppo hoitaa. Minun minikokoisessa brunssipöydässä oli alkuun kylmäsavulohitahnaa ja rapeaa patonkia. Kylmäsavulohitahna on pettämätön kevät & kesäruoka joka valmistuu minuutissa. 

200g kylmäsavulohta

1prk Creme Fraichea

1 silputtu punasipuli

laita kaikki ainekset blenderiin ja aja tahnaksi. Dippaile patonkia tahnaan.

Lämpimän puolen sai hoitaa aivan loistava Helsingin Makkaratehtaan Merquez makkara (lammasmakkara) jolle tein kyytipojaksi jeeralla,kurkumalla ja inkiväärillä maustettua hapankaalia. Makkaran ja hapankaalin kanssa dippailtiin pitaleipiä. Tarviiko edes sanoa, että oli ihan liian hyvää kamaa? Aikaakaan ei tarvitse turhaa kuluttaa.

1 Merquez per naama

1 paketti Rasilaisen Hapankaalia

1prk smetaaa

1tl jeeraa

1tl inkivääriä

½tl kurkumaa

sekoita hapaankaali, mausteet ja smetana pannulla, anna hautua kannen alla n.10min. Grillaa sillä välin makkarat ja lämmitä pitaleivät.

Jälkiruoaksi setti joka on jo kallellaan kesään mutta taipuu helposti myös kevääseen. Eli mansikoita, balsamicokastiketta ja mascarponea. Aivan mieletön setti ja aikaa tähänkin hurahtaa muutama minuutti.

1 rasia mansikoita

1purkki Mascarponea

1dl kermaa

½dl sokeria

vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sokeri ja mascarpone. Vatkaa sekaisin.

½dl Balsamicoa

½dl sokeria

Kiehauta balsamico ja sokeri. Lisää sekaan mansikat ja kieputtele pannulla sekaisin.

Tarjoa mansikat mascarponen ja kahvin kera.

Mutta hei, oikein pirun hyvää Vappua kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille! 

 

yhteistyössä Blogiringin ja Paulig kanssa

Koivugravaattua lohta

Joskus on mukava hieman eksyä perinteisistä kaavoista niin ruoanlaitossa kuin muissakin asioissa joita en nyt ala erittelemään. Nykyään on kovassa huudossa toiselta puolelta maailmaan kärrätyt superfoodit sun muut mutta onneksi makuja on saatavilla ihan omilla pihoilla. Koivu tai pakastevihta ei kuitenkaan ole se yleisin raaka-aine jota kotikeittiöissä on totuttu käyttämään.

Pari vuotta takaperin kiinnostukseni heräsi erään meun alkuruokaan joka oli nimetty kutakuinkin "Koivugraavattua lohta". Mielenkiintoa lisäsi tieto siitä, että kyseisessä raflassa kokkaava isäntä oli sopivasti perhetuttu ja kokki, joka on pitkälti syyllinen siihen, että myös minusta tuli kokki. 

Kyseistä isäntää olen aina pitänyt hyvä tyyppinä ja aivan huippuna kokkina. Kyseinen asia jäi kuitenkin lillumaan ajatuksiin ja unohtuikin aikanaan. Jokin aika sitten setti muistui taas mieleeni oman työpaikkani kesälistaa suunnitellessa. Otin asiasta selvää ja sain vieläpä reseptinkin itselleni. 

Tämä ruoka on juurikin nyt ajankohtainen sillä kevättä pukkaa eikä kesäkään enään kaukana ole. Pian jo koivuista saa poimittua ensimmäiset nuoret lehdet mutta ennen sitä on hyvä käyttää pakastevihtaa josta makua irtoaa oikein mukavasti. Lisäksi kokatessa on mukava fiilistellä kesää, saunaa ja mahtavaa vihdan tuoksua. Mikä parasta, tämän kaiken maun saa tallennettua myös loheen. 

Kyseessä on mahtava alkupala vaikka vappubrunssille tai juhannuspöytään. Ruoka joka ainakin on tähänasti saanut kaikkien huomion siitä mainittaessa ja mausta ovat tykänneet kovemmatkin kalamiehet. Tai no, jokainen edes mato-ongen omaava äijänkäppänä väittää olevansa kalamies, niin myös minä.

Jos siis haluat yllättää vieraasi tai vaan itsesi kesäpöydässä, niin tällä se kyllä onnistuu. Älä säiky rankaa suolan ja sokerin määrää. Lopputulos ei lähellekään se miltä se saattaa kuulostaa rseptiä lukiessa. Ohje on hieman isolle määrälle mutta sitä voi muokata myös pienemälle porukalle. Lisukkeesi kannattaa valita jotain raikasta ja hyvää, tuoretta tummaaleipää. Itse valitsin kaveriksi smetanaa, sitruunaa ja tilliä ruisleivän kera. Duunirintamalla päädyimme raikkaaseen punajuurisalsaan jonka ohjeet löydät täältä. 

Koivugraavattu lohi

1 kokonainen lohifilee nahattomana
2l vettä
5dl merisuolaa
5dl sokeria
1 pakastevihta/100g tuoreita, nuoria koivunlehtiä

Kiehauta sokeri, suola ja vesi. Lisää sekaan pakastevihta. Anna nesteen jäähtyä kunnolla. Liemi ei saa lämmin. Putsaa sillä aikaa lohifilee mahdollisista ruodoista ja vedä filee nahattomaksi. Nosta filee pakkiin ja kaada jäähtynyt neste päälle. Laita vielä fileen päälle ja pakkaa kelmuun. Anna maustua kylmässä ainakin 1vrk, mielummin kaksi. 

Sitten nosta filee pakista ja huuhtele hyvin kylmällä vedellä. Leikkaa siivuiksi ja nauti. 

Ylikypsää Lammasta Ras El Hanout

Okei, tänäkin vuonna sorruin lampaaseen vaikka koitin asiaa vältellä. Pari päivää sitten kokkailin kebakoita ja pitaleipiä. Aivan perusohje ja jo koulussa opitut leivonnan perusteet on hallussa. Ajatus ei. Onnistuin kämmäämään jopa pitaleivät. Olin hermona ja paiskoin leipiä ympäri keittiötä. Leivät olivat kuin lastulevyä. Kyllä, olen tosissani myös kotosalla, en vain duunissa. Nolotti epäonnistua perheen edessä, jota tosin ei pätkääkään kiinnostanut onnistuuko pitaleivät vai ei. Pääasia perheelle on, että ruoka syödään. Minä taas olen kotikeittiössä kuin olisin töissä. Minulla on hirveä kiire kokoajan vaikka kotikeittiössä pitäisi chillata enemmän. Ehkä joskus vielä opin ottamaan rennommin kotosalla. Tempperamenttinen tulen aina olemaan kokatessa ja inhoan epäonnistumista.

Nyt kuitenkin halusin revanssin kebabeista mutta hieman erilailla, paremmin. Lihan virkaa ajoi tunteja hautunueet lampaanpotkat ja pitaleipäkin oli täydellistä. Pitaleivät nimittäin kaverini haki naapurinsa kebabmestasta. Pitaleivät oli niin hyviä, että jatkossakin haen suoraan alan asiantuntijoilta, säästän keittiöni jauhosotkulta (kun leivon, niin sotku on mieletön) ja aikaani nostattamiselta. Myönnän, kyseiset isännät osaavat hommansa mutta lihassa eivät pärjää kotiköökilleni. 

Mausteiden virkaa sai hoitaa tuttu ja turvallinen Ras El Hanout. Mausteseos on moniulotteinen ja Garam Masalan lailla siitä on miljoonia versioita joissa mausteiden määrät vaihtelevat 5-50 eri mausteeseen. Minulla on ollut käytössä jo jokusen vuoden sama resepti. Mikäs siinä, miksi vaihtaa hyväksi havaittua. 

Jos päädyt kokkaamaan tällä ohjeella lammasta, nautaa, kanaa tai vaikkapa possua, niin muista että maut vain paranevat jos maltat syödä sen vasta seuraavana päivänä. Yö kylmässä saa maut kunnolla esiin. 

Ras El Hanout

1rkl kurkumaa

1rkl savupaprikajauhetta

1rkl jeeraa

1rkl chilijauhetta

1rkl valkosipulijauhetta

1rkl sipulijauhetta

1rkl oreganoa (kuivattua)

1tl kardemummaa

1tl korianterinsiemeniä

1tl raastettua muskottipähkinää

1 kanelitanko/1tl jauhettua kanelia

4 neilikkaa

1tl merisuolaa

jauha kaikki sekaisin morttelissa. 

Potkat

4kpl  lampaanpotkaa

1/3 Ras El Hanout mausteseosta

Pyörittele potkat maustseoksessa.

Kastike lampaalle

1dl öljyä

2/3 Ras El hanout mausteseos

2rkl tomaattipyreetä

1 purkki Mutti- Tomaattimurskaa

4dl punaviiniä

Tuoretta persiljaa

Tuoretta korianteria

freesaa mausteseosta öljyssä ja lisää pyree. Kun seos on paksua tahnaa, niin lisää potkat ja pyörittele potkat mausteissa. Lisää sekaan mutti ja punaviini, anna kiehahtaa.  Nosta pata 150-asteiseen uuniin ja hauduta 3½tuntia. Revi liha luista ja täytä pitaleivät kaaliraasteella, lihalla ja padassa olevalla kastikkeella ja turkkilaisella jogurtilla. Koristele persiljalla ja korianterilla. 

Vou, paahdettua yrttibroileria ja viinirypäleitä

Näihin aikoihin lammas taitaa olla haetuinta ruokaa sosiaalisessa mediassa. On silti niitäkin joille lammas ei putoa sitten millään. Meillä lammasta kokataan muutenkin kuin näin pääsiäisen aikoihin, joten mitään hirveän pakollista lammasruokaa en kaipaile nyt. Karitsanviulun valmistin juuri viikko takaperin ja jääkaapissani lojuu tällläkin hetkellä ne parhaimmat, eli lampaanpotkat. Lammaspuoli on siis kutakuinkin kunnossa. 

Jos siis lammas on jo syöty tai, jos se ei putoa lainkaan, niin kokonaisen luomu broilerin valmistusta kannattaa kokeilla. Itselle kokonaisesta broilerista on tullut suuri suosikki. Varsinkin kun sen saa onnistumaan, niin että nahka on rapsakkaa mutta sisältä liha tihkuu nestettä. Kyseinen lopputulos kun ei tarvitse mitään poppakonsteja tai maisterintutkintoa onnistuakseen. Rasvaton kana vaatii rasvaa, oikean lämpötilan ja varovaisen käsittelyn. Varovaisella käsittelyllä tarkoitan sitä, että nahkaa ei retuuta repaileseksi. Lämpötilojen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä suurin syy epäonnistumiseen lienee liian kova lämpö ja liian pitkä paistoaika. Kukaan tuskin haluaa syödä mitään kuivaa, lähes jauhoista kanaa. Kana on fitness kamaa, eikä rasvaa ole juuri nimeksikäään, niin maustevoin avulla tämäkin puoli hoidetaan kuntoon. 

Lisukkeita kanalle voi varoida mielensä mukaan mutta suosittelen kokeilemaan paahdettuja viinirypäleitä. Viinirypäle ei liene se tunnetuin lisuke liha tai kanaruoille mutta se oikeasti toimii. Myös riistaruoat ja juustot saa uutta hohtoa kun kylkeen tempaisee paahdettuja rypäleitä. Jo valmiiksi makeat rypäleet saa mukavasti uutta ryhtiä kun niitä paahtaa valkosipulin, oliiviöljyn ja rosmariinin kera. Lisäksi mustat rypäleet ottaa paahtamisessa mukavan violetin värin. Itse käytin kanan pasitolientä jossa oli juurikin öljyä, rosmariiinia ja raastettua valkosipulia. Näillä mentiin siis ja kastikkeita ei kaivattu. Lisäksi vain rapeaa leipää, salaattia ja fetajuustoa, ei hävettänyt pöydässä! Sen verran on keväiset maut, että suosittelen kokkailemaan myös siellä!

Paahdettu kana

1 kokonainen broileri
maustevoita (ohje alla)
tuoretta rosmariinia
tuoretta timjamia
tuoretta salviaa
vastarouhittua mustapippuria
sormisuolaa
1 sitruunan raastettu kuori

Suolaa kana hyvin. Työnnä varovasti maustevoita kanan nahan alle ja hiero nahkaa, näin saat pehmeän voin leviämään kaikkialle tasaisesti.Varo rikkomasta nahkaa. Levitä voita myös kanan päälle varovasti. Pippuroi, raasta päälle sitruunankuorta ja silppua päälle tuoreita yrttejä.

Nosta kana 150 asteiseen uuniin ja anna olla 2½ tuntia

Nosta kana uunista ja valele päälle oliiviöljyä. Nosta lämpö uunissa 250 asteeseen ja paahda kanaa uunissa n.20min. Valmis. Nosta kana jäähtymään ja paahda sillä aikaa rypäleet (ohje alla).


Maustevoi:

100g voita
1 puntti persiljaa
2 oksaa tuoretta rosmariinia
2 oksaa tuoretta timjamia
1 sitruunan mehu 
3 valkosipulin kynttä raastettuna
(loraus valkoviiniä)
(loraus konjakkia)

Yhdistä huoneenlämpöinen voi, silputut yrtit ja kaikki muut aineet sekaisin. Valmis. Jos haluat käyttää maustevoita esim. pihville tai etanoille, niin kääri se leivinpaperiin ja nosta kylmään.

Paahdetut viinirypäleet

1 rasia mustia viinirypäleitä oksineen
Oliiviöljyä (itse käytin kanan paistolientä)
rosmariinia
valkosipulia (2 kynttä)

Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa tai padassa. Paahda 250 asteessa n.10min

Voisiko sanoa, että jopa täydellinen Chili Con Carne?

Lähes tulkoon jokaisella suomalaisella on oma versionsa Karjalanpaistista, Läskisoosista tai vaikkapa kalakeitosta. Myös jokaisella amerikkalaisella ja mexicolaisella on oma näkemyksenä Chili Con Carnesta. Loppupeleissä mitään ainutta ja oikeaa tuskin onkaan olemassa. Tässäkin lajissa amerikanhemmot jopa järjestävät huikeita kisoja osavaltioiden ja koko maan kesken. Osallistujia on tuhansia ja jokaisella oma näkemyksenä ruoasta. Hienoa, voi kunpa meilläkin olisi jotain vastaavaa. Olemme kuitenkin sen verran kahjoja, että kisailemme mielummin saunomisesta. Sitäkin sillä uhalla, että fanaattisimmat polttavat itsensä lauteille. 

Oli mielenkiintoista syventyä tähän ruokaan, joka on muutakin kuin Maggi-pusseissa myytävää valmisjauhetta "lisää vain jauheliha" meiningillä. Itseasiassa tähän meni aikaa kokonainen viikko. Kokeilin,epännistuin. Kokeilin vielä,epäonnistuin. Kokeilin vielä ja onnistuin.Muutama päivä selaillessa erilaisia reseptejä ja tyylejä valmistaa se paras Chili Con Carne. Aiemmin olen hurahtanut yhteen ruokaan samalla antaumuksella Tikka Masalaa tehdessä. Sekin olla kyllä kaiken vaivan ja odottelun arvoista.

Ensiksi lähin liikkeelle kahdesta asiasta: Amerikka ja Meksiko. Molemmista piti saada jotain. Lihapuolen valinnat syntyivät selailemalla mm. Heston Blumenthalin ideaa kyseistä ruoasta. Heston käytti jauhelihan lisäksi härän short ribsejä. Näitä olisin saanut käyttööni mutta luultavasti suurinosa lukijoista ei, joten päädyin vähintäänkin yhtä hyvää ruhonosaan eli häränhäntiin. Halusin mukaan lihaa joka soveltuu hyvin pitkään haudutukseen ja sisältäisi myös rasvaakin. Härässä nuo osat ovat vähissä jos ribsit, kassler ja häntä jää laskuista pois. Lisäksi innostuin Hestonin tavasta käyttää osana täysin rapeaksi paistettua jauhelihaa. En muista käyttikö herra jauhelihan vain liemeen mutta minä käytin sen lautaselle asti. Mukaan oli saatava myös mukavasti savuisuutta, niin käytin myös kolmantena lihana porsaan savukylkeä. Myös marinointi on tärkeä osa kaikkea ja sekin nähtiin jo Tikka Masalan kohdalla. Mikäs sen jenkimpää marinadia olisi kuin itse Jack Daniels. Amerikanpoppoo juopottelee sillä mutta tajuaa myös maustaa siilä. Meksikolaiseen keittiiöönhän vanilja kuuluu ja sitä käytetään niin suolaisissa kuin makeissakin ruoissa. Jack Daniels omaa juurikin Bourbonin makua ja tarkimmat sen vaniljaisen maun erottavatkin. Lihakset saivat uiskennella veden, suolan ja Jack Danielsin seassa 24 tuntia. Kyllä, kaikki on sen arvoista.

Chili Con Carne osa1:

1kg häränhäntiä

3dl Jack Danielsia

1l vettä

1dl suolaa

1dl sokeria

Mittaa kulhoon litra vettä, 1dl suolaa ja sokeria. Anna suolan ja sokerin imetyä veteen. Liekitä Jack Daniels mutta varo törkeän korkuisia liekkejä ja varaudu siihen, että Daniels tykkää palaa kauan. Kaada Daniels marinadiin. Peitä kelmulla ja anna marinoitua kylmässä 24h.

Osa 2:

3dl Kidney papuja (luomu)

5dl vetää

1tl suolaa

Koska kunnon Carnessa kuuluu olla papuja, niin myös tässä on. Jos aiot panostaa kolmeen eri lihaan ja 24 tunnin marinointiin, niin panosta myös muutamalla eurolla papuihin ja jätä tölkkipavut kaupan hyllylle. Mittaa pavut,vesi ja suola astiaan ja anna liota 24h.

Koska jo nimikin sen sanoo, niin pakkohan tässä on olla yrmyäkin. Kunnon possahdus kielessä mutta liika on aina liikaa. Tässä versiossa tuo polte tulee vasta hiukan jälkijunassa eikä todellakaan jyrää makuja. Potku on balansissa muiden makujen kanssa. Jos haluat aivan törkyistä poltetta, niin tuplaa määrä. Maistele kuitenkin ensin ja mausta sen mukaan. Käytin kolmea eri chiliä: Makeaa ja mietoa Anchoa, todella äkäistä Linnunsilmää ja tavallista vihreää. Lisäksi seokseen eksyi mm. kuminaa, kurkumaa, tulista savupaprikaa, kokonaisia mustapippureita, kanelia yms. Tämä seos on marinadin, lihan ja kastikkeen ohella se ruoan sielu. Mutta sitten reseptiikka loppuun...

osa 3: Mausteoljy

6kpl Linnunsilmä Chilä jauhettuna /2rkl tulista chilijauhetta
3kpl Vihreetä chiliä pieneksi leikattuna
1rkl Ancho Chiliä (jauhe)
1rkl Tulist Savupaprikajauhetta (La Chineta)
1rkl kanelia
1rkl valkosipulijauhetta
1rkl murskattuja korianterinsiemeniä
1tl kurkumaa
1tl juustokuminaa
1tl suolaa
1dl paahdettua sipulirouhetta
2rkl ruokosokeria
2dl öljyä

Mittaa pannulle öljy ja lisää sekaan kaikki mausteet. Älä paista vaan lämmitä hiljalleen kunnes seos alkaa kuplimaan. Nosta liedeltä jäähtymään.

Osa4: Kastike

Mausteöljy
3dl paseeraattua tomaattia
1pieni purkki tomaatipyreetä
1pullo punaviiniä
5dl lihalientä (5dl vettä + lihaliemikuutio)
1 pullo Sol-Olutta
1dl Jack Danielsia

Kaada kattilaan aiemmin tehty mausteöljy ja tomaattimurska. Freesaa muutama minuutti ja kaada sekaan lihaliemi, viini ja pseerattu tomaatti. Anna poreilla kunnes jäljellä on n. 7dl nestettä.

Nosta liedeltä ja kaada sekaan Sol-Olut ja Jack Daniels. Kastike valmis.

Osa 5: Haudutus

400g jauhelihaa
200g Porsaan Savukylkeä
1kg Häränhäntää
1l kastiketta 
3dl Kidney papuja

Ruskista jauheliha todella rapeaksi, saa melkeinpä palaa. Nosta jauheihat sivuun ja paista savukylki rapeksi. Ruskista sitten marinoidut häränhännät. Nosta lihat pataan ja kaada sekaan kastike. Hauduta pataa 100 asteessa 6-8 tuntia, tai mieluiten yön yli. Minä annoin padan muhia 12 tuntia. Kun haudutusaikaa on noin. tunti jäljellä, niin lisää pavut ja anna hautua vielä se tunti.

Kas, aivan huikea Chili Con Carne on valmis. Nauti tortillalätyistä tehtyjen lastujen ja tortillojen kera. Kylkeen vielä rapeaa salaattia ja Creme Fraichea, niin johan on eväät mallillaan! Nauti.

Grillattua ananasta & Viskikinuskia

Joskus tuossa ennen joulua jo lähdin mukaan DanSukkerin kanssa kehittelemään juttuja. On kokeiltu glukoosiasiirappia ja siitä After Eight Semifeddoa. Sitten väsäiltiin hillosokerin kanssa ja siitä syntyi churroja ja suklaahilloa, nyt viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli fariinisokeri. Fariinisokerista tulee ensimmäisenä mieleen kinuski.

Kinuskiin saattoi päätyä jokunen muukin mukana ollut blogi mutta minä virittelin oman kinuskini viskillä. Peruskinuskia on kiva viritellä vaikkapa oluella tai juurikin viskillä. Myös lakritsi on tullut kokeiltua ja hyväksi todettu. 

Tuntuu hieman koomiselta kirjoitella postausta grillatusta ananaksesta ja kinuskista vaniljajäden kera kun katsoo ulos pimeään iltaan. Varsinkin kun ulkona tuulee ja vettä sataa, lämpötilakin on maksimissaan plussan puolella. Näissä olosuhteissa ei edes mielikuvitus kehitä kesää. 

Toinen syy miksi päädyin tähän löytynee työrintamalta. Olen nimittäin suunnittelut tämän jälkiruoan tulevalle kesälistalle joka meillä starttaa näillä näkymin jo muutaman viikon päästä. Jaksan uskoa, että tästä tulee se kesän juttu meidän talossa. Viskikinuskissa on sellaista piilevää äijävoimaa. Eikä se ole pelkästään karvanaamojen juttu, varmasti myös kauniimpi sukupuoli innostuu siitä. Eli tässä nyt samalla paljastetaan hiukan hommaa myös työni puolesta. 

Jos kesä fiilis ei ole vielä oikein iskenyt tai kuvittelet kesää jäätävän räntäsateen seassa, niin kyllä tässä omanlainen fiiiis on natustella viskikinuskia ja katsella ulos ikkunasta kuinka ihmiset kärvistelevät kylmässä. 

Grillattu ananas

1 kokonainen ananas
ruokosokeria

Lohko ananas annospaloiksi ja pyörittele ruokosokerissa. Grillaa grillissä, uunissa vastusten alla tai paista parillapannulla muutama minuutti.

Viskikinuski

200g fariinisokeria
200g kermaa
20g voita
loraus Jack Danielsia

Lisää sokeri ja kerma kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä poreillen n.10min. Nosta liedeltä ja lisää viski ja voi. Sekoita kunnolla sekaisin. Anna jäähtyä kylmässä kädenlämpöiseksi tai kylmäksi. Ananas on myös kuuma joten kinuskin ei ole pakko olla. Tarjoa kinuski grillatun ananaksen ja vaniljajäden kera.

Yhteistyössä Dan Sukker kanssa

Pääsiäispöytään yrttistä karitsaa ja härpäkkeitä

meidän pääsiäispöytä valmistui jo etuajassa.

Ensiksi hehkutukset työrintamalta: Olen nyt virallisesti Chaine Des Rotisseurs jäsen a.k.a Paistinkääntäjä. Nyt on sitten diplomia seinälle ja odotellaan enään, että saadaan käädyt kaulaan. Joillekin pieni juttu mutta minulle pienetkin asiat kokkaamisen saralla ovat erittäin suuria. 

Pääsiäisenä trullit ryskyttävät oven takana ja himoitsevat namuja vaikka ovatkin lapsen puhtaalla omalla tunnolla kilisevät mielessään. Lapset natustelevat ylihinnoiteltuja Angry Birds ja Kinder munia, kun taas me aikuiset kömmimme mieluusti ruokapöytään natustelemaan aivan muita herkkuja. Meillä ei ainakaan muistaakseni kotona ole ollut omassa lapsuudessani edes tapana syödä lammasta. Itse olen kehittänyt sitten oman perinteeni, oman perheeni kesken. Tämäkin on lähinnä vain minun juttu sillä meidän 3 henkisestä yhteiskunnasta vain minä pureskelen lammasta. Kauniimpi osapuoli kun ei voi sietää ainakaan lammasta muuta kuin sisäfileen muodossa. Sekin pitää olla ylikypsää käppänää. Lammas ja karitsa muissa muodoissa kun kuulemma maistuu sille villalle. 

Itse en ole koskaan saanut mitään villanaromeja kieleeni mutta toki maku on vahvempi kuin fileissä tai kareissa. Tämä ei ole huonoasia vaan päinvastoin. Olen riistaruoan suurkuluttaja ja juurikin sen takia koska niissä on juurikin sitä makua, vahvaa makua. Lammas on itseasiassa kuulunut suosikkeihini vasta noin 4 vuotta. 

Pääsiäisenä yleensä karitsa saa rinnalleen ne kliseisen kuuluisat minttunsa tai punaviininsä, niin myös nyt. Tosiasioita on turha lähteä kiertelemään, ne nimittäin sopivat toisilleen. Tosin punaviinikastikkeen sijaan tässä ohjeessa syöjälle jää punaviini juotavassa muodossa ja minttu vain osana marinadia. Kevään kynnyksellä, tai eiköhän se kynnys jo ole ylitetty, on jo kiva alkaa säestämään ruokia yrteillä. Kaupat ovatkin mukavasti tukeneet tätä ideaa ja kaikenlaisia yrttejä on alkanut hyllyille valumaan. 

Minä valmistelin viululleni yrttimarinadin jossa lilluttelin viulua päivän verran ennen H-hetkeä. Rosmariinin,mintun, persiljan ja timjamin yhdistelmä nimittäin toimii loistavasti lihalle kuin kanallekin. Kun sekaan vielä lisätään sitruunamehua ja valkosipulia, niin alkaa olla maut kohdillaan. Paistamisesta jäänyt liemi ei ole roskakamaa vaan se kannattaa säästää, sillä juuri siinä kaikki maku piilee. Lisukkeiksi valmistui vielä minttu-herneitä, hapankaalia ja kurkku-jogurttikastiketta. Eli jos pääsiäispöydästäsi uupuu pääruoka, niin voin suositella juurikin tätä. Kylkeen vielä pullo Castillo De Molina Pinot Noir, joka muutes on valittu Vuoden Viiniksi Suomen kamaralla, eli mistään yläasteen pikahiivaviinistä ei ole kyse. Eikä kyseessä tarvi olla pääsiäinen, tämä karitsa kyllä maistuu vuoden ympärikin.

Oivapari. Sanon minä.

Yrttinen karitsanviulu

1 puntti Persiljaa

1 puntti minttua

2 oksaa rosmariinia

½ punttia timjamia

ripaus sormisuolaa

1 luomu sitruunanmehu + kuoret raastettuna

(+ 1 sitruuna paistamisvaiheeseen)

1dl oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä raastettuna

Kaikki blenderiin ja aja tahnaksi. Viillä viuluun viiltoja ja  hiero tahnaa karistanviululle kauttaaltaan ja anna marinoitua kylmässä muutamasta tunnista vuorokauteen. 

Ota liha huoneenlämpöön ainakin 2h ennen paistamista mutta mieluiten niin, että sisälämpö olisi ainakin +10 ennen paistamista. 

Ota uunipakki ja laita pohjalle muutama rosmariinioksa, sitruunaviipaleita ja oliiviöljyä. Laita pakin päälle ritilä ja ritilälle karitsanviulu. Paista 150 asteessa kunnes sisälämpö paksuimmasta kohdasta n.60 astetta. Anna vetäytyä 10minuuttia. Sisälämpö nousee vielä tuona aikana muutaman asteen mutta lopputulos on mukavan punertava. Kaada pakkiin valunut neste öljyineen tarjoiluvadille ja nosta karitsa mukaan. Nautiskele vaikka soseutettujen herneiden ja mintun sekä hapankaalin ja kurkku-jogurttisoosin kera.

Yhteistyössä Pernod Ricard kanssa

Suomen paras kotiruoka on minun tapaani Osso Bucco

Synnyin keskelle 80-lukua mikroaaltojen, munankeittimien, einesten ja orastavan laman aikoihin. Voisi helposti kuvitella, että olen kasvanut foliopakettien ja kiireisen arjen keskellä. Näin toki onkin, ovathan nuo kulkenut mukana mutta luojan kiitos, meillä on aina arvostettu hyvää ruokaa kotona. Herkimmät voivat vetää johtopäätöksen ja sanoa, että olen natustellut sisäfileitä ja hanhenmaksapalleroita. Itse asiassa muistan meillä valmistuneen ensimmäisen pippuripihvin vasta 2000-luvun alussa. Hyvällä ruoalla en tarkoita kallista ja monimutkaista. Hyvällä ruoalla kasvaneena puhun sisäelimistä, lihapadoista ja keitoista joita äiti valmisti halvoista ruhonosista. Etenkin äidin tekemä maksakastike ja lihakeitot ovat jääneet mieleen. Lama vaikutti myös meilläpäin mutta en usko, että meillä olisi ikinä vain sen takia syöty halvempia ruhonosia. Uskoisin että syy on enemmänkin siinä, että äiti oli kokki ja isä oli rekkamies ja lajityypilleen uskollisena tallusti menemään farkkuhousut puolessa tangossa mutta rakasti ja rakastaa edelleen kaikkea ruokaa. 

Meillä ruokaa on aina osattu tehdä ja uskallettu kokeilla. Olen siinä mielessä onnellinen ettei vanhempani ole koskaan olleet nirsoja ruoan suhteen, päinvastoin. Olen siis perinyt tuon kaiken kotoa ja sitä haluan myös jakaa omalle pojalleni. Kotiruoka käsitteenä on monille makaroonilaatikko, jauhelihakastike, pasta ja perunaruoat. Ei niissä mitään vikaa ole mutta samalla rahaa saa tehtyä myös paljon maukkaampaa ja monimuotoisempaa ruokaa. Edellä mainitut ruoat kuuluvat vielä tänäkin päivänä suosikkeihin mutta tykkään pitää kotiruoankin laajana ja mielenkiintoisena ja siinä sivussa myös poikani saa totutella uusiin ja erilaisempiin makuihin.

Ihmisillä on nykyään kiire, niin myös minulla mutta siltikin yritän keretä valmistamaan hyvää ja edullista ruokaa kotona. Toisinaan sorrun eineksiin ja minäkin olen vain ihminen. Aina ei kiinnosta, aina ei jaksa ja joskus on hyvä vaan istua valmiiseen pöytään. Olen itsekin kokki ja saan työkseni päivittäin tehdä ruokaa, joten lienee ymmärrettävää, että aina ei kotiin asti riitä voimat kokkailla.

Suomen Paras Kotiruoka- kisaan lähdin mukaan Osso Buccolla joka on mahtavan maukas ruhonosa ja vieläpä edullinenkin. Ei ehkä edullisin mutta kilohinnoiltaan jauhelihan tasolla. Niinkuin poikkeuksetta aina, halvat ruhonosat vaativat aikansa pitkän hauduttamisen takia. Osso Bucco tai vaikkapa porsaanpotka, kassler yms. on ruokia jotka voi tehdä jo edellisenä iltana, heittää uuniin ja aamulla on herkku valmiina. Osso Bucco, kuten monet muutkin pataruoat ovat parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä kun maut ovat oikein kunnolla tulleet esiin. Ruoan voi myös aamusta laittaa uuniin ja kotiin tullessa on ruoka valmiina. Näin minä usein kotiruokani teen. 

Tämän ruoan valmistaminen ei vaadi ammattitaitoa ja se on helppo ruoka opettaa jo lapsillekin. Minulle tämän tapaiset ruoat opetettiin jo varhain ja toki olin itsekin kiinnostunut niistä. Voisin sanoa, että osasin kokkailla ylä-asteella jo itselleni edes jotain. Jos tämä ei tunnu kovin arkiselta setiltä, niin kyllä tämä perjantain, lauantain tai sunnuntain perheateriaksi taipuu hyvien makujensa puolesta. 

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Ruoka.fi kanssa ja en todellakaan hyötynyt tästä rahallisesti kuin 10€ verran. Kisassa olen mukana aivan muista syistä. Jos saan edes yhden ihmisen innostumaan kotikokkaamisesta, niin olen palkkioni saanut. Kilpailussa on tietty äänestys ja äänestää voit täältä.

Osso Bucco
4:lle
Potkakiekko per syöjä (2pkt Snellman Osso Buccoa
)vehnäjauhoa
2 porkkanaa
3 vartta varsiselleriä
1 iso sipuli
1 kokonainen Solo-valkosipuli
½dl  punaviinietikkaa
1 purkki Mutti tomaattimurskaa
1l kanalientä (1l vettä +2 kanaliemikuutiota)
3dl Valkoviiniä (ei pakollinen ja myös punaviini käy)
2dl Esikypsytettyjä ohrasuurimoita (esim.Pirkka)
2 oksaa tuoretta rosmariinia (Järvikylän)
4 laakerinlehteä

Leikkaa potkakiekkojan ympärillä olevinn kalvoihin viillot jotta lihat ei "kuppiinu" paistettaessa.
 Pyörittele potkakiekot vehnäjahoissa ja ruskista ne padan pohjalla ja nosta sivuun.
Lisää pataan öljyä ja freesaa pieneksi pilkottu porkkana,selleri ja sipulit. Fiilistele tuoksuja ja lisää sekaan vielä tuoretta rosmariinia ja laakerinlehdet. 
Kun juurekset on saanut väriä ja hieman pehmennyt, niin lisää etikka ja anna kiehua kunnes etiikka on lähes kokonaan hahtunut. Lisää viini ja anna kiehua kunnes 1dl jäljellä. Lisää sitten mutti ja  kanaliemi. Lisää pataan lihat ja mustapippuria. Nosta pata 120 asteiseen uuniin ja anna muhia 4-6 tuntia.

Lisää ohrasuurimot vasta viimeisen tunnin aikana.Lisää nestettä tarvittaessa. Ohrasuurimot imevät reilusti nestettä.

Vinkki: Osso Buccon sijaa voit käyttää myös edullista häränhäntää tai jos onnistut löytämmän häränkassleria.

Cremolata
1 puntti persiljaa
1 valkosipulin kynsi raastettuna
30g parmesaania raastettuna
½dl oliiviöljyä
½ appelsiinin mehu ja raastettu kuori

Laita kaikki ainekset blenderiin ja soseuta. Tarjoa Osso Buccon kanssa. Sopii myös kanalle ja muillekin liharuoille. Jos et omista blenderiä, niin voit käyttää sauvasekoitinta tai morttelia.

Äänestää voit täältä

Yhteistyössä Ruoka.fi kanssa

Päivitä etanapannusi uudelle tasolle, eli se vähän parempi etanapannu.

Jos olet yhtä tai edes vähän hurahtanut etanoihin kuin minä, niin olet todennäköisesti kokeillut etanapannuihisi kaikki maustevoit Cafe de Pariksesta aina pekonivoihin asti. Voita ja roquefortia on niin paljon, että 6 istuttavan etanapannun laidat vuotavat voita ja juustoa uunipellille. Eikä se ole pahajuttu, päinvastoin. Todennäköisesti kuitenkin olet myös mietiskellyt muitakin variaatioita mutta etanasalaatti ei ole kuitenkaan vielä iskenyt. Minä sain aivopierun selailemalla suklaakakkuja netistä. Näin kuinka blinipannuihin oli tehty suklaapiirakat mutta itse sain ajatuksen etanoista. 


Todellisena etanafanina siis suklaakakkukin saa minut suklaan sijaan himoitsemaan etanoita. Idea jalostui muutamissa minuuteissa etanapannuiksi jotka tehdään blinipannuihin ja vuorataan voitaikinalla. Olen myös joskus luonnostellut puolitosissani sisällysluettelon kuvitteelliseen keittokirjaani (joka ehkä joskus voisi onnistua) ja ensimmäisen ruoka kirjassa olisi etanat chorizon ja aurajuuston kera. Eli näihin taikinoituihin etanapannuihin siis täytteeksi valikoitui huippu yhdistelmä etanoita, chorizoa, auraa ja fenkolia sekä reilusti yrttejä ja valkosipulia. Voitte jo varmaan aistia millaisesta herkusta on kyse? Jos et fiilistele etanoita lainkaan, niin minulla on myös hyviä uutisia sillä voit jättää etanat pois ja tehdä saman vain chorizosta. Chorizo ja fenkoli nimittäin toimivat todella hyvin  yhdessä.

Ne on rumia. Ne haisee pahalta. Mutta on ne PRKL! niin hyviä!


Etanapannut 2.0

Pääruokana 2:lle

2kpl voitaikina/lehtitaikinalevyä
8-12 etanaa per pannu
1 chorizo per pannu (savuhovi)
4 valkosipulinkynttä per pannu (raastettuna)
4 vartta kevätsipulia
½ fenkoli raasteena
1 puntti persiljaa
1dl valkoviiniä
25g voita
Aurajuustoa oman maun mukaan
suolaa
pippuria
1 muna (voiteluun)

Kuori ja leikkaa chorizot paloiksi. Paista muutama minuutti pannulla öljyssä ja lisää valkosipuli, fenkoli, etanat ,persilja ja kevät sipuli. Paista muutama minuutti kokoajan sekoitellen, älä anna valkosipulin palaa. Lisää viini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten voi ja aura. Kun juusto sulaa, niin nosta liedeltä ja mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi seos kahteen blinipannuun tai yhteen isompaan valurauta pannuun. Kauli taikina pannujen päälle ja voitele munalla. Paista 200 asteisessa uunissa n.12min

Kalakebabit & Castillo De Molina Reserva Sauvignon Blanc

Mitä ihmettä maailman huonoin viiniasiantuntija tekee Oivapari-Reseptikilpailussa? En tiedä, mutta sen tiedän, että nämä kalakebut sopivat loistavasti Castillo De Molina Reserva Sauvignon Blanc-viinin kanssa. 

Kyseinen viini kaipaa vierelleen raikkautta ja keveyttä. Raikkautta tarjoaa mahtavan makuinen fenkolin, mintun ja tuoreen kurkun yhdistelmä. Keveyttä tuo kala ja pita. Lohi ei ehkä ole kala kevyimmästä päästä mutta loheen päädyin juurikin sen rasvan takia. Jauhaessa lihaa ja kalaa ne vähäisetkin rasvat on saatava pysymään tallessa. Lohestakin rasvaa jää koneen osiin ja käsiin mutta onneksi myös kebuunkin asti riitti. 

Heikkohermoisimmat varmaan repivät rintakarvojaan miettiessään, että mikä tästä nyt tekee sitten kebabin. Minulle sen tekee pitaleipä ja hennosti maustettu lohi. Mausteisiin voit toki vaikuttaa itse mutta chilin määrän jätin tarkoituksella matalaksi, koska viinit harvemmin tykkäävät kaveerata sen kanssa.

Tämä kyllä maistuu jo näin kevään alussa ja olihan tämä jo kurkistus tulevaan kesään. Kun siellä mietitte mitä kevyttä ja raikasta natustelisi valkoviinin kera, niin tässä yksi leppoisa ruokaehdotus. 

Oivapari. Sanon minä.

Kalakebabit

n.600g lohta tai muuta haluamaasi kalaa

1tl kanelia

1tl kuminaa

1tl korianterinsiemeniä jauhettuna

1tl kurkumaa

½tl kuivattua chiliä

1rkl tomaattisosetta

2 valkosipulinkynttä

suolaa

jauha kala ja lisää mausteet. Sekoita. Pyörittele pihveiksi tai pötköiksi. Paista pannulla n.1min per puoli ja kypsennä loppuun 200-asteisessa uunissa n.10min.

Minttu-Fenkoli-Feta

1 puntti minttua

1rkl silputtua sitruunaverbenaa tai melissaa

1 iso fenkoli

1 kurkku

1 sitruuna

100g fetaa

Raasta kurkku ja fenkoli raasteeksi ja silppua minttu. Yhdistä ja purista sekaan sitruunan mehu. Murusta joukkoon fetaa. Sekoita ja lusikoi kebabin pitaleipien sijaan.

Jos haluat, niin voit myös lisätä täytteeseen maustamatonta jogurttiakin. Minä en laittanut koska lohi on niin rasvainen ja se riitti tuomaan kosteutta.